Tallilla tapahtuu

Tella on ollut viikon "telakalla", mutta tallilla on touhuttu yhtä ja toista. Olen yrittänyt maalata tallia, mutta se on varsin hidasta puuhaa. Ehdin maalata yleensä illalla, kun Tomi on käynyt nukkumaan tai sitten viikonloppuisin päiväuniaikaan. Iltaisin alkaa tulla jo aika hämärä, joten jos pienellä herralla uni ei tule tarpeeksi ajoissa, maalausaikaa jää harmillisen vähän. Päivällä maalaamiessa taas on omana riesanaan aurinko, joka porottaa varsin lämpimästi etenkin tallin eteläiseen seinustaan.

Maalattavaa pinta-alaahan riittää. Otettiin eilen muutaman kuvan maalattavista pinnoista. Noiden seinien lisäksi on vielä pellon puoleiset seinät maalattava kokonaan. Milloinhan valmista tulee, sitä en osaa sanoa :)

Tässä päätyseinä ja pihatietä. Oikealla näkyy hevosten talvitarha ja vasemmalle jää meidän sisäpiha, parkkipaikka ja talo.

Sisäpihalta. Tuossa autokatos ja kulmassa tallin ovet. Siinä on meidän valjastuspaikka ja muutenkin hoidetaan hevosia usein tuossa katoksessa. Ikkuna, joka näkyy kuvassa on Tellan karsinan ikkuna. Tuossa hirsiseinän kohdalla on varsinainen "talli", jonne mennään katoksesta.

Urakka alussa. Aarne ja Antero vahtivat työn jälkeä, tai odottavat iltaruokiaan.

Vanhan navetan puoli saa myös uuden maalipinnan. Se ei varsinaisesti enää kuulu hevostalliin.

Maalausprojektin lisäksi syksyyn on varustauduttu talvitarhojen uusimisella. Ennen meillä oli kolme talvitarhaa, mutta purin niitä, koska ne alkoivat käydä hieman pieniksi pareissa tarhaaville hevosille. Alunperinhän aitauksia oli yksi, Artturille ja Tellalle, mutta hevosten vaihduttua aitauksia on täytynyt tehdä useampia, jos lauma ei pystykään olemaan samassa.

Nyt tein yhden ison aitauksen ja suunnitelmissa on tehdä  toinen vielä. Koska mulla on tapana varautua pahimpaan, ajattelin tehdä näiden lisäksi vielä yhden pienen aitauksen muovikepeistä, sairastarhaksi. Talvella lumihankeen tai jäätyneeseen maahan on inhottava askarrella kestävästi aitatolppia.

Hevosten ruokinta-asioitakin ollaan pähkäilty ja mietitty ja nyt päästy hieman ajatustyötä pidemmälle. Rakenteilla on suoja pyöröpaalille. Tällaiseen päädyttiin monen mutkan kautta. Meillä ei talvella tule välttämättä olemaan joka päivä päiväheinien antajaa, ja hevosten ruoka-ajat venyisivät kohtuuttomiksi, joten aloin miettiä vapaata heinää. Lisäksi meillä siirryttiin kuivasta pienpaalista isoon pyöröpaalii, jonka syöttäminen vapaana on mielestäni helpompaa. Hevoset tarhaavat suurimman osan vuorokaudesta, joten vapaa heinä ruokinta säästää myös aikaa. Näin ollen mun ei tarvitse jakaa karsinoihin kuin yöheinät. En halunnut kuitenkaan pyörittää paalia pelkästään tarhaan säiden armoille, vaan halusin jonkun suojan, jotta paali ei kastu, eivätkä hevoset talloisi heiniä mutaan.

Tässä kuva rakenteilla olevasta kehikosta.

Ostin slow feeding heinäverkon, jonka saa pujotettua pyöröpaalin päälle. Ajattelin ainakin kokeilla sitä toimiiko. Paalisuojassa on mielestäni hyviä puolia, mutta myös muutama miinus. Hevoset eivät saasyödä maasta, vaan joutuvat kurottamaan suojaan. En ole myöskään varma, miten heinäverkko toimii. Lähinnä mietin hevosten hampaiden kulumista. Tuhkimon, 16v hampaita on täytynyt tähän mennessä raspata ainoastaan kerran, mutta nyt kun ruokailuasento muuttuu (ja ponille alkaa kertyä ikää), hampaita täytyy hoitaa säännöllisemmin. 

Toivottavasti mulla olisi kohta julkaista vähän valmiimpia kuvia! 

