Eihän mulla sitten ollut eilen ketään kuvaamassa, kun Tellukka veti niin hyvin että!! Se on ollut hyväntuntuinen. Toissa päivänä oli vapaa, käytiin kävelylenkillä metsässä ja sen jälkeen mobilisoin ja venyttelin jalat. Liikeradat tuntui tosi hyviltä! Ajattelin mielessäni, että onpa kopukka hyvässä kunnossa, mutta kyllä huomenna valmennuksessa palaudun takaisin maan pinnalle. Onhan tässä jo liideltykin.
Lähdettiin 45minuuttia ennen tunnin alkua kävelemään. Olin kireä, tavoite oli päästä lähtemään vartti aiemmin. Kentälle päin mennessä pitää ylittää iso tie, johon vedettiin parasta aikaa asvalttia. Ei paras mahdollinen reittivalinta Tellan kanssa. Päätin kiertää kauempaa, missä asvalttitie vaihtuu hiekkatieksi. Se on kinkkisempi kohta siksi, että siinä nopeusrajoitus vaihtuu 80km/h ja on yksi inhottava mutka ennen kääntymistä pikkutielle, jolta pääsee polkua pitkin kentälle.
No, ensimmäiset jumitukset koettiin postilaatikolla. Yritin olla rento, rauhallinen ja hengittää. Pienellä raipannaputuksella Tella lähtikin eteenpäin, kunhan lopetin kaiken ajamisen ja eteenpäinpusertamisen pohkeella ja istunnalla. Tovi menikin hyvin, kunnes yhdessä alamäen lopussa pyysin sitä raviin ja se liukastui takasella. Tästä seurasi stoppi ja täyskäännös. Pyörittiin jonkun aikaa ympyrää, ennen kuin suostui Tella taas liikkumaan. Sitten metsätietä pitkin ravia ja isolle tielle! Ison tien piennar oli sopivan pehmeä, päästiin ravamaan se kokonaan. Vielä yksi stoppi tuli ennen kentälle pääsyä, mutta sen jälkeen matka sujui reippaasti. Otettiin ravia ja laukkaakin ja loppumatka käveltiin.
Tunnin alussa valmentaja halusi nähdä ympyrällä miltä meidän kevyt ravi näytti kumpaankin suuntaan. Tella oli hidas, mutta lähti kuitenkin suhteellisen hyvin pohkesta eteen. Mun ongelmana on aina vain se, että mä jään pusertamaan ja paukuttamaan pohkeella jos Tella ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi. Mun pitäisi myös "ryhdistäytyä" itse ennen pohjeapua, ja tehdä selkeä puolipidäte ensin. Kun saan Tellan liikkeelle, se lähtee jo pelkästä puolipidätteestä, kun muistaa, että siitä seuraa pohje.
Aloimme ratsastaa neliön mallista kuviota, jossa teimme jokaisen sivun loppuun pysähdyksen, siitä asetus ja raviin siiryminen. En olisi uskonut, että Tella pystyy suoraan pysähdyksestä kääntymään kulmaan ja samalla nostamaan ravin. Aika nopeasti se hoksasi mistä on kysymys, eikä mun tarvinnut asetuksen jälkeen kun ulkopohkeella antaa pieni merkki, niin se nosti ravin. Ravi oli alusta asti hyvää ja eteni. Juuri ennen kulmaa pysäytin ja toistin harjoituksen. Jatkettiin tästä ilman pysähdystä niin, että kulman jälkeen ulkopohje ratsasti eteen. Tella lähti aina käännöksen jälkeen napakasti eteen, tuntui tosi hienolta! Ja mikä parasta, tuntia oli kulunut vasta kymmenisen minuuttia ja mulla oli eteenpäin kulkeva hevonen!! Olin jo tässä vaiheessa niin iloinen, että olisin voinut lopettaa ratsastuksen siihen paikkaan. Mutta tunti vain parani!
Seuraavaksi ratsastettiin ympyrällä ravissa niin, että ympyrältä tehtii voltteja sisään ja ulos. Yhteensä ympyrän aikana ratsastettiin kaksi volttia sisään ja kaksi ulos. Samalla ajatuksella, kuin äsken käännökset, asetus ja eteenratsastus. Mun oli tosi vaikea ratsastaa eteen pienellä voltilla ja olin itse tosi hidas tässä tehtävässä. Tella liikkui hyvin koko ajan mutten saanut siitä irti voltille lähdettäessä sitä fiilistä, mitä aiemmassa tehtävässä. Valmentaja sanoi, että hevonen on sopivan ryhdikäs ja kantaa itseään. Musta välillä tuntui, että se hieman "kaahotti", mutta välillä liike oli munkin mielestä ryhdikästä ja hyvää.
Seuraavaksi ratsastettiin harjoitusravia, jota lähdettiin hidastamaan niin paljon kuin mahdollista. Tämä harjoitus oli Tellalle tosi vaikea, sillä siinä se joutui oikeasti käyttämään vatsa- ja selkälihaksiaan. Se jaksoi yllättävän hyvin kantaa itseään (toiseen suuntaan tarjosikin väsyttyään käyntiä tai sitten nopeaa ravia useammin). Tämä harjoitus sai Tellaan sellaista ryhtiä ja liikettä, että olin aivan äimistynyt. Harjoituksesta teki hyvän erityisesti se, että hitaasti liikkuminen oli sille rakasta ja vaikeaa, mutta hyödyllistä, ja sen jälkeen eteenpäin liikkuminen tuntuikin hevosesta hyvältä vaihtoehdolta. Eli sen sijaan että joudun käskemään sitä jatkuvasti eteenpäin, eteenpäin liikkumisesta tuleekin sille tavoiteltavaa! Hitaasta temposta väistettiin hieman takaosaa ulos ja suoristettiin hevonen, myöhemmin tähän lisättiin laukannosto. Nostot ei olleet kehuttavia, mutta laukka rullasi kivasti.
Lopuksi teimme tempon vaihteiluita hitaan ja hieman nopeamman ravin välillä ja Tella tuntui niin hyvältä, että jouduin oikeasti puremaan hammasta, etten alkanut itkeä liikutuksesta :) Mun pikkutamma oli niin yrittelijäs!
Tämän valmentajan tunneissa on parasta se, että tehtävät vaihtuvat tiuhaan, heti kun hevonen suorittaa oikein, vaihdetaankin tai vaikeutetaankin tehtävää. Välikäynteja on paljon, ja ne on lyhyitä. Tämä sopii Tellalle mainiosti. Sen on hyvä päästä venyttämään ylälinjaansa usein, kun selän käyttö on sille vielä vaikeaa.
Seuraavaa valmennusta odotellaan innokkaasti siis, sitä ennen yritetään ratsastaa kotona niin hyvin kuin mahdollista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti