lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


Rentouttavaa ja kiireetöntä joulun aikaa kaikille! 
Iloa, onnistumisia ja onnen hetkiä hevostenne parissa ensi vuodelle. 



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Suursiivousta

Olen tehnyt tallilla suursiivousta. Pessyt lähes kaikki Tellan tavarat ja laittanut ne myyntiin. En halua säilyttää mitään sen tavaroista. Käytännön syistä kuitenkin mm. koulusatulaa en laita myyntiin, sillä suurella todennäköisyydellä se on Maltille sopiva. 

Nyt minulta löytyisi edullisesti seuraavia tavaroita käytettynä. Hinnat sisältää postikulut. Kuvia saa kysymällä, kaikkia en jaksanut lisätä tänne. 

Loimia: 
Paksu, ehkä n. 300-350g sinivihreäruudullinen tallitoppaloimi, vähän käytetty,155cm 35e
Ohut, n. 100g kirkkaan sininen tallitoppaloimi, vähän käytetty, 125cm 35e
Ohut, n. 100-150g violetti fullneck tallitoppaloimi, 150cm (mutta lyhennetty pituudesta siististi 5cm) 30e
Puuvillainen loimi, fleecevuorella, 145cm 25e


Finntackin sininen paksu villaloimi, 165cm, 40e 
Eurohunterin harmaa kuivatusloimi (ns. thermatextin kopio) 35e sis pk


Kuolaimia: 
Happy mouth ajokuolain 12,5cm, 10e
Kuvassa alimpana (muut myyty) sprengerin 15cm kolmipala, 45e 



Mountain horsen jalustimet 50e (mukaan saa jalustinhihnat)


 Harjakassi, mukaan muutama harja, kampa, kaviokoukku, 15e



Satulavöitä 
120cm ja 140cm horzen neopreeniset satulavyöt, 15e kpl

AMS takapolvien kylmäys "systeemi", kerran käytetty, 70e 

Mustat full nahkasuojat, hivutusjälkiä, 30e

Jos hinnat ei miellytä, tarjoa, kommentoimalla tai laittamalla vaikka yksityisviestiä facebookissa! 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Elämä jatkuu

Multa kysytään, miten voin?  Miten jakselen?  Vastaan että ihan hyvin.  Käyn töissä, nukun yöt ja pystyn puhumaan Tellasta ihan normaalisti. Mun poika saa mut iloiseksi ja nauramaan,  se ei ymmärrä mitä on tapahtunut. Ei ymmärrä, että äitin heppa on kuollut, että äitin Tellaa ei enää ole.

Mä en ole itkenyt kyyneltäkään. Mä en pysty. Mua itkettää,  mutta kyyneleet ei tuu mun silmiin.  Mua ahdistaa,  mun kurkussa on tunne että ihan kun joku kuristaisi mua kokoajan. Mua ahdistaa ja oksettaa ja tuntuu vaikealta hengittää. Mä haluaisin olla yksin, mutta yksinäisyys ahdistaa myös.  Mun pitää tehdä kokoajan jotain, ja päivän päätteeksi kaadun väsyneenä sänkyyn. En ehdi ajatella.

Tunnen olevani epäonnistunut, olen kiukkuinen, pettynyt, vihainen itselleni. Miksi en huomannut aiemmin hiekan syöntiä? Miksi en vienyt sitä heti hiekkakuviin? Miksi emme rakentaneet heti haketarhaa? Tuntuu kurjalta, että mun virheiden takia hevonen joutui kärsimään.

Musta tuntuu niin kauhealle, olen katkera kaikille niille, joiden hevoset syö hiekkaa ja joiden omistajat ovat saaneet ne lopettamaan hiekansyönnin. Tai hiekan poistumaan. Miksi mä en osannut??

Mua ei huvita ratsastaa, mua ei huvita käydä tallissa. Mua ei huvita siivota karsinoita tai hoitaa hevosia. Mä en haluais hoitaa edes Malttia, kun pelkään, että sekin syö hiekkaa yhtä paljon, että senkään hiekkakertymää en osaa hoitaa. Mä pelkään, että mä joudun lopettamaan senkin. Mä en uskalla panostaa siihen.

Iltaisin mä istun sen karsinassa enkä mieti mitään. Mä vaan istun ja rapsutan sitä.




perjantai 18. marraskuuta 2016


Alussa jo, tän lopun mä tiesin mut suruista viis, sut omaksi vaadin Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä nyt aika on mennä, käymässä vain on tuollaiset täällä

Suruni on sanatonta ja tuska tuntuu mahdottomalta kantaa.
Kiitos kaikesta paras ystäväni.
Tehotyttö 14.5.2008-18.11.2016









sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Unettomia öitä

Valvon tällä hetkellä unettomia öitä hevosystäväni takia. En tiedä mitä tekisin tämän hiekka-asian suhteen. Mulla on kaksi ongelmaa, hiekan poistaminen sekä hiekan syönnin syyn löytyminen. Tarkastellaan ensin sitä poistoa. Klinikalla todistetusti hiekka on vähentynyt, muttei poistunut kokonaan. Näitä seuraavia keinoja olen kokeillut hiekan poistamiseksi, toistaiseksi tuloksetta:
1. Psylliumjauhe, -rouhe ja -siemen kuivana, turvotettuna, veden seassa eri annoksilla pienistä määristä isoihin 600gramman kerta-annoksiin
2. Chiarouhe ja -siemen kuivana, turvotettuna, veden seassa suurimmillaan 3desin kerta-annoksena kerran päivässä
3. Chia+psyllium eri variaatioina
4. Chia+pellava+psyllium eri variaatioina
5. Sisällä pitäminen ja tarhausajan lyhentäminen muutamaan tuntiin
6. Haketarha
7. Vapaa heinäruokinta
8- Heinäkaukalo
9. Runsas veden juotto
10. Tarhaan havuja, oksia, leluja, tekemistä
11. Tarhakaveri
12. Säännöllinen liikutus

