lauantai 31. lokakuuta 2015

Kokeillaan


ja sit taas noustaan jos kaadutaan
















Tellan kanssa on ollut vähän vuoristorataa. Yhtenä päivänä se on tosi hyvä ja toisena taas pukittelee. Se kuitenkin liikkuu mielellään eteen eikä jumittele eikä ole tahmea. Kisoihin meillä ei kyllä ole asiaa, sen verran epätasaista meidän meno on vielä.

Kävin tosi hyvässä valmennuksessa eilen. Sain paljon neuvoja omaan istuntaan ja apujen käyttöön. Mun suurin ongelma tällä hetkellä on pohkeet ja kantapäät, ne nousee liian ylös ja kaivan niillä helposti Tellaa kyljistä. Mun pitäisi opetella käyttämään yläpohjetta nopeasti. Jos mulla on pohkeelle (ja kaikelle muullekin..) hidas hevonen, mun täytyy olla nopea. Yksinkertaista.

Mun tekisi mieli vaan treenata ja treenata, mutta Tella tarvitsee myös helppoja päiviä. Sellaisia, milloin sen ei tarvitse kun tehdä yksi hyvä nosto kentällä. Täytyy itse pitää nyt jäitä hatussa.

Vähän tummia pilviä kasaantuu meidän ympärille hiekkamahasta, ylipainosta, nivelvaivoista ym. mutta muuten olen aika positiivisin mielin ja iloitsen Tellan kehityksestä. Kova on myös oma haluni oppia ratsastamaan paremmin.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Puolivuosittainen psylliumsota


Mä olen vihdoin selvinnyt voittajana joka keväisestä ja syksyisestä psylliumsodasta!! Ainakin luulen selvinneeni, sillä eilen aloitin kuurin ja kahtena päivänä annos on hävinnyt Tellan karsinasta kuin ihmeen kaupalla. Toivon, että se on päätynyt hevoseni mahalaukkuun hiekkaa poistamaan, eikä karsinan pohjalle.

Tellalla on ollut havaittavissa hiekkaoireita pari viikkoa. Olen nähnyt sen hamuavan ja nuolevan ulkona maata aiemminkin, mutta oireiden puututtua en ole psylliumsotaan jaksanut lähteä. Se kun tuntuu Tellalle olevan niin vastenmielistä. Varsinkin kun Artimatrix kuuri on sillä kesken, ja se maistuu nyt hyvillä mielin, en halunnut sekoittaa pakkaa mitenkään. Tella saattaa lopettaa kaiken väkirehun syömisen, jos huomaa, että yritän huijata sitä syömään. Varsinaisia väkirehujahan Tella ei saa, iltaisin kivennäisen, kalkin ja Artimatrixin kanssa mashia.

Aiemmin Tella ei ole voinut syödä psylliumjauhetta, vain kokonaista siementä ja sitäkin tarkkaan harkitusti silloin, kun se sopii neidille. Nyt päätin yrittää jauheen syöttämistä siitä syystä, että annoskoko on niin paljon pienempi. Toivoin, että voisin syöttää Tellalle psylliumin aamulla tai aamupäivällä, jolloin ei tarvitsisi sotkea psylliumia iltaruokintoihin.

Tuumasta toimeen, eilen ratsastuksen jälkeen jätin Tellan karsinaan. Olin sotkenut vehnälesettä ja melassia lämpimään veteen ja se toimi! Ja me ollaa oikeasti kokeiltu kaikki mahdoton ja mahdollinen. Tuntuu uskomattomalta, että näin yksinkertaisella "reseptillä" psylliumin syöminen onnistui. En laittanut ihan täyttä annosta psylliumia, mutta jo tänään nostin annoksen lähelle täyttä. Yritän jatkaa kuuria kymmenen päivää.

