keskiviikko 31. elokuuta 2016

Vähän valokuvia viime viikolta. Tella on kulkenut tosi ihanasti, maastossa ja kentällä! Mä oon niin onnellinen just nyt! (enkä suostu miettimään talviruokintaan siirtymisestä seuraavaa hiekansyöntiongelmaa lainkaan, en ainakaan ratsastaessani..) 






keskiviikko 24. elokuuta 2016

Todistusaineiston puuttuessa

Eihän mulla sitten ollut eilen ketään kuvaamassa, kun Tellukka veti niin hyvin että!! Se on ollut hyväntuntuinen. Toissa päivänä oli vapaa, käytiin kävelylenkillä metsässä ja sen jälkeen mobilisoin ja venyttelin jalat. Liikeradat tuntui tosi hyviltä! Ajattelin mielessäni, että onpa kopukka hyvässä kunnossa, mutta kyllä huomenna valmennuksessa palaudun takaisin maan pinnalle. Onhan tässä jo liideltykin. 

Lähdettiin 45minuuttia ennen tunnin alkua kävelemään. Olin kireä, tavoite oli päästä lähtemään vartti aiemmin. Kentälle päin mennessä pitää ylittää iso tie, johon vedettiin parasta aikaa asvalttia. Ei paras mahdollinen reittivalinta Tellan kanssa. Päätin kiertää kauempaa, missä asvalttitie vaihtuu hiekkatieksi. Se on kinkkisempi kohta siksi, että siinä nopeusrajoitus vaihtuu 80km/h ja on yksi inhottava mutka ennen kääntymistä pikkutielle, jolta pääsee polkua pitkin kentälle. 

No, ensimmäiset jumitukset koettiin postilaatikolla. Yritin olla rento, rauhallinen ja hengittää. Pienellä raipannaputuksella Tella lähtikin eteenpäin, kunhan lopetin kaiken ajamisen ja eteenpäinpusertamisen pohkeella ja istunnalla. Tovi menikin hyvin, kunnes yhdessä alamäen lopussa pyysin sitä raviin ja se liukastui takasella. Tästä seurasi stoppi ja täyskäännös. Pyörittiin jonkun aikaa ympyrää, ennen kuin suostui Tella taas liikkumaan. Sitten metsätietä pitkin ravia ja isolle tielle! Ison tien piennar oli sopivan pehmeä, päästiin ravamaan se kokonaan. Vielä yksi stoppi tuli ennen kentälle pääsyä, mutta sen jälkeen matka sujui reippaasti. Otettiin ravia ja laukkaakin ja loppumatka käveltiin. 

Tunnin alussa valmentaja halusi nähdä ympyrällä miltä meidän kevyt ravi näytti kumpaankin suuntaan. Tella oli hidas, mutta lähti kuitenkin suhteellisen hyvin pohkesta eteen. Mun ongelmana on aina vain se, että mä jään pusertamaan ja paukuttamaan pohkeella jos Tella ei ensimmäiseen pyyntöön reagoi. Mun pitäisi myös "ryhdistäytyä" itse ennen pohjeapua, ja tehdä selkeä puolipidäte ensin. Kun saan Tellan liikkeelle, se lähtee jo pelkästä puolipidätteestä, kun muistaa, että siitä seuraa pohje. 

Aloimme ratsastaa neliön mallista kuviota, jossa teimme jokaisen sivun loppuun pysähdyksen, siitä asetus ja raviin siiryminen. En olisi uskonut, että Tella pystyy suoraan pysähdyksestä kääntymään kulmaan ja samalla nostamaan ravin. Aika nopeasti se hoksasi mistä on kysymys, eikä mun tarvinnut asetuksen jälkeen kun ulkopohkeella antaa pieni merkki, niin se nosti ravin. Ravi oli alusta asti hyvää ja eteni. Juuri ennen kulmaa pysäytin ja toistin harjoituksen. Jatkettiin tästä ilman pysähdystä niin, että kulman jälkeen ulkopohje ratsasti eteen. Tella lähti aina käännöksen jälkeen napakasti eteen, tuntui tosi hienolta! Ja mikä parasta, tuntia oli kulunut vasta kymmenisen minuuttia ja mulla oli eteenpäin kulkeva hevonen!! Olin jo tässä vaiheessa niin iloinen, että olisin voinut lopettaa ratsastuksen siihen paikkaan. Mutta tunti vain parani! 