Sitten syiden etsintään. Mahan kiputiloja ollaan yritetty hoitaa erilaisilla rehumuutoksilla ja ravintolisillä, niitä en edes kaikkia muista. Tässä listaa siitä, mitä kaikkea ollaan kokeiltu
1. Metsätarha, haketarha, savitarha, hiekkatarha
2. Kokopäivätarhaus, puolipäivätarhaus
3. Tarhaus kaverin kanssa, ilman kaveria
4. Kuivaheinä pikkupaalissa, muovitettu kuivaheinä säilöntäaineella
5. Jatkuva veden saanti, lämpimän veden tarjoilu
6. Vapaa heinä, heinät min. 4x päivässä, yöheinien väli max 9h
7. Slow feeding heinäverkot yöksi, tarhaan
8. Antepsin
9. Yrttipuhdistuskuuri
10. Yrttisekoitukset mahalle
11. Väkirehut pois
12. Heinäanalyysiin perustuva kivennäisruokinta
13. Ei liikutusta "tyhjällä mahalla"
14. Kuljetukseen aina heinää
15. Kaikki muutokset rutiineissa tai rehuissa on tehty varovasti
16. Liikutus ollut säännöllistä kokoajan
17. Madotukset maltilla ja matonäytteet säännöllisesti


Kaikki muu alkaa olla kokeiltu, paitsi mahahaavalääkitys..


keskiviikko 2. marraskuuta 2016

Yhteenvetoa

Tellan maha on taas niin kipeä, että me ollaan pistetty treenit totaalisesti jäihin, vaan kävellään ja maastoillaan, tarhataan 4tuntia päivässä ja syödään kaikkea mahdollista, mikä voisi auttaa hiekan poistumiseen ja mahakipuun.

Mä harkitsen Tellan lopettamista. Kahden viikon päästä tulee eläinlääkäri kuvaamaan. Tellallahan on luultavasti vuosia ollut hiekkaa mahassa, mutta oireilu paheni viime vuonna vuodenvaihteessa niin, että kiikutin sen helmikuun alussa klinikalle. Viikon aikana hiekkaa saatiin vähentymään 59%. Kotona jatkettiin pakollisten taukojen jälkeen hiekan poistoa. Tarhausaikaa pidettiin lyhyenä, tarhaan laitettiin virikkeitä, havuja, heinäverkkoja ja Tella sai kaverin. Heinää ei syötetty maasta vaan heinälaatikosta. Kävelytettiin, kävelytettiin ja kävelytettiin ja toivottiin parasta. Vajaan kahden kuukauden kontrollissa tilanne oli kuitenkin vain pahentunut. Hiekka oli lisääntynyt 9% siitä, mitä se oli klinikalta lähdettäessä.

Sama jatkui, tauko, ja psylliumin syöttö. Kokeiltiin kaikki, psylliumjauhe, siemen ja rouhe, turvotettuna, kuivana, veden kanssa. Chian siemen, pellava, ja kaikki mahdollinen. Tella söi aina yhtä huonosti, ja tavaraa meni lantalaan enemmän kuin hevosen mahaan. Huhtikuun lopussa kontroloitiin uudelleen, tällä kertaa hiekka oli lisääntynyt 29% edelliseen kontrollikuvaan verrattuna.

Tämän jälkeen rakentui haketarha, mutta se ei toiminut. Tella kaivoi hakkeesta ja suodatinkankaasta maan esille. Laitumella ollessa maan syönti tiettävästi rauhoittui, paitsi kun Tella loukkasi jalkansa, huomasin laitumella kaivettuja kuoppia, mistä se nuoli maata. Tilanne rauhoittui samaa tahtia kun jalka parani.

Syksyllä laitumelta tarhaan siirryttäessä maan syönti hiljalleen alkoi ja siitä se on kiihtynyt kiihtymistään. Nyt Tella on kiukkuinen ja kipeä kokoajan, ja sen kanssa ollaan vain maastoiltu.

Onkohan tässä mitään järkeä? 

Loppuun piristyskuva Maltista, jolla myöskin on hiekkaa mahassa, eikä mitään tietoa määrästä..


sunnuntai 23. lokakuuta 2016

Syksy

Oikeasti vihaan syksyä. Yritän aina uskotella itselleni, että syksy on mukavaa aikaa, ei ole liian kuuma, ei kylmä ja ratsastukseen sopivat olosuhteet. Valetta! Vaikka tämä syksy on tähän saakka ollut mukavan kuiva ja aurinkoinenkin, mulle alkaa riittämään. En kyllä odota luntakaan kyllä, vaan kevättä ja kesää. Tässä negatiivisuuden aallossa keksin kyllä miinukset jokaisesta vuodenajasta, mutta nyt olen saanut tarpeekseni syksystä!

Tuulee ja on koleaa kokoajan. Voi kunpa hevoseeni tämä vaikuttaisi niin, että se olisi sopivan pirteä ilmojen viiletessä. Tellaanhan ei niin vaikuta vuodenajat, että se laitumella laiskistuisi tai syksyllä piristyisi. Päinvastoin, laitumella se yleensä piristyy. Nyt se kuitenkin taitaa olla sekoamispisteessä. Tietysti mietin sitä mahaa kokoajan. En pysty tulkitsemaan sen käytöstä, mikä on kipua, mikä on epämukavuutta, mikä on mitäkin.

