Yksi toive toteutumassa

Yksi pitkäaikainen toive lienee toteutumassa, ehkä tänä vuonna, ehkä ensi vuonna. Meille tulee ratsastuskenttä!! Pohjatöitä on alettu tehdä ja seuraavana on vuorossa salaojitus. Kovasti on luettu kentän teosta ja haastateltu kentäntekijöitä, miten kenttä kannattaa tehdä. Neuvoja on yhtä monta kuin neuvojaa. Mistä tehdä kantava kerros? Miten salaojittaa? Kangas vai ei kangasta väliin? Mistä pintamateriaali. Pitäisi saada paras mahdollinen kenttä ja mahdollisimman edullisesti, tietenkin! Saa nähdä, milloin se valmistuu.

Vielä Malttia

Tässä video Maltin viikonlopun treeneistä. Laukkapätkiä ei videoitu, kun avustajalla oli liina kädessä kameran sijasta.

Onnistumisen iloa

Käytiin Maltin kanssa kentällä. Ratsastin ilman talutusta käyntiä ja ravia. Laukkaa kokeilin liinasta, ja sain sen pari kertaa nousemaan. En viitsinyt hiillostaa enempää, kun varsa alkoi väsyä. Kotiin käveltiin isoa tietä pitkin, ja Maltti oli tosi rohkea <3 

Ajatuksia Maltista

Maltti on ollut mulla puolisen vuotta nyt. Sinä aikana ollaan tutustuttu toisiimme, mutta paljon Maltti on saanut vain olla, aluksi Tellan seurana, sitten leikkinyt kesän orivarsojen kanssa ja nyt jatkanut syksyn laiduntamista Tellan seurassa. Näin on tarkoitus viettää myös talvi.

Maltti on irtopalakuvattu, irtopalaleikattu, siltä on raspattu hampaat ja poistettu sudenhampaat. Kavioita on vuoltu ja ensimmäiset kengät laitettu jalkaan. Ensimmäiset ja toisetkin psylliumkuurit syötetty. 

Maltin kanssa ollaan opeteltu kuljetushommat. Ne sujuu joten kuten. Maltti menee mielellään koppiin, mutta kopissa iskee jännitys tai tylsyys tai jotakin siltä väliltä. Välillä kopissa kuoputetaan ja välillä keinutaan. Mutta ehjänä ollaan selvitty kaikki reissut, viimeksi jopa hikoilematta. Luulen, että tämä on merkki jännityksen vähenemisestä. Hitaasti hyvää tulee, se on mun motto. En halua kiirehtiä vaan tehdä rauhassa ja toivon, että Maltista tulee yhtä hyvä matkustuskaveri kuin Tellasta.

Ratsastamaankin olen päässyt, aluksi vähemmän ja nyt vähän enemmän. Kerrat ovat vielä minimaalisen lyhyitä. Ainoastaan klassiset valmennukset ovat kestäneet 50minuuttia kerrallaan, ja niistä vain toinen on ollut selästä käsin. Ratsastuskerroilla ollaan harjoiteltu selkään kiipeämistä, siinä paikallaan pysymistä. Haettu rentoa ja luottavaista fiilistä. Maastossa on päästy myös menemään, taluttajan kanssa selästä käsin tai taluttamalla. Ollaan nähty autoja, pyöriä, lehmiä ja alpakoita :) Liinassakin ollaan vähän juostu, opeteltu käynti, ravi, laukka -käskyt suurinpiirtein. Ratsastajan kanssa menty käyntiä ja ravia liinassa, kerran laukkaa ilman liinaa, vahingossa..

Ratsastushetket olen pitänyt, kuten sanottu, lyhyinä. Kerralla olen ollut 10-30minuuttia selässä. Työnteko on ollut verkkaista. Ollaan viikossa liikuttu kolmisen kertaa ja pidetty taas muutama huiliviikko. Maltin kasvu on vielä kesken, ja sen vuoksi selässä istumista ei olla tehty paljoa. 

Nyt on tarkoitus aloittaa vähän intensiivisempi työnteko. Töitä joka toinen päivä, joko maastakäsin maastoilua, juoksutusta, ratsastusta tai irtohypytystä. Kolme viikkoa töitä ja yksi viikko lomaa. Toki syksyn kelit huomioiden pyritään liikuttamaan, mutta nyt olisi varsa tarkoitus laittaa töihin. 

Tämän vuoden tavoitteena Maltin kanssa on, että: 

1. se oppii seisomaan rentona selkäännousussa

2. se oppii matkustamaan nätisti

3. se osaa ratsastajan kanssa pysähtyä, lähteä käskystä käyntiin, raviin ja laukkaan sekä kääntyä 

Huhtikuu

Toukokuu

Kesäkuu

Heinäkuu

Elokuu

Syyskuu

Valmennuksissa

Tiistaina käytiin Tellan kanssa valmennuksessa. Olin tosi tyytyväinen miten Tella liikkui, koko tunnin pirteästi ja korvat hörössä. Yleensä, kun aloitamme ympyrällä, mun täytyy ympyrän aikana ratsastaa sitä eteen ainakin neljä kertaa, jotta saan sen ravaamaan hyvin heti alkuun. Nyt nämä kerrat on vähentyneet yhteen tai kahteen. Myös valmentaja huomasi muutoksen! Itse olen huomannut muutoksen Tellan käynnissä, se kävelee reippaasti ja joustavasti eikä laahusta (aina). Toki nytkin välikäynneissä käynti muuttui tahmeammaksi, mutta tilanne ei ole niin toivoton kuin esimerkiksi kaksi kuukautta sitten. 