Mistä tiedän Tellalla olevan hiekkaa? Se aristaa mahaansa, on kiukkuinen satuloidessa eikä tule mua portille vastaan. Nämä on ne pienet merkit, joista huomaan jonkin olevan pielessä. Lanta Tellalla yleensä pysyy normaalina, vaikka hiekkaa olisikin, mutta viime aikoina sekin on ollut huonompaa. Eräs kevät, kun Tella sai hiekkaähkyn, oireisiin kuului myös tahmeus, eikä Tella suostunut liikkumaan kunnolla. Nyt se on ollut varsin pirteä, mutta se johtunee kävelypainoitteisesta liikutuksesta tällä viikolla. On ollut niin jäistä, ettei kentälläkään ole aamuisin pystynyt juuri kuin kävelemään.

maanantai 26. lokakuuta 2015

Arkeen paluu

Viime viikon ratsastustunnilla Tella yllätti, se meni tosi kivasti! Viime viikollahan kävin sen kanssa kerran valmennuksessa ja kerran tunnilla, muuten käveltiin maastossa. Viikonloppuna oli lainakuskit, lauantaina koulua ja sunnuntaina maastoa. Tella oli käyttäytynyt nätisti, ainakin melkein koko ajan. Toinen lainakuskeista oli Tellalle tuttu monen vuoden ajalta, mutta toinen oli ensimmäistä kertaa Tellan selässä.

Mulla oli tosi antoisa lähiviikonloppu koulussa! Siitä inspiroituneena hieroin Tellan eilen, kun sillä oli vapaapäivä. Enkä muista milloin viimeksi olisi Tella nauttinut hieronnasta noin paljon!

Tuliaisiakin toin, uuden harjalaatikon ja muutaman uuden harjan :) 


Didi-neidin kanssa ollaan alettu tekemään harjoituksia, että neiti malttaisi seisoa kahdelta puolelta kiinni. Didin kanssa ei olla tätä aiemmin harjoiteltu, mutta nyt kun opetus alkaa ja kengittäjät ym. käyvät, kahdelta puolen kiinni pysymisestä on hyötyä. Otan varsan iltaisin ennen sisälle tuloa pariksi minuutiksi käytävälle ja harjaan sitä.




Hevosella pääsee -rahoistaan

Annan tallilla on laskettu hevosiin menevää summaa kuukaudessa. Mietin itsekin vastaavan laskemista, mutta ajattelin lopulta listata tähän niitä ylimääräisiä (lähinnä Tellaan meneviä) kuluja. Mä olen tuhlannut ihan liikaa Tellaan viime aikoina rahaa, mutta toisaalta, moni näistä on yksittäinen hankinta, eikä toistu kuukausittain. Tässä listassa ei ole siis huomioitu tallin kuluja, ei pakollisia heinä-, puru- tai rehukuluja eikä matolääkkeitä, kengityksiä tai eläinlääkäreitä.

LOKAKUU: 

Kinnersuojat Cera-Heal          65€
Kintereen kylmäyssuojat          39€
Suppleaze Gold          65,80€
Horse anatomy workbook -kirja          22,30€
Tallitoppaloimi käytettynä          47€
Hopti-ruokintalaskuri tunnukset viikoksi          15€
Ratsastustunnit          n. 50€
Valmennustunnit         95€
Pikkuklipperi          85€
Ratsastushousut          30€
Tellalle uusia harjoja, harjakassi     25€
Jouhien selvitysaine          20€
Satulahuopa         25€


Mä en halua enkä pysty laskemaan noita yhteen. Näiden lisäksi oli vielä klinikkareissu, kengitys, yksi kengittäjän käynti irtokengän vuoksi, matolääkkeet ja heinät.. puhumattakaan alkavasta kentänrakennusprojektista.

Loppukuukauden, eli tämän viikon olen ostolakossa. Voisin jopa harkita myös ensi kuukautta.




perjantai 23. lokakuuta 2015

Kenttäprojekti osa 1

Pitkään haaveena ollut kenttäprojekti saattaa käynnistyä tänä syksynä. Jännittävää! 

Paikkaa on mietitty, vaihdettu, punnittu plussia ja miinuksia, lopulta palattu siihen alkuperäiseen suunnitelmaan. Kenttä tulee (näillä näkymin) talon takana olevalle pellolle. 

Tästä tulee ikuisuusprojekti. En aseta edes mitään tavoitteita sen valmistumisajaksi, sillä tiedän että saan heittää aikataulusuunnitelmat romukoppaan. Toivottavasti hiljaa ja hitaasti hyvää tulee. 