Monet sanovat mulle, että on kyse johtajuudesta, testaamisesta, kokeilusta ja luottamuksesta. Mä en jaksa uskoa siihen. Uskon, että jos annan Tellalle periksi jotain, se muistaa sen ja ensi kerralla yrittää uudelleen. Mutta mä en jaksa uskoa siihen, että se olisi nämä muutamat vuodet testannut mua kaiken aikaa, varsinkin kun ollaan yhteistä elämää vietetty kohta seitsemän vuotta.

Suurin ongelma on tällä hetkellä se, että Tella jumittaa maastossa. Se ei mene eteen eikä sivulle, vaan kotiinpäin ainoastaan. Vaikka tekisin mitä, ei auta pyyntö, ei käsky, ei raippa, ei peruuttaminen. Mitä kovempaa käsken, sen kovempaa se vastustelee. Meillä sujui kesä hyvin ja alkusyksy. Kun Tella jumitti, mä odotin hetken, pyysin hienovaraisesti eteenpäin, jos ei reagoinut, odotin toisen ja pyysin hieman enemmän pohkeella ja kosketin raipalla. Ja Tella liikkui, ja heti tietysti myötäsin paineen ja kehuin äänellä ja silitin. Joskus jos ei tähänkään reagoinut, sain käskeä napakammin raipalla ja sittenkin neiti liikkui. Jos ei, tulin alas ja talutin kohdan ohi.

Mutta nyt. Pyyntöön Tella ei reagoi, käskyyn reagoi, muttei toivotulla tavalla, se kääntyy, peruutaa. Yleensä se kääntyy peruuttamaan ojaan, enkä saa sitä käännettyä. Ei olla vielä kaaduttu, mutta lähellä on oltu. Olen yrittänyt odottaa, kerran odotin 45minuuttia, muttei siltikään tamma liikkunut. Tällöin kyse oli vielä kotiin menosta. Silloin turhautti ja itketti. Mitä oon tehnyt väärin?

Muita saattaa naurataa tämä meidän ongelma. Yleensähän hevoset hyppii pystyyn (sitä tekee muuten Tellakin jos liikaa komentaa), kiikuttaa tai ryöstää, jos niillä on ongelmia maastossa. Mun hevonen ei liiku.

Tellalla ei ole mitään tiettyä kohtaa missä se jumittaa, mikä tahansa käy. Kaverin kanssa tai ilman. Kaveri jos tulee takaa liian lähelle, se pysähtyy ja peruuttaa kohti tai potkii. Tällaista Tella ei ole ennen tehnyt, tämä alkoi viime talvena kun maha oli kipeimmillään. Silloin se myös jumitti vaikka tuli viimeisenä, ei liikkunut vaikka kaverit lähti, kotiinpäin myös. Ei voi olla kyse johtajuudesta, eihän?

Nyt en tiedä mistä kiikastaa. Nyt kun muistelen viime talvea, tuntuu selvältä. Mahahan se on syyllinen nytkin! En ole kuitenkaan varma. Yksi päivä lähdettiin lenkille. Tella pelkäsi kaapelia, mikä oli kaivettu meidän pellon reunaan. Oltiin ohitettu se kaksi kertaa aiemmin, en saanut nyt ohi siitä ja talutin. Talutin jonkun matkaa sen jälkeen ja yritin hypätä muutaman kerran selkään, mutta Tella jumitti eikä liikkunut. Yhteensä lenkin aikana se jäi jumittamaan kuusi kertaa, ja sain sen ainoastaan alas tulemalla liikkeelle. Käynti oli rentoa taluttaen ja selästä. Ravikin, mutta energistä ja innokasta. Laukassa Tella ihan kuumui, oli ihan hallitsematonta. Siitäkin moni kenelle kerroin, sanoi että syksy piristää ja olisin iloinen kun kerrankin on menohaluja. Mutta mun mielestä siinä oli muutakin. Tella ei koskaan lähde käsistäm. Pirteimmilläänkin se on sellainen, että se vastaa pidätteeseen hyvin.

Tänään kävin maastossa niin, että talutin alkumatkan, käytiin ravaamassa ja laukkaamassa tuttu tien pätkä, jossa on sopivan pehmeä pohja. Sitä ravattiin ja laukattiin edes takaisin muutamia kilometrejä ja talutin takaisin kotiin. Tella toimi ihan mukavasti, mutta hengästyi ja hikosi nopeasti. Se oli kaulalta valkoisessa vaahdossa, eikä edes menty pitkään eikä kovaa.

Eläinlääkäriä odotellaan kolmen viikon päähän, sitten kuvataan maha. Sitä odotellessa syötän tuplamäärän chiaa  ja kuvauksen jälkeen aloitetaan psylliumkuuri.

lauantai 15. lokakuuta 2016

Hypyt hymyilyttää

Me käytiin tänään Tellan kanssa hyppäämässä. Ei kai niitä oikein esteeksi voi kutsua, kun olivat pienen pieniä ristikoita, joita me ylitettiin. Mutta meillä oli hauskaa, ja Tella oli tyytyväinen. Ja siitäkös minä tulen onnelliseksi! Hymy ei ole hyytynyt vieläkään, vaikka: Kotiutumisen jälkeen olen käynyt Maltin kanssa kentällä, syönyt yhden banaanin ja puolikkaan tuplan, käynyt perheen kanssa uimahallissa uimassa 700 metriä ja leikkimässä vesileikkejä taaperon kanssa, kahvitellut isomummon luona ja käynyt kaupassa.  Nyt kello on kahdeksan ja tallityöt tekemättä.. 


maanantai 10. lokakuuta 2016

Hiekkahuolia

Syksyn maansyöminen ajaa mut hulluuden partaalle jälleen. Tella ja Maltti on ulkoilleet vain kuusi tuntia. Silti Tella syö maata ja on tosi kipeä mahastaan. Se jumittaa (välillä) maastossa, mutta liikkuu kentällä hyvin. Tuo jumitushan voi johtua myös monesta muusta asiasta, mutta mahan kipeyden huomaan selkeästi siitä, että Tella ihan hyökkää hampaillaan mun kimppuun kun satuloin sitä ja kun silitän mahasta varovaisesti se potkaisee kohti. Yritän harjata sitä vatsan alueelta mahdollisimman vähän ja satuloida mahdollisimman varovasti. 