Kaverikuvia

Minä ja Tella

Tomppa, minä & Didi

Tella, minä & Tuhkimo

 Tomppa, minä & Tella 

 Tomppa & Minä 

Minä valitsin sinut, joo, ja sinut minä sain

Eikä sinua tarvitse muuttaa Eikä tehdä susta parempaa Tiedänhän sen jo minäkin Ei susta täydellistä koskaan saa Minä valitsit sinut, sinut, sinut Joo ja sinut minä sain Otan sinut tällaisena kuin oot Tällaisena kuin oot

Vaikka ilmat on ihanat ja aurinkoiset, jotakin pilviä meidän ympärille tuntuu aina kasaantuvan. Milloinhan päästäisiin kunnolla harrastamaan? 

Tella on ollut kevyemmällä. Sitä on kävelytetty maasta ja selästä. Kokeilin yksi päivä kentällä menoa, mutta se ontui oikeaan kierrokseen ravissa oikeaa etusta vähän. Vähän, mutta liikaa. Nyt huilitaan vähän aikaa ihan vaan pellolla kävellen ja rantavedessä kahlaillen. Toivotaan hyviä kelejä myöhälle syksyyn. Meidän uintikausi kun alkoi näin harmillisen myöhään.

Saatiin kengitettyä Tellan etupää uudelleen. Toivon, että tämä vähentäisi jalkojen rasitusta. Lisäksi olen kylmännyt jalkaa mahdollisimman paljon. Toivottavasti näistä pienistä "toimenpiteistä" olisi hyötyä jalan paranemiseen.

Uimaharjoituksia ollaan sentään päästy jatkamaan.  Tella ei tykkää vedestä, tulee veteen mun perässä, muttei mitenkään nauti siellä olosta. Olen ottanut tavoitteeksi sen, että kahlataan rantavedessä sen kanssa ja yritetään saada hommasta mukavaa.

Vielä saavat hepat syödä ja lihota yötä päivää laitumella! Yöksi Tella on saanut loimen muutamana yönä, kun lämpötila on laskenut reilusti alle kymmenen.

Ihana aurinkoinen uintireissu

Tellan ja Tuhkimon talviturkin heitto näytti tältä :) 

Tuhkimo oli innoissaan vedestä, se työnsi päänsä kokonaan veden alle ja uskalsi polskia syvällä. 

Tella puolestaan tyytyi kuopimaan rantavedessä, eikä sen kanssa kokeiltu mennä syvemmälle. Sen meno oli sen verran holtitonta, että pelkäsin sen tallovan mun jalat. 

Jalkahuolia

Lauantaina päätettiin pitkästä aikaa ottaa Tellan kanssa muutamat hypyt. Ajoitus oli tämä, sillä sunnuntaina oli tulossa eläinlääkäri rokottamaan Tellan, ja pyysin samalla lämpökuvausta, jotta tietäisin, missä kunnossa jalat ja lihakset ovat. 

Hypyt meni surkeasti. Tella oli huono ja vastusteli laukannostoa muutaman raviristikon jälkeen. Se oli tosi kiukkunen, ja jätin ratsastuksen kesken yhden onnistuneen noston jälkeen. 

Ehdin illan ja aamun miettiä, missä hevosella voisi olla tällä kertaa vikaa. Olin hieman epäillyt oikeaa etusta, sitä samaa, mikä piikitettiin kesäkuussa. Tella ei ole ontunut, on ajoittain outo ja aavistuksen epäpuhdas. Mietin myös kintereitä, koska laukannostot ovat olleet vaikeita. 

En joutunut kauaa miettimään mahdollisia ongelman aiheuttajia, sillä eläinlääkäri saapui jo seuraavana aamuna. Ensimmäisenä Tella lämpökuvattiin ja sen jälkeen mentiin kentälle juoksuttamaan. Tella liikkui puhtaasti suoralla ja ympyrällä. Sitten taivutettiin, etujalkojen alaniveliin reagoi 1/5 alkumatkasta, mutta loppumatkasta reaktio ehti hävitä. Tella oli yllättävän tyyni taivutuksessa. Yleensä se riuhtoo jalkoja ja välillä sitä ollaan jouduttu rauhoittamaan. Nyt se muutaman kerran vaihteli painoa puolelta toiselle, muttei tehnyt sen kummempaa. Takajalkojen taivutuksessa se melkein nuokkui! Siitä päättelin, ettei kintereet kovin kipeät voineet olla. Oikeaa jalkaa se kuitenkin reagoi 1/5. Tämän jälkeen ympyrällä se liikkui jälleen ihan puhtaasti. 