Tässä kuvia tulevasta kentänpohjasta. Kuvassa näkyvä koivu on lyhyen sivun puoliväli. Kuvan oikean reunan takana (eli kentän toista pitkää sivua vasten) on meidän talo, toinen pitkä sivu on meidän tontin raja ja lyhyiden sivujen päästä jatkuu pelto. Kentän koko tulee olemaan noin 30x50metriä. Ja ympärille valkoiset aidat! Niistä en tingi! 



tiistai 20. lokakuuta 2015

Arkea ja onnistumisia

Kovin montaa päivää ei yleensä kestä meillä se "kaikki hyvin" -tilanne. Aina tuntuu tapahtuvan ja tulevan jotain yllättävää tai sellaista, mitä on osannut jo odottaa saapuvaksi. Niin kuin nyt vaikka irtokenkä..

Viikko sitten kirjoitin kengityksestä ja toivoin huolettomia kilometrejä. No niitähän piisasi vajaan viikon verran ja eilen lenkille lähtiessä oli Tellalta toinen etukenkä puoliksi vääntynyt irti. Oli myös vienyt palan kaviota mukanaan. Kiva, sillä tänään oli valmennus. Vielä kivempaa, kun mulla ei ollut varakenkää, ei kunnon alaisinta saatika taitoa moukaroida kenkää takaisin malliinsa. Oman lisähaasteensa irtokengän lyömiseen teki se, että vanha kenkä oli vienyt palan kaviostaan mukanaan. 

Eipä siinä auttanut ottaa kun kenkä, vasara ja nauloja kauniisiin käsiin ja alkaa takomaan kenkää kiinni. Lopputulos oli kohtalainen, mutta kenkä kesti kiinni eilisen kävelylenkin ja tämän päivän valmennuksen. Se oli tavoite. Tietysti olisi kiva, että se kestäisi vielä torstain tunninkin, tai jos irtoaisi, ei veisi mukanaan yhtään enempää kaviota. Torstai-iltana tulee onneksi kengittäjä, se saa laittaa kengän paremmin kiinni (mikäli se kiinni vielä silloin on..)

Tulikin mieleen, että pitää täyttää taas kenkävarastoa. Yleensä Tella ei niin pääse yllättämään, kun olen ostanut varastoon kaikenkokoisia ja -laisia kenkiä. Tietysti silloin, kun niitä ei ole, kenkä yleensä irtoaa (ja häviää). 



Tänään päästiin vastoinkäymisistä huolimatta valmennukseen. Tulin tietysti maanantai-iltana kipeäksi. Edellisen kerran olin kipeä viime valmennuksen aikaan, kolme viikkoa sitten :) Tarpeeksi kuumetta alentavaa lääkettä ja ihmerohtoja teki tehtävänsä ja pystyin hyppäämään hevosen selkään tuntia ennen valmennusta. Käytiin tuttuun tapaan kävelemässä metsässä ennen kentälle menoa. 

Valmennus oli jälleen kerran hyvä. Saatiin Tellan kanssa (tai ainakin minä sain) ahaa-elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Aluksi tehtiin keskiympyrällä käynnissä voltteja ympyrän sisään niin, että hevonen oli asetettuna ulos päin. Tämä sujui ainakin omasta mielestäni hyvin. Tehtävää vaikeutettiin hieman niin, että hevosen piti voltin lopussa jo nostaa ravi ja ravata muutama askel ympyrällä. Voltille lähdettiin taas käynnissä. Harjoituksen tavoitteena oli saada hevosen takajalkoja aktiivisemmaksi ja nopeammaksi. 

Jatkoimme työskentelyä ravissa niin, että teimme ympyrältä ulos päädyissä voltit, aika pian vaikeutettiin tehtävää niin, että ympyrän puolikkaat laukkasimme ja ravasimme voltit ulospäin. Tämä sujui Tellalta yllättävän hyvin! 

Vielä vaikeammaksi tehtävä muuttui, kun aloimme lisäämään ympyrälle (päätyvolttien lisäksi) pitkien sivujen puoliväliin sisään voltit. Tämä onnistui Tellalta aika hyvin, ja se pysyi yllättävän suorana koko harjoituksen. Valmentaja huomautti siitä, että mun pitää napakasti ratsastaa Tellaa eteen kun tulen voltilta takaisin ympyrälle. Tellan kanssa kannattaa ilmeisesti harjoitella tämän tyyppisiä tehtäviä, että pienen voltin tms. jälkeen vaaditaan nopeampaa liikettä. 