Laitumelta siirsin hevoset talvitarhaan, jossa kasvoi heinää vähän. Siellä huomasin maan imurointia ja ainoaksi vaihtoehdoksi jäi siirtää hevoset haketarhaan. Siellä ne kaivaa hakkeen ja suodatinkankaan läpi maata esille. Olen juossut tarhassa peittelemässä koloja ja tämä kaivelu onkin jo hieman vähentynyt. Jospa oli jonkunlaista uutuuden viehätystä? Täytyy toivoa. Heinää, oksia ja muuta puuhaa on kokoajan saatavilla ja tarhausaika lyhyt. Jospa tällä reseptillä saisi hiekkamäärän vähenemään kummankin mahassa. 

Tellan kanssa käytiin viikonloppuna pikkukisoissa. Mentiin helppo luokka, he C E.B. Special. Siinä oli Tellalle helpot laukkaosuudet, pelkät ympyrät eikä ollenkaan peruutusta. Tella yllätti positiivisesti, se oli verkassa tosi innokas ja nosti laukat hienosti. En verkannut sitä paljoa, josta johtuen se oli radalla pitkä, mutta liikkui hyvin eteen, joten annoin sen mennä pitkänä radan läpi. Askeleen pidennys lävistäjällä olisi voinut olla selkeämpi, samoin taivutukset kulmissa. Lopussa olisin voinut ratsastaa myös radan oikein, unohdin käyntisiirtymisen kokonaan :) Tai itseasiassa en unohtanut, olin opetellut radan väärin enkä ollut huomannut käyntisiirtymistä lainkaan. Saimme radasta 65,95%. 



Kenttäprojekti odottaa mun äkkirikastumista. Siihen ei "enää" tarvisi ajaa kuin kantavan kerroksen sora ja pintamateriaali, rakentaa aidat sekä valo. Kuulostaa helpolta! 

torstai 29. syyskuuta 2016

Yksi toive toteutumassa

Yksi pitkäaikainen toive lienee toteutumassa, ehkä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna. Meille tulee ratsastuskenttä!! Pohjatöitä on alettu tehdä ja seuraavana on vuorossa salaojitus. Kovasti on luettu kentän teosta ja haastateltu kentäntekijöitä, miten kenttä kannattaa tehdä. Neuvoja on yhtä monta kuin neuvojaa. Mistä tehdä kantava kerros? Miten salaojittaa? Kangas vai ei kangasta väliin? Mistä pintamateriaali. Pitäisi saada paras mahdollinen kenttä ja mahdollisimman edullisesti, tietenkin! Saa nähdä, milloin se valmistuu.


sunnuntai 25. syyskuuta 2016

Vielä Malttia

Tässä video Maltin viikonlopun treeneistä. Laukkapätkiä ei videoitu, kun avustajalla oli liina kädessä kameran sijasta.


perjantai 23. syyskuuta 2016

Onnistumisen iloa

Käytiin Maltin kanssa kentällä. Ratsastin ilman talutusta käyntiä ja ravia. Laukkaa kokeilin liinasta, ja sain sen pari kertaa nousemaan. En viitsinyt hiillostaa enempää, kun varsa alkoi väsyä. Kotiin käveltiin isoa tietä pitkin, ja Maltti oli tosi rohkea <3 


tiistai 20. syyskuuta 2016

Ajatuksia Maltista

Maltti on ollut mulla puolisen vuotta nyt. Sinä aikana ollaan tutustuttu toisiimme, mutta paljon Maltti on saanut vain olla, aluksi Tellan seurana, sitten leikkinyt kesän orivarsojen kanssa ja nyt jatkanut syksyn laiduntamista Tellan seurassa. Näin on tarkoitus viettää myös talvi.

Maltti on irtopalakuvattu, irtopalaleikattu, siltä on raspattu hampaat ja poistettu sudenhampaat. Kavioita on vuoltu ja ensimmäiset kengät laitettu jalkaan. Ensimmäiset ja toisetkin psylliumkuurit syötetty. 

Maltin kanssa ollaan opeteltu kuljetushommat. Ne sujuu joten kuten. Maltti menee mielellään koppiin, mutta kopissa iskee jännitys tai tylsyys tai jotakin siltä väliltä. Välillä kopissa kuoputetaan ja välillä keinutaan. Mutta ehjänä ollaan selvitty kaikki reissut, viimeksi jopa hikoilematta. Luulen, että tämä on merkki jännityksen vähenemisestä. Hitaasti hyvää tulee, se on mun motto. En halua kiirehtiä vaan tehdä rauhassa ja toivon, että Maltista tulee yhtä hyvä matkustuskaveri kuin Tellasta.

Ratsastamaankin olen päässyt, aluksi vähemmän ja nyt vähän enemmän. Kerrat ovat vielä minimaalisen lyhyitä. Ainoastaan klassiset valmennukset ovat kestäneet 50minuuttia kerrallaan, ja niistä vain toinen on ollut selästä käsin. Ratsastuskerroilla ollaan harjoiteltu selkään kiipeämistä, siinä paikallaan pysymistä. Haettu rentoa ja luottavaista fiilistä. Maastossa on päästy myös menemään, taluttajan kanssa selästä käsin tai taluttamalla. Ollaan nähty autoja, pyöriä, lehmiä ja alpakoita :) Liinassakin ollaan vähän juostu, opeteltu käynti, ravi, laukka -käskyt suurinpiirtein. Ratsastajan kanssa menty käyntiä ja ravia liinassa, kerran laukkaa ilman liinaa, vahingossa..

