Uusi hevosystäväni

Mun hevosenostohaaveet kaatui yhden pieleen menneen ostotarkastuksen jälkeen. En jotenkin jaksanut enää etsiä sopivaa hevosta. Vaatimuksia oli paljon ja ehdottomin niistä, että hevonen olisi terve. Vaikeaa oli olemattomalla budjetilla löytää sopivaa.

Sain ylläpitoon naapuritallilta ihanan tamman. Tamma on tuttu muutaman vuoden takaa, ollaan käyty yhdessä valmennuksissa, mutten ole ratsastanut sillä. Kerran kävin kokeilemassa ja mukavalta tuntui. Niinpä päädyin sillä valmennukseen kuluneella viikolla ja sitten se saapuikin meidän talliin.

Tämä Mette-tamman ylläpito tuntuu oikealta ratkaisulta. Vähän haikealta tuntui täyttää Tellan vanhaa karsinaa puruilla, nyt Tellan poismeno tuntuu jotenkin konkreettiselta, kun tyhjässä karsinassa onkin uusi asukas. 

Tykkään Metestä valtavasti. Se on kiltti ja ystävällinen. Ratsastuksen saralla mulla on vielä paljon opeteltavaa, mutta luulen että harjoittelemalla meistä tulee ihan mukava tiimi. 

Joskus kun kävelen, pystyn kuvittelemaan mun taakse askeleet, tiedän tarkasti niiden tahdin ja tunnistan ne muiden joukosta.

Mä muistan miltä tuntui ratsastaa. Mä muistan miten sen käynti keinutti mua, millainen sen ravin tahti oli ja miten sen laukka rullasi eteenpäin. Mä muistan miten voimakkaalta ja turvalliselta se tuntui. Mä muistan myös sen arvaamattomuuden, sitä en ole unohtanut.

Mä muistan miltä se tuoksui, miltä se tuoksui kesällä lenkin jälkeen tai talvella lenkin jälkeen, muistan miltä se tuoksui pesun jälkeen. Mä muistan miltä se tuoksui kun oli maistellut kuusen oksia tai omenaa.

Mä muistan mitä se tuntui, muistan miltä sen karva tuntui sormien alla, muistan miltä lihakset tuntuivat, mistä ne olivat yleensä kipeät. Muistan miltä jouhet tuntuivat tai turpakarvat. Muistan jaloista jokaisen arven ja kolhun. Muistan kavioiden kolhut ja kohoumat. Muistan, miltä kavion pinta tuntui sormien alla.

Mä en tiedä pystynkö koskaan tuntemaan ketään niin hyvin,