Ehkä positiivisinta tunnissa oli se, että Tella liikkui melkein yhtä hyvin alusta saakka, kuin mitä se oli viime valmennuksessa kolme viikkoa sitten liikkunut parhaimmillaan! Työstimme ravia melkein koko tunnin ajan, haimme nopeilla siirtymisillä nopeaa reagointia ja sen jälkeen hitaassa tempossa teimme väistöjä. Tässä harjoituksessa tunsin aina välillä muutamien askelien ajan, miten Tella oikeasti käytti takapäätään ja polki kunnolla alle. Tunsin sen takajalat! 

Laukka jäi vähälle huomiolle. Teimme yhdessä väistöharjoituksessa aina laukannoston, se onnistui Tellalla ihan mukavasti, mutta se alkoi ennakoida nostoa ja kiukutteli silloin kun se oli sille vaikea. Sain kuitenkin sen verran hyviäkin nostoja että olin itse tyytyväinen ja sain kehuttua hevosta hyvistä suorituksista. Lopuksi ympyrällä laukkasimme muutamia kierroksia, ja siinä Tella oli mielestäni ihan ok. 

Tosi pienillä askelilla mennään, mutta oikeaan suuntaan, joten en voi olla kuin tyytyväinen.

Ennen seuraavaa valmennusta ehdittiin käydä kentällä sekä maastossa. Maastossa harjoittelin kevyessä istunnassa laukkaamista. Tella laukkasi hidasta laukkaa ja käytti selkäänsä paremmin kuin aiemmin! Sama toistui kentällä. Vaikka Tella oli muuten huono ja motivaatio hukassa (kaveri kärrytteli kentän vieressä ja tämäkös ärsytti), se kuitenkin ensimmäistä kertaa mun ratsastamana kulki pyöreänä myös laukassa. Ihan hetken, ja tämän jälkeen ravasi hyvin. Palkkioksi sai mennä kaverin kanssa hölkkäämään radalle :)

Lauantaina jälleen pääsin saman valmentajan oppiin. Tällä kertaa tunnin aiheena oli etuosan hallinta. Teimme harjoitusta, jossa pienensimme ympyrää vastataivutuksessa ulko-avuilla ja suurensimme takaisin. Tella oli jälleen hyvä! Teimme myös pujotteluharjoitusta, jossa oli sama idea, siirtyä karion kohdalta toisen luo vasta-asetusessa etupään johtaessa liikettä, vaihtaa asetus ja siirtyä seuraavan kartion luo. Ravissa tämä oli Tellalle välillä hankalaa, ja mun piti järrutella (!!!) sitä monesti. "Alta juokseminen" oli Tellan ratkaisu tilanteeseen, jossa se ei jaksa vielä kantaa itseään. Lopuksi yhdistimme laukannoston viimeisen kartion ohitukseen, ja Tella nosti laukan mukavasti ylöspäin!

Jäi tosi hyvä fiilis tästäkin valmennuksesta!

Myös Malttipoika on saanut ratsastajan selkäänsä tällä viikolla :)

Klassista oppia

Me ollaan Maltin kanssa käyty nyt kaksi kertaa klassisen ratsastuksen tunnilla. Ensimmäisellä tunnilla opeteltiin ohjasotteita maastakäsin ja toisella tunnilla (eilen) pääsin selästä harjoittelemaan samoja asioita. Maltti oli vielä liinassa, sillä kääntävät avut eivät ole niin hyvin hanskassa kuin voisi. Muutaman kerran liinasta olikin hyötyä, kun Maltti päätti kävellä kentän reunalle syömään. Valmentaja pystyi auttamaan liinan avulla samalla, kun käänsin sitä takaisin kentälle.

Koko tunti työskenneltiin käynnissä ja pidettiin Maltille monta lepotaukoa. Vähän ponista riippuen joko pysähdyttiin, tai annettiin sen kävellä. Maltti toimi tosi hienosti koko 50minuuttisen valmennustunnin ajan. Välillä sillä keskittyminen herpaantui, ja se alkoi pyörittämään päätään.

Harjoittelimme "vain" puolipidätettä, suoraa ja epäsuoraa ohjasotetta. Ja kyllä niissä riittikin opeteltavaa! Ajoitus ja ohjasotteen keveys on mulle vielä vaikeaa. Puolipidätteestä Maltti pysähtyy herkästi, jos teen pidätteen liian voimakkaasti.