Vaikein tunnin osuus oli ehdottomasti se, kun kokeilimme tehdä ylläolevaa harjoitusta (ratsastimme keskiympyrää, teimme lyhyiden sivujen puolivälin kohdalla voltit ulos ja pitkien sivujen puolivälien kohdalla voltit sisään) ravissa ja voltit ratsastimme laukassa. Eihän se hyvin sujunut, mutta sain tosi hyviä pätkiä Tellan kanssa aikaiseksi. Harjoituksen jälkeen Tella liikkui ravissa tosi hienosti! 

Oltiin molemmat tosi väsyneitä tunnin jälkeen ja käveltiin mutkan kautta kotiin. Kotona Tella sai villaloimen selkäänsä ja kylmäyssuojat jalkoihin. Niin, ja tietysti lesevettä. 


Harmikseni huomasin, että meidän satula on hangannut Tellan selkää! Luulen, että syyllinen on uusi estesatula. Kokeilen nyt mennä pelkästään koulusatulalla ja tarkistan satulan sopivuuden muutenkin. Juuri, kun olin huokaissut helpotuksesta, että satula-asiat olisivat kunnossa! 




maanantai 19. lokakuuta 2015

Kävelyä vihdoin!

Oon saanut nyt muutamalla ratsastuskerralla videoita meidän menosta, mutten saa jostain syystä niitä tänne bloggeriin. Aika kamalannäköistä menoa se kaiken kaikkiaan on, mutta joukossa on myös hyviä pätkiä.

En ole oikein malttanut kävellä Tellan kanssa viime aikoina. Viime viikolla ryhdistäydyin, kävimme torstaina 1,5tunnin kävelylenkin naapurin hevosten kanssa. Olipa mukava kävellä muiden kanssa, yksinään en meinaa malttaa kävellä pitkiä lenkkejä. Porukassa aika kuluu huomaamatta. Ja matka taittuu. Mukana oli vanhempi suomenhevosherra, jonka kävelytahti oli Tellalle hieman liian ripeä, jouduimme välillä ravaamaan kaveria kiinni.

Lauantaina kävimme kentällä, ratsastustunti olikin peruttu, mutta mentiin itsenäisesti. Sain Tellan tosi kivasti ravaamaan alkuun kevyessä ravissa. Se liikkui hyvin eteen eikä ollut lainkaan tahmea. Tehtiin vähän pysähdyksiä ja muutamia peruutuksia. Laukassa yritin ratsastaa lävistäjää, mutten oikein osannut tuoda Tellaa kunnolla lävistäjälle. Saatiin loppuun yksi onnistunut suoritus. Odotan kyllä tosi paljon tiistain valmennusta, ehkä saan uusia vinkkejä omaan istuntaani ja ratsastukseen ylipäätään.

Kävelylinjalla jatketaan, eilen käveltiin reilu tunti ja tänään kävellään myös :)


keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Kengityspäivä

Meillä oli tänään Tellan kanssa tiedossa retki naapuritallille. Lähdettiin matkaan hyvissä ajoin ennen meidän ratsastustuntia. Ehdittiin kävellä tunti maastossa ennen tuntia.


Tunti meni ihan mukavasti. Tehtiin aluksi avoja käynnissä ja ravisiirtymisiä. Jatkettiin harjoitusta ravissa. Tella ymmärsi avotaivutuksen hyvin, ainoa ongelma oli mun istunta ja ratsastus ylipäätään, kun en uskaltanut asettaa sitä tarpeeksi. Saatiin ihan hyviä onnistuneita pätkiä kumpaankin suuntaan kummassakin askellajissa. Avot ei ole meille mikään uusi juttu, mutten ole vähään aikaan niitä tehnyt Tellan kanssa. 