Saatiin ohjeeksi muuttaa kengitystä. Tellalla on hajavarpaiset etujalat, ja ne rasittaa jalkojen sisäsyrjiä. Hoito-ohjeena oli myös tuttua kylmäämistä. Mikäli kengityksen muutoksesta ei ole hyötyä, voidaan piikittää. 

Näiden hoito-ohjeiden lisäksi ajattelin pliistrata Tellan jalkoja kuureittain etenkin rankempien ratsastusten jälkeen. Lisäksi Tellan liikutuksiin tulee muutos. Tästä eteenpäin se liikkuu joka toinen päivä kävellen (näistä kävelypäivistä joku on silloin tällöin vapaa) ja joka toinen päivä on työpäivä. Joka toinen työpäivä puolestaan on kentällä koulutyöskentelyä ja joka toinen päivä maastossa. Yritän päästä myös ajamaan Tellaa vaihtelun vuoksi. 

Lihaksistostakin löytyi pientä sanomista. Parempaan suuntaan ollaan kuitenkin menossa. Tässä vielä ennen ja jälkeen kuvat, kuvien ottamisella on 2,5 kuukautta taukoa, vasemmalla on keväällä otetut kuvat ja oikealla tänään. 

Etujalat edestä

 Takareidet ja ristiselkä

Sivukuvat

Ravihommia!

Viikonloppuna ravattiin kuninkuusravit Joensuussa. Jouduin jännittämään lähtöjä ruudun takaa, sillä paikalle ei tänäkään vuonna päästy. Hienoa oli seurata, miten Taipalsaarelainen Saaga pärjäsi kisassa, voitti kaikki kolme lähtöä helpon näköisesti ja kruunattiin sunnuntaina ravikuningattareksi! Sen kunniaksi eilen Lappeessa järjestettiin onnittelukahvit, joissa olin mukana auttamassa.

Tänään päästiin omien hevosten kanssa radalle. Anna lähti Geren kanssa mukaan Tompalle hiittikaveriksi. Pojat ovat käyneet hiitillä muutaman kerran, ja Tompalle tuntuu toisen seura tekevän hyvää. Tellan kanssa se ei juuri lähde kisaamaan, vaan haluaisi kulkea Tellan perässä koko matkan.

Lähdin Tellan kanssa mukaan radalle, että saisin sen liikutettua kätevästi samalla reissulla. Ratsastelin radan nurmella vajaan tunnin. Tellalla oli ollut vapaapäivä eilen, joten käytin aikaa kävelyyn runsaasti. Kylläpä Tella liikkui makeasti nurmipohjalla. Ravi oli eteenpäin pyrkivää, ja kerrankin hevonen tuntui olevan pohkeen edessä! Välillä se meni vinoksi kun alkoi kuunnella poikia, jotka välillä hörisivät sille.

Laukannostoissa oli parantamisen varaa. Toiseen suuntaan nousi (en muista kumpaan), mutta ei pyörinyt kunnolla. Pohja oli liukas, ja käyntii siirtymisessä sai olla varovainen. Luulen, että Tellalla on jaloissa jotain rasitusta, kun laukka ei tunnu aina nousevan. Sunnuntaina tulee onneksi eläinlääkäri, joten katsotaan löytyykö vikaa.

Peltoratsastelua

Osa meidän pelloista niitettiin tänään. Tietysti se ratsastukseen parhaiten soveltuva oli juuri hevosten hyötykäytössä, joten sitä ei niitetty. Muilla alueilla pystyy kuitenkin joten kuten ratsastamaan. Kuvassa näkyvä peltoalue on tasaisin, se jatkuu vielä kuvasta oikealle saman verran. Hieman huonon siitä tekee kuitenkin urat, jotka traktori on joku kesä sitten jättänyt siihen. Nyt siinä pystyi menemään, kun heinä oli matalaa ja urat näki helposti. 

Ratsastin Tellalla nopeasti ilman satulaa. Mulla on huomenna työmatka Helsinkiin, ja pääsin hevosen selkään vasta kahdeksan jälkeen. Menin puolisen tuntia kevyesti. Käynnissä tehtiin pysähdyksiä ja peruutuksia, ravissa siirtymisiä. Laukat nostin vain kumpaankin suuntaan, koska pelto oli epätasainen ja paikoittain hieman liukas. Kokeilin laukannostoja myös käynnistä, ja Tella teki ne hienosti!