Harjoittelin tunnilla opeteltuja asioita tänään Tellan kanssa. Kummallista, mutta Tella toimi aivan kuin olisin opettanut ne sille aiemmin!

Seuraavaa valmennusta joudun odottamaan kaksi kuukautta, kun lokakuun valmennus tulee päällekäin yhden toisen menoni kanssa. Yritän kuitenkin tunnilla otettujen videoiden avulla pitää opit kirkkaana mielessä :)

Tässä kuvassa harjoitellaan epäsuoraa ohjasotetta. 

Hyvän mielen Maltti

Tällä viikolla ollaan käyty Maltin kanssa kentällä kahdesti. Menty ihan hetki liinassa käyntiä ja ravia. Matka kentälle on ollut jännittävä (molemmille), mutta autot, traktorit, lehmät ja muut jännittävät asiat on kohdattu kolmevuotiaan rohkeudella. Maltti on kyllä luottavainen ihmistä kohtaan, vaikka sitä jännittää, sen toimintakyky säilyy. Näin on helppo tarjota sille onnistuneita kokemuksia uusista asioista. 

Viikonloppuna menemme harjoittelemaan klassista kouluratsastusta. Hyvää viikonloppua teille :) 

Laukkamörkö

Meillä on laukassa ongelma. Tai ongelmia. Tai oikeastaan mulla on. Maastossa laukka sujuu kuin ajatus tai tanssi. Mun ei tarvitse kuin ajatella laukkaa niin Tella nostaa, mutta kentällä on nosto-ongelmia, ylläpito-ongeilmia, istuntaongelmia ja vaikka mitä! 

Laukannostot huononi Tellalla silloin, kun kintereet alkoivat oireilla, sen jälkeen hiekka teki samat oireet Tellalle. Se ei suostunut nostamaan laukkaa, vaan jähmettyi paikalleen. Ikään kuin sen oli vaikea polkaista laukka käyntiin. Nyt mitään fyysistä estettä laukan nostamiselle ei ole, psyykkisiä senkin edestä. 

Nostosta tuli mulle mörkö, koska ajattelin Tellan olevan kipeä aina kun se ei pystynyt tai halunnut nostaa laukkaa. Välillä se myös ihan testaili. Huomasi, että kun ei ole pakko niin ei ole pakko. Muutaman valmennuksen jälkeen nostot on alkaneet sujua. Aluksi harjoittelin niitä maastossa sydämeni kyllyydestä, pelkkiä nostoja! Tella on siitä(kin) ihana ettei se kuumene (ainakaan jos saa mennä edellä) ja sillä voi tehdä nostoja monia putkeen. Se oikein piristyy niistä eikä väsymisestä ole tietoakaan. Tämän jälkeen nostot onnistuivat myös kentällä, ei toki aina, mutta pystyn käsittelemään myös nämä epäonnistumiset enkä takerru niihin enkä soita välittömästi klinikka-aikaa. Sellaistakin on tapahtunut. 

Mutta se laukka ei rullaa! Maastossa se etenee, kentällä ei pysy yllä, eikä Tella kulje pyöreänä mulla siinä. Mä ajattelin, etten osaa ratsastaa kun muutamalla muulla ratsastajalla se pystyy laukkaamaan pyöreästi. Hetken. Ajattelin, että en vaan ratsasta sitä tarpeeksi. Ja sitten aloin yliratsastaa. Sen jälkeen laukka ei pysynyt yllä senkään vertaa. Onneksi virheistä oppii. Nyt en välitä pyöreydestä, muodosta enkä mistään, keskityn vain istumaan laukssa häiritsemättä hevosta. Tämä on ollut vaikeaa, koska mun on pitänyt kokoajan olla hereillä, ettei Tella tiputa laukkaa alas. Ja tästä on syntynyt oravanpyörä. Jännityn, kun odotan milloin laukka tippuu, ja Tella tiputtaa laukan, kun jähmetyn. 

Tänään maastossa menin kolmisen kilometriä laukkaa yhteensä useammassa eri pätkässä. Keskityin vain siihen että istun rennosti ja nautin laukasta! Laukkaamisenhan pitäisi olla kivaa! Ja se on kivaa! Jos tunsin, että Tella aikoo siirtyä raviin, toistin laukka-avun ja palautin välittömästi istuntani takaisin normaaliksi. Olen tehnyt myös sitä, että jään ratsastamaan laukka-avut päälle. En myöskään hermostunut, jos Tella kompuroi raville, nostin vain uudelleen rauhallisesti laukan. Lopputuloksena mulla oli väsynyt ja tyytyväinen hevonen. Olin sitä toki myös itsekin. Vielä kun saavuttaisin saman rentouden kentällä! Valmennuksia odotellessa... 

Mun oli tarkoitus ensi viikolla käydä Tellan kanssa 1-tason kisoissa, mutta laukkamörön vuoksi päätin mennäkin yhteen ylimääräiseen valmennukseen kisojen sijaan :) 

Sunnuntain sadeasu