Seuraavaksi ratsastettiin ympyrällä ravissa niin, että ympyrältä tehtii voltteja sisään ja ulos. Yhteensä ympyrän aikana ratsastettiin kaksi volttia sisään ja kaksi ulos. Samalla ajatuksella, kuin äsken käännökset, asetus ja eteenratsastus. Mun oli tosi vaikea ratsastaa eteen pienellä voltilla ja olin itse tosi hidas tässä tehtävässä. Tella liikkui hyvin koko ajan mutten saanut siitä irti voltille lähdettäessä sitä fiilistä, mitä aiemmassa tehtävässä. Valmentaja sanoi, että hevonen on sopivan ryhdikäs ja kantaa itseään. Musta välillä tuntui, että se hieman "kaahotti", mutta välillä liike oli munkin mielestä ryhdikästä ja hyvää. 

Seuraavaksi ratsastettiin harjoitusravia, jota lähdettiin hidastamaan niin paljon kuin mahdollista. Tämä harjoitus oli Tellalle tosi vaikea, sillä siinä se joutui oikeasti käyttämään vatsa- ja selkälihaksiaan. Se jaksoi yllättävän hyvin kantaa itseään (toiseen suuntaan tarjosikin väsyttyään käyntiä tai sitten nopeaa ravia useammin). Tämä harjoitus sai Tellaan sellaista ryhtiä ja liikettä, että olin aivan äimistynyt. Harjoituksesta teki hyvän erityisesti se, että hitaasti liikkuminen oli sille rakasta ja vaikeaa, mutta hyödyllistä, ja sen jälkeen eteenpäin liikkuminen tuntuikin hevosesta hyvältä vaihtoehdolta. Eli sen sijaan että joudun käskemään sitä jatkuvasti eteenpäin, eteenpäin liikkumisesta tuleekin sille tavoiteltavaa! Hitaasta temposta väistettiin hieman takaosaa ulos ja suoristettiin hevonen, myöhemmin tähän lisättiin laukannosto. Nostot ei olleet kehuttavia, mutta laukka rullasi kivasti. 

Lopuksi teimme tempon vaihteiluita hitaan ja hieman nopeamman ravin välillä ja Tella tuntui niin hyvältä, että jouduin oikeasti puremaan hammasta, etten alkanut itkeä liikutuksesta :) Mun pikkutamma oli niin yrittelijäs! 

Tämän valmentajan tunneissa on parasta se, että tehtävät vaihtuvat tiuhaan, heti kun hevonen suorittaa oikein, vaihdetaankin tai vaikeutetaankin tehtävää. Välikäynteja on paljon, ja ne on lyhyitä. Tämä sopii Tellalle mainiosti. Sen on hyvä päästä venyttämään ylälinjaansa usein, kun selän käyttö on sille vielä vaikeaa. 

Seuraavaa valmennusta odotellaan innokkaasti siis, sitä ennen yritetään ratsastaa kotona niin hyvin kuin mahdollista! 

lauantai 20. elokuuta 2016

Maltti matkustaa

Maltti on päässyt viikon sisällä kahdesti trailerimatkalle. Viime sunnuntaina kävimme klassisen kouluratsastuksen valmennuksessa Imatralla. Opettelimme ihan alkeita, maastakäsin puolipidätteen, suoran ja epäsuoran ohjasotteen käyttöä. Itselle tunti oli ensimmäinen laatuaan, enkä oikeastaan ymmärtänyt siitä kovinkaan paljon. Valmentaja teki Maltin kanssa eri tehtäviä ja sen jälkeen oli mun vuoro tehdä niitä, Maltti käyttäytyi tosi hienosti koko valmennuksen ajan, välillä hirnahteli kavereille, mutta keskittyi pääsääntöisesti hyvin tehtäviin. Trailerissa se vähän pomppi ja kolisi, minkä vuoksi päätin ottaa Tellan sille kaveriksi seuraavalle reissulle. 