Ratsastushetket olen pitänyt, kuten sanottu, lyhyinä. Kerralla olen ollut 10-30minuuttia selässä. Työnteko on ollut verkkaista. Ollaan viikossa liikuttu kolmisen kertaa ja pidetty taas muutama huiliviikko. Maltin kasvu on vielä kesken, ja sen vuoksi selässä istumista ei olla tehty paljoa. 

Nyt on tarkoitus aloittaa vähän intensiivisempi työnteko. Töitä joka toinen päivä, joko maastakäsin maastoilua, juoksutusta, ratsastusta tai irtohypytystä. Kolme viikkoa töitä ja yksi viikko lomaa. Toki syksyn kelit huomioiden pyritään liikuttamaan, mutta nyt olisi varsa tarkoitus laittaa töihin. 

Tämän vuoden tavoitteena Maltin kanssa on, että: 
1. se oppii seisomaan rentona selkäännousussa
2. se oppii matkustamaan nätisti
3. se osaa ratsastajan kanssa pysähtyä, lähteä käskystä käyntiin, raviin ja laukkaan sekä kääntyä 


Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

Valmennuksissa

Tiistaina käytiin Tellan kanssa valmennuksessa. Olin tosi tyytyväinen miten Tella liikkui, koko tunnin pirteästi ja korvat hörössä. Yleensä, kun aloitamme ympyrällä, mun täytyy ympyrän aikana ratsastaa sitä eteen ainakin neljä kertaa, jotta saan sen ravaamaan hyvin heti alkuun. Nyt nämä kerrat on vähentyneet yhteen tai kahteen. Myös valmentaja huomasi muutoksen! Itse olen huomannut muutoksen Tellan käynnissä, se kävelee reippaasti ja joustavasti eikä laahusta (aina). Toki nytkin välikäynneissä käynti muuttui tahmeammaksi, mutta tilanne ei ole niin toivoton kuin esimerkiksi kaksi kuukautta sitten. 

Ehkä positiivisinta tunnissa oli se, että Tella liikkui melkein yhtä hyvin alusta saakka, kuin mitä se oli viime valmennuksessa kolme viikkoa sitten liikkunut parhaimmillaan! Työstimme ravia melkein koko tunnin ajan, haimme nopeilla siirtymisillä nopeaa reagointia ja sen jälkeen hitaassa tempossa teimme väistöjä. Tässä harjoituksessa tunsin aina välillä muutamien askelien ajan, miten Tella oikeasti käytti takapäätään ja polki kunnolla alle. Tunsin sen takajalat! 

Laukka jäi vähälle huomiolle. Teimme yhdessä väistöharjoituksessa aina laukannoston, se onnistui Tellalla ihan mukavasti, mutta se alkoi ennakoida nostoa ja kiukutteli silloin kun se oli sille vaikea. Sain kuitenkin sen verran hyviäkin nostoja että olin itse tyytyväinen ja sain kehuttua hevosta hyvistä suorituksista. Lopuksi ympyrällä laukkasimme muutamia kierroksia, ja siinä Tella oli mielestäni ihan ok. 

Tosi pienillä askelilla mennään, mutta oikeaan suuntaan, joten en voi olla kuin tyytyväinen.

Ennen seuraavaa valmennusta ehdittiin käydä kentällä sekä maastossa. Maastossa harjoittelin kevyessä istunnassa laukkaamista. Tella laukkasi hidasta laukkaa ja käytti selkäänsä paremmin kuin aiemmin! Sama toistui kentällä. Vaikka Tella oli muuten huono ja motivaatio hukassa (kaveri kärrytteli kentän vieressä ja tämäkös ärsytti), se kuitenkin ensimmäistä kertaa mun ratsastamana kulki pyöreänä myös laukassa. Ihan hetken, ja tämän jälkeen ravasi hyvin. Palkkioksi sai mennä kaverin kanssa hölkkäämään radalle :)

Lauantaina jälleen pääsin saman valmentajan oppiin. Tällä kertaa tunnin aiheena oli etuosan hallinta. Teimme harjoitusta, jossa pienensimme ympyrää vastataivutuksessa ulko-avuilla ja suurensimme takaisin. Tella oli jälleen hyvä! Teimme myös pujotteluharjoitusta, jossa oli sama idea, siirtyä karion kohdalta toisen luo vasta-asetusessa etupään johtaessa liikettä, vaihtaa asetus ja siirtyä seuraavan kartion luo. Ravissa tämä oli Tellalle välillä hankalaa, ja mun piti järrutella (!!!) sitä monesti. "Alta juokseminen" oli Tellan ratkaisu tilanteeseen, jossa se ei jaksa vielä kantaa itseään. Lopuksi yhdistimme laukannoston viimeisen kartion ohitukseen, ja Tella nosti laukan mukavasti ylöspäin!

Jäi tosi hyvä fiilis tästäkin valmennuksesta!

Myös Malttipoika on saanut ratsastajan selkäänsä tällä viikolla :)



sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Klassista oppia

Me ollaan Maltin kanssa käyty nyt kaksi kertaa klassisen ratsastuksen tunnilla. Ensimmäisellä tunnilla opeteltiin ohjasotteita maastakäsin ja toisella tunnilla (eilen) pääsin selästä harjoittelemaan samoja asioita. Maltti oli vielä liinassa, sillä kääntävät avut eivät ole niin hyvin hanskassa kuin voisi. Muutaman kerran liinasta olikin hyötyä, kun Maltti päätti kävellä kentän reunalle syömään. Valmentaja pystyi auttamaan liinan avulla samalla, kun käänsin sitä takaisin kentälle.

Koko tunti työskenneltiin käynnissä ja pidettiin Maltille monta lepotaukoa. Vähän ponista riippuen joko pysähdyttiin, tai annettiin sen kävellä. Maltti toimi tosi hienosti koko 50minuuttisen valmennustunnin ajan. Välillä sillä keskittyminen herpaantui, ja se alkoi pyörittämään päätään.

Harjoittelimme "vain" puolipidätettä, suoraa ja epäsuoraa ohjasotetta. Ja kyllä niissä riittikin opeteltavaa! Ajoitus ja ohjasotteen keveys on mulle vielä vaikeaa. Puolipidätteestä Maltti pysähtyy herkästi, jos teen pidätteen liian voimakkaasti.

Harjoittelin tunnilla opeteltuja asioita tänään Tellan kanssa. Kummallista, mutta Tella toimi aivan kuin olisin opettanut ne sille aiemmin!

Seuraavaa valmennusta joudun odottamaan kaksi kuukautta, kun lokakuun valmennus tulee päällekäin yhden toisen menoni kanssa. Yritän kuitenkin tunnilla otettujen videoiden avulla pitää opit kirkkaana mielessä :)


Tässä kuvassa harjoitellaan epäsuoraa ohjasotetta. 



perjantai 9. syyskuuta 2016

Hyvän mielen Maltti

Tällä viikolla ollaan käyty Maltin kanssa kentällä kahdesti. Menty ihan hetki liinassa käyntiä ja ravia. Matka kentälle on ollut jännittävä (molemmille), mutta autot, traktorit, lehmät ja muut jännittävät asiat on kohdattu kolmevuotiaan rohkeudella. Maltti on kyllä luottavainen ihmistä kohtaan, vaikka sitä jännittää, sen toimintakyky säilyy. Näin on helppo tarjota sille onnistuneita kokemuksia uusista asioista. 

Viikonloppuna menemme harjoittelemaan klassista kouluratsastusta. Hyvää viikonloppua teille :) 




maanantai 5. syyskuuta 2016

Laukkamörkö

Meillä on laukassa ongelma. Tai ongelmia. Tai oikeastaan mulla on. Maastossa laukka sujuu kuin ajatus tai tanssi. Mun ei tarvitse kuin ajatella laukkaa niin Tella nostaa, mutta kentällä on nosto-ongelmia, ylläpito-ongeilmia, istuntaongelmia ja vaikka mitä! 

Laukannostot huononi Tellalla silloin, kun kintereet alkoivat oireilla, sen jälkeen hiekka teki samat oireet Tellalle. Se ei suostunut nostamaan laukkaa, vaan jähmettyi paikalleen. Ikään kuin sen oli vaikea polkaista laukka käyntiin. Nyt mitään fyysistä estettä laukan nostamiselle ei ole, psyykkisiä senkin edestä. 

Nostosta tuli mulle mörkö, koska ajattelin Tellan olevan kipeä aina kun se ei pystynyt tai halunnut nostaa laukkaa. Välillä se myös ihan testaili. Huomasi, että kun ei ole pakko niin ei ole pakko. Muutaman valmennuksen jälkeen nostot on alkaneet sujua. Aluksi harjoittelin niitä maastossa sydämeni kyllyydestä, pelkkiä nostoja! Tella on siitä(kin) ihana ettei se kuumene (ainakaan jos saa mennä edellä) ja sillä voi tehdä nostoja monia putkeen. Se oikein piristyy niistä eikä väsymisestä ole tietoakaan. Tämän jälkeen nostot onnistuivat myös kentällä, ei toki aina, mutta pystyn käsittelemään myös nämä epäonnistumiset enkä takerru niihin enkä soita välittömästi klinikka-aikaa. Sellaistakin on tapahtunut. 

Mutta se laukka ei rullaa! Maastossa se etenee, kentällä ei pysy yllä, eikä Tella kulje pyöreänä mulla siinä. Mä ajattelin, etten osaa ratsastaa kun muutamalla muulla ratsastajalla se pystyy laukkaamaan pyöreästi. Hetken. Ajattelin, että en vaan ratsasta sitä tarpeeksi. Ja sitten aloin yliratsastaa. Sen jälkeen laukka ei pysynyt yllä senkään vertaa. Onneksi virheistä oppii. Nyt en välitä pyöreydestä, muodosta enkä mistään, keskityn vain istumaan laukssa häiritsemättä hevosta. Tämä on ollut vaikeaa, koska mun on pitänyt kokoajan olla hereillä, ettei Tella tiputa laukkaa alas. Ja tästä on syntynyt oravanpyörä. Jännityn, kun odotan milloin laukka tippuu, ja Tella tiputtaa laukan, kun jähmetyn. 

Tänään maastossa menin kolmisen kilometriä laukkaa yhteensä useammassa eri pätkässä. Keskityin vain siihen että istun rennosti ja nautin laukasta! Laukkaamisenhan pitäisi olla kivaa! Ja se on kivaa! Jos tunsin, että Tella aikoo siirtyä raviin, toistin laukka-avun ja palautin välittömästi istuntani takaisin normaaliksi. Olen tehnyt myös sitä, että jään ratsastamaan laukka-avut päälle. En myöskään hermostunut, jos Tella kompuroi raville, nostin vain uudelleen rauhallisesti laukan. Lopputuloksena mulla oli väsynyt ja tyytyväinen hevonen. Olin sitä toki myös itsekin. Vielä kun saavuttaisin saman rentouden kentällä! Valmennuksia odotellessa... 