Laukkaa työstettiin niin, että ratsastin ravissa pitkän sivun loppuun täyskaarron ja nostin uralla laukan. Siirsin raviin Tellan toisen pitkän sivun loppupuolella ja ratsastin ravissa täyskaarron toiseen suuntaan ja nostin uralla taas laukan. Tämä sujui hyvin, mutta Tella alkoi hieman ennakoida laukkaa ja mun oli vaikea saada se ratsastettua ravissa uralle asti. Oikeastaan ihan positiivinen muutos, Tellahan ei ole aiemmin ennakoinut mitenkään laukannostoja, ja nyt sillä oli selkeästi halu nostaa laukka. Muutama "kiukuttelunosto" mahtui mukaan myös, mutten osaa sanoa mistä ne johtuivat. 

Tunnin jälkeen Tella pääsi kengitykseen. Nyt on kaviot taas laitettu kuntoon ja toivottavasti meillä on edessä huolettomia kilometrejä :) Vaihdettiin talvikenkiin jo, vanhoista kengistä ei kyllä käyttöön enää olisi ollut, toinen takakenkä oli katkennut keskeltä.. 





tiistai 13. lokakuuta 2015

Itku

Mulla tuli tänään itku työmatkalla tajutessani, että tasan kolme vuotta sitten sain hakea omat hevoset omaan kotiin.
Kolmeen vuoteen on mahtunut paljon. Onnea, iloa, itkua, surua ja epävarmuutta. Ja ikävää.
Yhden uuden elämän alkaminen ja yhden päättyminen.
Ikävä Artturia, joka opetti minulle niin paljon.
Ikävä Tellaa, kun se asui muualla ravivalmennuksen ajan.
Suunnatonta onnea ja onnellisuutta, kun sain vihdoin rakkaan ystäväni takaisin.
Arkista aherrusta, onnistumisia, pettymyksiä ja ponnisteluja.



torstai 8. lokakuuta 2015

Jalkojen ja lihasten hoidosta

Ajattelin koota tähän vähän ajatuksia siitä, miten pyrin hoitamaan Tellan jalkoja sekä lihaksistoa niin, että se pysyisi mahdollisimman hyvässä kunnossa.

1. Säännöllinen liikunta ja pitkä tarhausaika. Tella on ulkona joka päivä noin 14-16tuntia. Haluan, että karsinassa vietetty aika on mahdollisimman lyhyt. Joskus on poikkeuksia, jolloin hevosia joutuu pitämään sisällä enemmän, mutta pyrin yleensä pitämmään pitkät päivät ulkona. Pyrin liikuttamaan Tellaa mahdollisimman säännöllisesti ja suunnitellusti. Vapaapäiviä välttelen, mutta yleensä niitä tulee viikkoon yksi. Tämän lisäksi on palauttavia lenkkejä käynnissä tai pellolla ratsastelua. Muut päivät koostuu maastoilusta ja kentällä menosta. Välttelen sitä, että Tella joutusi liikkumaan kahtena päivänä putkeen kentällä. Lisäksi pidän Tellalla säännöllisesti kävelyviikon, joka on vähän lomailua kenttätyöskentelystä.

2. Kävely. Kävely. Kävely. Ja muutenkin hyvät alku- ja loppuverryttelyt. Kävelen aina Tellalla ennen ja jälkeen työskentelyä 15minuuttia, ennen ratsastustuntia/valmennusta saatan kävellä maastossa vajaan tunninkin. Ja Tella on silloin hyvä! :)

3. Selän ja kaulan suuria lihaksia yritän pitää Tellalla hyvässä kunnossa. Loimitan sen aina liikutuksen jälkeen sekä kylmällä, sateella tai tuulella. Lisäksi pakkasilla sillä on tallissa öisin loimi. Meillä on kylmä talli, joten loimituksesta on huolehdittava. Hankin Tellalle talliin lämmittimen, jota ajattelin käyttää talvella ratsastuslenkkien jälkeen kuivaukseen. Tella voisi olla karsinassa kuivattelemassa hetken ennen ulosvientiä.


4. Hieronta. Hieron Tellaa säännöllisesti, mutta liian harvoin :) 

5. Jalkojen kylmäys. Liikutuksen jälkeen kylmään jalat, yleensä kylmäyssuojilla, kesäisin vedellä. Savea/linimenttejä ym käytän aika harvoin. Kintereisiin olen vihdoin löytänyt kylmäyssuojat, aiemmin jouduin kylmäämään vedellä/savella.  Nämä kylmäyssuojat tilasin hevarilta eilen, kun ne oli juuri saapuneet verkkokauppaan myyntiin. Vielä en tiedä, miten nuo käytännössä toimivat tai pysyvät jalassa.  
Hevari kintereen kylmäyssuojat, pari 
Kuva: Hevari Oy

6. Öisin käytän Tellalla kuureina magneettisuojia kintereissä ja bootseja etujaloissa. Lisäksi käärin keraamiset tai villapatjat pintelillä tai paksulla suojalla etujalkoihin tuomaan lämpöä. 