Maltin tunnin jälkeen jäimme katsomaan seuraavaa tuntia kentälle, Maltti söi sen aikaa kentän laidalta voikukkia. Oli hyvä päästä seuraamaan jo hieman edistyneempää ratsukkoa. Aiomme mennä Maltin kanssa jatkossakin näille tunneille, koska haluaisin oppia lisää klassisesta ratsastuksesta! 

Viikko sujuikin sitten työnteon parissa, vesisateesta nauttien ja iltaisin ratsastellen. Tänään lähdimme hevosten kanssa läheiselle tallille irtohypyttämään Malttia. Maltti hyppäsi tosi hienosti!! Talutin sen aluksi muutaman kerran puomikasojen yli, sitten se juoksi yksinään saman kujan. Laitettiin esteet pieniksi ja Maltti meni aika vauhdilla kujasta, esteisiin kolistellen. Nopeasti kuitenkin hoksasi, kun ensi järkytykseltään toipui, että esteet kuuluu hypätä. Viimeinen okseri oli korkeimmillaan 80cm, en halunnut järkyttää lapsihevosta enempää ensimmäisellä kerralla :) 

Ratsastin Tellan hyppyjen päätteeksi ja se toimi ihan kivasti. Vieraassa paikassa sen kanssa on kyllä mukava olla, kun se käyttäytyy niin järjevästi! 



Laitumien iltakierroksella napsin muutaman kuvan suokeista. 

lauantai 13. elokuuta 2016


Eilen oli mukava hevostelupäivä. Ensin Esko-varsaa ohjasajettiin pieni pätkä tarhassa.

Maltin kanssa harjoiteltiin liinassa ravisiirtymisiä, ne alkoi sujua ihan nätisti jo. Aiemmin Maltti on jännittänyt liinassa oikeaan suuntaan menoa, kun taluttaja siirtyy "väärälle" puolelle. Eilen ei kuitenkaan jännitystä ilmennyt vaan Maltti pysyi rentona koko ajan. Lopuksi ravisiirtymiset oli hitaita ja varsa tuntui ajattelevan että olisiko tämä jo tässä. Lopetettiin yhteen sujuvaan siirtymiseen, että kaikille jäi hyvä mieli.

Maltin kanssa on ollutkin oikea tehoviikko. Yhtenä päivänä mentiin liinassa pellolla käyntiä. Paarmat oli kiusana ja Malttia taisi myös ihmetyttää kun kaverit oli kaukana. Muutaman kerran se pysähtyi ja pukitti. Ensimmäisellä kerralla en ymmärtänyt reagoida, jäin vain ihmettelemään mistä pukki johtui. Toisen kohdalla olin varautunut ja siirsin Maltin taluttajan avustuksella heti käyntiin. Se jäikin viimeiseksi pukiksi sillä erää, mutta sama toistui seuraavana päivänä maastossa. Siellä toistui samanlainen kaava, pukki, siirtä seurannut ihmettely, toinen pukki ja nopea reagointi eteen. Loppumatka sujui mallikkaasti. Maastossa on kyllä mukava kulkea kun Maltti on niin pirteä ja eteenpäinpyrkimystä löytyy! Tänään oli ansaittu välipäivä ja huomenna mennään valmennukseen !