Mun oli tarkoitus ensi viikolla käydä Tellan kanssa 1-tason kisoissa, mutta laukkamörön vuoksi päätin mennäkin yhteen ylimääräiseen valmennukseen kisojen sijaan :) 

Sunnuntain sadeasu

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vähän valokuvia viime viikolta. Tella on kulkenut tosi ihanasti, maastossa ja kentällä! Mä oon niin onnellinen just nyt! (enkä suostu miettimään talviruokintaan siirtymisestä seuraavaa hiekansyöntiongelmaa lainkaan, en ainakaan ratsastaessani..) 






keskiviikko 24. elokuuta 2016

Todistusaineiston puuttuessa

Eihän mulla sitten ollut eilen ketään kuvaamassa, kun Tellukka veti niin hyvin että!! Se on ollut hyväntuntuinen. Toissa päivänä oli vapaa, käytiin kävelylenkillä metsässä ja sen jälkeen mobilisoin ja venyttelin jalat. Liikeradat tuntui tosi hyviltä! Ajattelin mielessäni, että onpa kopukka hyvässä kunnossa, mutta kyllä huomenna valmennuksessa palaudun takaisin maan pinnalle. Onhan tässä jo liideltykin. 

Lähdettiin 45minuuttia ennen tunnin alkua kävelemään. Olin kireä, tavoite oli päästä lähtemään vartti aiemmin. Kentälle päin mennessä pitää ylittää iso tie, johon vedettiin parasta aikaa asvalttia. Ei paras mahdollinen reittivalinta Tellan kanssa. Päätin kiertää kauempaa, missä asvalttitie vaihtuu hiekkatieksi. Se on kinkkisempi kohta siksi, että siinä nopeusrajoitus vaihtuu 80km/h ja on yksi inhottava mutka ennen kääntymistä pikkutielle, jolta pääsee polkua pitkin kentälle. 

No, ensimmäiset jumitukset koettiin postilaatikolla. Yritin olla rento, rauhallinen ja hengittää. Pienellä raipannaputuksella Tella lähtikin eteenpäin, kunhan lopetin kaiken ajamisen ja eteenpäinpusertamisen pohkeella ja istunnalla. Tovi menikin hyvin, kunnes yhdessä alamäen lopussa pyysin sitä raviin ja se liukastui takasella. Tästä seurasi stoppi ja täyskäännös. Pyörittiin jonkun aikaa ympyrää, ennen kuin suostui Tella taas liikkumaan. Sitten metsätietä pitkin ravia ja isolle tielle! Ison tien piennar oli sopivan pehmeä, päästiin ravamaan se kokonaan. Vielä yksi stoppi tuli ennen kentälle pääsyä, mutta sen jälkeen matka sujui reippaasti. Otettiin ravia ja laukkaakin ja loppumatka käveltiin. 

Tunnin alussa valmentaja halusi nähdä ympyrällä miltä meidän kevyt ravi näytti kumpaankin suuntaan. Tella oli hidas, mutta lähti kuitenkin suhteellisen hyvin pohkesta eteen. Mun ongelmana on aina vain se, että mä jään pusertamaan ja paukuttamaan pohkeella jos Tella ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi. Mun pitäisi myös "ryhdistäytyä" itse ennen pohjeapua, ja tehdä selkeä puolipidäte ensin. Kun saan Tellan liikkeelle, se lähtee jo pelkästä puolipidätteestä, kun muistaa, että siitä seuraa pohje. 

Aloimme ratsastaa neliön mallista kuviota, jossa teimme jokaisen sivun loppuun pysähdyksen, siitä asetus ja raviin siiryminen. En olisi uskonut, että Tella pystyy suoraan pysähdyksestä kääntymään kulmaan ja samalla nostamaan ravin. Aika nopeasti se hoksasi mistä on kysymys, eikä mun tarvinnut asetuksen jälkeen kun ulkopohkeella antaa pieni merkki, niin se nosti ravin. Ravi oli alusta asti hyvää ja eteni. Juuri ennen kulmaa pysäytin ja toistin harjoituksen. Jatkettiin tästä ilman pysähdystä niin, että kulman jälkeen ulkopohje ratsasti eteen. Tella lähti aina käännöksen jälkeen napakasti eteen, tuntui tosi hienolta! Ja mikä parasta, tuntia oli kulunut vasta kymmenisen minuuttia ja mulla oli eteenpäin kulkeva hevonen!! Olin jo tässä vaiheessa niin iloinen, että olisin voinut lopettaa ratsastuksen siihen paikkaan. Mutta tunti vain parani! 

Seuraavaksi ratsastettiin ympyrällä ravissa niin, että ympyrältä tehtii voltteja sisään ja ulos. Yhteensä ympyrän aikana ratsastettiin kaksi volttia sisään ja kaksi ulos. Samalla ajatuksella, kuin äsken käännökset, asetus ja eteenratsastus. Mun oli tosi vaikea ratsastaa eteen pienellä voltilla ja olin itse tosi hidas tässä tehtävässä. Tella liikkui hyvin koko ajan mutten saanut siitä irti voltille lähdettäessä sitä fiilistä, mitä aiemmassa tehtävässä. Valmentaja sanoi, että hevonen on sopivan ryhdikäs ja kantaa itseään. Musta välillä tuntui, että se hieman "kaahotti", mutta välillä liike oli munkin mielestä ryhdikästä ja hyvää. 

Seuraavaksi ratsastettiin harjoitusravia, jota lähdettiin hidastamaan niin paljon kuin mahdollista. Tämä harjoitus oli Tellalle tosi vaikea, sillä siinä se joutui oikeasti käyttämään vatsa- ja selkälihaksiaan. Se jaksoi yllättävän hyvin kantaa itseään (toiseen suuntaan tarjosikin väsyttyään käyntiä tai sitten nopeaa ravia useammin). Tämä harjoitus sai Tellaan sellaista ryhtiä ja liikettä, että olin aivan äimistynyt. Harjoituksesta teki hyvän erityisesti se, että hitaasti liikkuminen oli sille rakasta ja vaikeaa, mutta hyödyllistä, ja sen jälkeen eteenpäin liikkuminen tuntuikin hevosesta hyvältä vaihtoehdolta. Eli sen sijaan että joudun käskemään sitä jatkuvasti eteenpäin, eteenpäin liikkumisesta tuleekin sille tavoiteltavaa! Hitaasta temposta väistettiin hieman takaosaa ulos ja suoristettiin hevonen, myöhemmin tähän lisättiin laukannosto. Nostot ei olleet kehuttavia, mutta laukka rullasi kivasti. 