7. Nivelravinteet ruokinnassa. Näistä voi olla montaa mieltä. Kun Tella oli huono ja hieman epäpuhdas, kokeilin "viimeisenä oljenkortena" Cavalorin Arti Matrix kuuria. Tuntui kauhealta laittaa niin paljon rahaa lisäravinteeseen, mutta samanhintaiseksi se olisi tullut kuin kortisonipiikitys etujalkaan. Kummastakaan ei olisi ollut varmuutta toimiiko. Tella on syönyt sitä nyt kolme viikkoa, eikä ole ottanut askeltakaan epäpuhdasta ravia! Onneksi tämän hintainen purkki on vain kuuri, eikä sitä tarvitse syöttää jatkuvasti. Ostinkin siis ylläpitoon tarkoitettua nivelravinnetta erikseen, jonka aloitan Arti Matrix kuurin jälkeen.

8, Ja se laihdutus... 


perjantai 2. lokakuuta 2015

Laihdutuskuurille!

Meidän hepat on ihan liian lihavia. Kaikki. Pahiten Tuhkimo. Suokeista en ole niin huolissani, koska ne liikkuvat ja niiden liikutus on säännöllistä. Didi ei onneksi ole niin lihava (vielä), että olisin siitä huolissani. Liikuntaa täytyy sillekin lisätä. Mutta Tuhkimo. On ihan liian lihava!! Ihme, ettei se saanut kesällä kaviokuumetta. Nämä on niitä hetkiä, kun tunnen olevani tosi huono hevosenomistaja. Lihavuus on Tuhkimolle suurin terveysriski nyt.

Minulle tullessaan Tuhkimo oli aivan liian laiha, mutta aika nopeasti se sai massaa ympärilleen. Sitä alettiin ruokkia oikein ja liikuttaa. Treeni- ja kilpailukausina Tuhkimo pysyi oikein hyvässä kunnossa, vaikka olikin laitumella. Astutuksen jälkeen Tuhkimo jäi säännöllisestä ravitreenistä ja ratsastuksesta eläkkeelle, koska mulla ei enää ollut sille sopivaa ratsastajaa. Aika varkain se pääsi lihoamaan tiineyden ja imetyksen aikana ja vierotuksen jälkeen. Pahin lihoaminen taisi tapahtua viime kesänä laitumella.

Tuhkimo tarvitsisi nyt liikuntaa ja vähemmän ruokaa. Miten tämä toteutuu? Se ei saa väkirehuja ollenkaan, vain kivennäistä ja porkkanan iltaisin. Vapaaheinä lihottaa sitä ihan liikaa, mutta en voi laittaa Tuhkimoa yksin tarhaan, koska meillä ei ole sille päiväheinän antajaa. Enkä voi pitää ponia ilman ruokaa kymmentä tuntia, mikä on mun normaali työpäivä matkoineen. Öisin Tuhkimo saa heinää vain kilon, ja se onneksi riittää sille, aamulla on vielä korsia jäljellä.

Mun täytyy alkaa nyt liikuttamaan Tuhkimoa mahdollisimman paljon. Kesän aikana se on liikkunut kahdesta kolmeen kertaa viikossa, mutta kun sen kesäratsastaja muutti takaisin opiskelupaikkakunnalleen, liikunta on vähentynyt. Mun täytyy etsiä aikaa jostain, että saisin sen liikkumaan.

Syksy, liukkaat kelit ja jää tekevät kengättömän ponin liikutuksen hankalaksi. Mun täytyisi ehkä miettiä Tuhkimon kengitystä, mutta kun sekin on tälle neitokaiselle niin pirun vaikeaa. Bootseja voisin harkita kokeilevani.

Kova tavoite olisi saada Tuhkimon ympärysmittaa pienenemään kymmenellä sentillä :) Katsotaan kuinka käy!