Ratsastuksen jälkeen yritin kuvata hevosia, ei ihan onnistunut. Kalusto on kelvotonta ja Tomppa olisi halunnut rapsutuksia :) 

Ankea paluu arkeen

Mulla alkoi eilen työt. Sen kunniaksi, että joudun aamulla heräämään ennen kukonlaulua ja ajamaan lapsen toiselle puolelle kyläpahastamme hoitoon, kääntymään takaisin kotiinpäin ja ajamaan 1,5tuntia työpaikalle, hepat päätti eilen keksiä mulle vielä vähän exstratekemistä aamuun. Olisihan se pitänyt arvata.

Oltiin lähdössä minuuttiaikataululla kotoa, kun huomasin, että laitumen langat oli alhaalla. Kiva. Kävin irroittamassa sähköt ja aita korjattiin. Vaihdoin kumpparit jalkaan ja otin riimun, ja ajattelin käydä hakemassa kumppanukset naapurin pellolta. Kävelin tiemme päähän, enkä nähnyt niitä missään!

Hyppäsin autoon ja ajoin kauemmas kylätielle, ei jälkeäkään hevosista! Ajelin aikani, enkä nähnyt yhtään kavionjälkeä. Eiliset ratsastusjäljet näkyivät, muttei muuta. Ajattelin, että säikkyessään jotain neljästä hevosesta on takulla täytynyt jäädä tiehen jälkiä. Katselin kaikki pellot ja metsänlaidat. Soitin naapurin avuksi. Etsittiin melkein tunti, ennenkun ryhmä löytyi asvalttitieltä naapurin naveta kohdalta. Siinä ne seisoi somassa rivissä, eivätkä päästäneet vastaantulevaa autoa ohi. Autoilija oli onneksi maltillinen ja odotti, että sain auton pientareelle parkkiin ja saimme kytkettyä hevoset.

Hepat antoi hyvin kiinni, Tuhkimo otti muutaman raviaskeleen naapurin ihastustaan kohti ja hörisi kaipaavasti. Sekin onneksi tajusi, ettei enää kannattanut lähteä kauemmaksi vaan seurata kavereita kotiin. Tellan talutin pelkkä riimu kaulalla kotiin, se löntysteli aivan tyytyväisenä mun vieressä.

Hepat olivat tainneet olla jossain lähellä pusikossa tai pellonreunassa niin, etten niitä aluksi nähnyt. Ne eivät olleet yhtään hikisiä eivätkö puuskuttaneet, joten aika rento aamukävely niillä oli ollut. Kotona laitoin ne talvitarhaan, missä oli vähän syötävää vielä ja lähdin töihin.

Ehdin käydä Tellan kanssa vajaan tunnin lenkin myöhemmin. Kävelimme riutanniemeen ja hölkkäsimme siellä pari kilometriä. Yksi laukkapätkä otettiin niin, että välillä tiputin raville ja vaihdoin toisen laukan. Tella saa vielä vähän aikaa huilia kouluratsastushommista, katsotaan viikonloppuna jos silloin päästään kentälle!

Treeniviikon jälkeen

Viimeinen päivä koulukurssilla sujui sekin ihan mukavasti. Tella oli edelleen väsynyt, ja protestoi tietyissä tehtävisäs potkimalla taakse. Pidin tehtävät helppoina sille, mutta lopuksi mentiin kuitenkin He C:2 rata. Radassa oli paljon parannettavaa, mutta myös kivoja pätkiä. Raviosuudet sujui hyvin, mitä nyt lävistäjällä laukka ´meinasi nousta. Peruutus oli ok, varsinkin kun sitä ei oltu harjoiteltu lainkaan. Käynti oli yllättävän hyvää. Vasemmalle laukka tippui, oikealle ei noussut. Tein C:stä voltin ja kokeilin uudelleen, nousi ja laukka sujui oikealle hyvin. Siihen olikin hyvä lopettaa rata!

Päästiin aika nopeasti lähtemään kotiin. Ella kävelytti Tellaa ja sain pakata ja laittaa rauhassa tavarat lähtövalmiiksi. Kotona vielä kylmäsin Tellan jalat ja laitoin savea.

Eilen Tellalla oli kävelypäivä. Kävelin puoli tuntia ja sen jälkeen hieroin sen kevyesti läpi. Lähinnä tunnustelin, löytyykö lihaksistosta mitään kummempia. Mobilisoin niveliä, takajalkojen ylänivelet oli Tellalle hankalia, johtuen varmaan lannealueen lihaskireyksistä ja kintereen ongelmista. Hieroessa en tuntenut mitään hälyyttävää, mutta lannerangan alueen syvät lihakset voivat olla kireät. Tänään käyn Tellan varmaan uudelleen läpi ja keskityn etenkin jalkoihin. Nyt se saa huilia muutaman päivän ja ensi viikkokin pyritään menemään kevyesti.