Lopuksi teimme tempon vaihteiluita hitaan ja hieman nopeamman ravin välillä ja Tella tuntui niin hyvältä, että jouduin oikeasti puremaan hammasta, etten alkanut itkeä liikutuksesta :) Mun pikkutamma oli niin yrittelijäs! 

Tämän valmentajan tunneissa on parasta se, että tehtävät vaihtuvat tiuhaan, heti kun hevonen suorittaa oikein, vaihdetaankin tai vaikeutetaankin tehtävää. Välikäynteja on paljon, ja ne on lyhyitä. Tämä sopii Tellalle mainiosti. Sen on hyvä päästä venyttämään ylälinjaansa usein, kun selän käyttö on sille vielä vaikeaa. 

Seuraavaa valmennusta odotellaan innokkaasti siis, sitä ennen yritetään ratsastaa kotona niin hyvin kuin mahdollista! 

lauantai 20. elokuuta 2016

Maltti matkustaa

Maltti on päässyt viikon sisällä kahdesti trailerimatkalle. Viime sunnuntaina kävimme klassisen kouluratsastuksen valmennuksessa Imatralla. Opettelimme ihan alkeita, maastakäsin puolipidätteen, suoran ja epäsuoran ohjasotteen käyttöä. Itselle tunti oli ensimmäinen laatuaan, enkä oikeastaan ymmärtänyt siitä kovinkaan paljon. Valmentaja teki Maltin kanssa eri tehtäviä ja sen jälkeen oli mun vuoro tehdä niitä, Maltti käyttäytyi tosi hienosti koko valmennuksen ajan, välillä hirnahteli kavereille, mutta keskittyi pääsääntöisesti hyvin tehtäviin. Trailerissa se vähän pomppi ja kolisi, minkä vuoksi päätin ottaa Tellan sille kaveriksi seuraavalle reissulle. 

Maltin tunnin jälkeen jäimme katsomaan seuraavaa tuntia kentälle, Maltti söi sen aikaa kentän laidalta voikukkia. Oli hyvä päästä seuraamaan jo hieman edistyneempää ratsukkoa. Aiomme mennä Maltin kanssa jatkossakin näille tunneille, koska haluaisin oppia lisää klassisesta ratsastuksesta! 

Viikko sujuikin sitten työnteon parissa, vesisateesta nauttien ja iltaisin ratsastellen. Tänään lähdimme hevosten kanssa läheiselle tallille irtohypyttämään Malttia. Maltti hyppäsi tosi hienosti!! Talutin sen aluksi muutaman kerran puomikasojen yli, sitten se juoksi yksinään saman kujan. Laitettiin esteet pieniksi ja Maltti meni aika vauhdilla kujasta, esteisiin kolistellen. Nopeasti kuitenkin hoksasi, kun ensi järkytykseltään toipui, että esteet kuuluu hypätä. Viimeinen okseri oli korkeimmillaan 80cm, en halunnut järkyttää lapsihevosta enempää ensimmäisellä kerralla :) 

Ratsastin Tellan hyppyjen päätteeksi ja se toimi ihan kivasti. Vieraassa paikassa sen kanssa on kyllä mukava olla, kun se käyttäytyy niin järjevästi! 



Laitumien iltakierroksella napsin muutaman kuvan suokeista. 

lauantai 13. elokuuta 2016


Eilen oli mukava hevostelupäivä. Ensin Esko-varsaa ohjasajettiin pieni pätkä tarhassa.

Maltin kanssa harjoiteltiin liinassa ravisiirtymisiä, ne alkoi sujua ihan nätisti jo. Aiemmin Maltti on jännittänyt liinassa oikeaan suuntaan menoa, kun taluttaja siirtyy "väärälle" puolelle. Eilen ei kuitenkaan jännitystä ilmennyt vaan Maltti pysyi rentona koko ajan. Lopuksi ravisiirtymiset oli hitaita ja varsa tuntui ajattelevan että olisiko tämä jo tässä. Lopetettiin yhteen sujuvaan siirtymiseen, että kaikille jäi hyvä mieli.

Maltin kanssa on ollutkin oikea tehoviikko. Yhtenä päivänä mentiin liinassa pellolla käyntiä. Paarmat oli kiusana ja Malttia taisi myös ihmetyttää kun kaverit oli kaukana. Muutaman kerran se pysähtyi ja pukitti. Ensimmäisellä kerralla en ymmärtänyt reagoida, jäin vain ihmettelemään mistä pukki johtui. Toisen kohdalla olin varautunut ja siirsin Maltin taluttajan avustuksella heti käyntiin. Se jäikin viimeiseksi pukiksi sillä erää, mutta sama toistui seuraavana päivänä maastossa. Siellä toistui samanlainen kaava, pukki, siirtä seurannut ihmettely, toinen pukki ja nopea reagointi eteen. Loppumatka sujui mallikkaasti. Maastossa on kyllä mukava kulkea kun Maltti on niin pirteä ja eteenpäinpyrkimystä löytyy! Tänään oli ansaittu välipäivä ja huomenna mennään valmennukseen !

Tella pääsi puolestaan ratsastustunnille Ellan kanssa. Ella ratsastu nätisi ja Tella kulki mukavasti eikä kiukutellut, kerran taisi laukannostossa pukittaa.