Tella pääsi puolestaan ratsastustunnille Ellan kanssa. Ella ratsastu nätisi ja Tella kulki mukavasti eikä kiukutellut, kerran taisi laukannostossa pukittaa.


lauantai 6. elokuuta 2016

Pikapäivitys

Oli yksi huonompi päivä tässä taannoin, hevosenomistajana ja ratsastajana, Tella oli huono, ei laukannut, mietin jo luupiikistä kiimaan kaikki vaihtoehdot mikä mättää, soitin klinikalle, ei onneksi sieltä vastattu, mutta se oli vain yksi päivä ja yksi laukannosto. Sen jälkeen on mennyt hyvin, hevonen tuntunut hyvältä alla, kävellyt reippaasti, ravannut tahdikkaasti ja laukkakin löytynyt. On ollut pirteä. 

Itse olisin saanut olla pirteä myös. En olisi jaksanut ajaa Vermoon poninäyttelyyn. Väsytti, nukuin huonosti, en olisi jaksanut pestä iltamyöhään ponia. Pesin kuitenkin, keitin vedenkeittimellä vettä ja sekoittelin pesuvedet. Pakkasin yömyöhään ja heräilin yöllä monesti jännittämään kuljetusta. 

Kannatti lähteä. Se fiilis, miten pakahdun ylpeydestä ja jostain tunteesta, riemukin tuntuu liian laimealta, sai unohtamaan väsymyksen ja inhottavan automatkan. Unohdin syödä ja juoda ja leijailin siinä hyvässä fiiliksessä.  Itketti, kun Didi pärjäsi niin hienosti, sai Hippoksen kehästä ykkösen ja rotukehästä myös. Russeja oli monta, ja muutama palkittiin 1 palkinnolla. Se voitti luokkansa ja oli lopulta res. Champion! Voittajaponi oli tosi kaunis sekin, ja kakkossijasta oltiin vain tyytyväisiä. 

Malttikin näytteli ihan hienosti sekin. Rotukehästä se sai kakkosen ja hippokselta ykkösen. Arvostelu oli hyvä, joskaan en muista sitä. 

Ilman Ellaa ei oltaisi taaskaan selvitty! 

Kuvia myöhemmin, nyt syömään ja nukkumaan :) 

tiistai 2. elokuuta 2016

Tiedättekö sen?

Tiedättekö sen tunteen, ja siis varmasti tiedätte, hevosia jos omistatte, kun tuntee pakahtuvansa onnellisuuteen, iloon, riemuun ja rakkauteen ja kaikkiin positiivisiin tunteisiin kun oma hevonen on vaan maailman paras ja kallein?

Tänään Tella todisti olevansa taas mun elämän hevonen. Ei tehty edes mitään kummallista, ei voitettu tai saavutettu yhtään mitään muuta, kun mukavaa yhdessä oloa. Käytiin kaverin hevosen kanssa maastossa Imatralla. Tella matkusti tapansa mukaan trailerissa nätisti, haettiin kaverin hevonen kyytiin ja jatkettiin matkaa toiselle tallille. Vieraassa paikassa Tella käyttäytyi mallikelpoisesti. Myös vieras maasto oli sille ok, muutaman kerran pysähtyi kun ei halunnut mennä lätäkköön, mutta muuten reissu sujui hienosti. Vuoksen rannassa se vähän pälyili poispääsyä, mutta kun en pakottanut sitä veteen, se käveli sinne itse rauhallisesti ja tuntui nauttivan polskimisesta. Kotimatka sujui yhtä mutkattomasti, mitä jouduttiin yhden sadekuuron yllättämiksi. Mutta oli se sen arvoista. Pienet ravit ja laukat otettiin myös, mutta pääasiassa käveltiin. 

Illalla meillä oli kengittysrupeama. Pikkupojat käyttäytyi tosi tuhmasti, mutta Tella vanhimpana ja viisaimpana oli onneksi kengittäjälle helpotus. 

Huomenna Tellan kanssa tunnille, en malta odottaa!