Vuosi 2015

Tähän vuoteen on kuulunut paljon kaikkea. Hyvää ja huonoa. Huolta ja hymyä. Huvia ja hulluutta. 

Kaikista parhain asia tapahtui tammikuussa, kun sain parhaan hevosystäväni takaisin kotiin. 

Mitäpä sitä hevostyttö muuta toivoisi <3 

Joulun aikaa

Jouluaatto oli hevosille yksi päivä muiden joukossa, ehkä yksi ylimääräinen vapaapäivä. Se vähän harmitti, sillä oli tosi nätti sää ja paloin halusta lähteä kentälle ratsastamaan Tellalla. En kuitenkaan ehtinyt ja luulen, ettei Tella välittänyt siitä suuremmin. Meidän aatto meni tällaisissa merkeissä. 

Tilasin itselleni lahjaksi tämän kauan haaveilemani kypärän. Se piti tilata tehtaalta, joten saapumisessa luultavimmin kestää pari kuukauttakin. 

Joulupäivän sää oli masentava, mutta kävi Tellan kanssa mukavalla maastolenkillä laukkaamassa. Harjoiteltiin etenkin laukan säätelyä. Tella pystyy mukavasti lyhentämään laukkaa maastossa ilman, että rikkoo raville. Lenkin kruunasi yksi aika vaativa pätkä, kun laukkasimme oikein hidasta laukkaa pitkän, loivan ja kaarevan ylämäen ylös. Mäellä oli pituutta puoli kilometriä. Tellaa ei useinkaan nähdä puuskuttavan lenkin jälkeen, mutta nyt loppukäyntejä käveli hyvin puuskuttava ja hikinen hevonen :) 

Suureksi ihmetykseksi Tellan kengät ovat kestäneet jo melkein kuusi viikkoa jalassa! Kengitystä odottaessa, se koittaa maanantaina. Toivottavasti ei tipu sitä ennen. 

Tänään on luvattu myrskytuulta, jonka vuoksi meidän tapaninpäivän maasto peruuntui. Yritän käydä Tellan kanssa pellolla tai maastossa tekemässä pienen palauttavan treenin. 

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tompan terveiset

Aamu-uninen Tomppa heräilee uniltaan. Näky on yleensä tämä 5:05 kun avaan tallin oven. 

Tässä odotetaan Tellaa kulman takaa 

Halutaan maistaa takin karvareunusta.. 

Katsotaan onko taskuissa herkkuja.. 

Ja lopuksi Tellan auringonotto kuva

Aurinkokin on tässä joulukuussa paistanut todistetusti! 

Hyvillä mielin viikonloppuun

Kiitos edelliseen kirjoituksen kommenteista.

Tella oli tosiaan yksi päivä vähän haluton liikkumaan kentällä ja arvelin syyksi hiekkaa. Sen lanta on ollut vähän normaalia poikkeavaa ja maha ollut kipeän oloinen. Nämä pienet muutokset ovat tosi pieniä, mutta sellaisia kuitenkin, että huomioin ne. Päätin syöttää Tellalle psyllium-kuurin jälleen, sillä vielä meillä ei ole maa jäässä ja maa maistuu. 

Ruokintaakin olen vähän muuttanut uudenlaiseksi, tai muutan, kunhan saadaan psyllium-kuuri alas. Ei ole alkanut sen syöminen nimittäin kovin hyvällä menestyksellä...

Eilen me käytiin pitkä, rento ja ihana maastolenkki naapurin orin seurassa. Tella oli oikein kiva, mutta loppulenkistä vähän kiukkuuntui, kun olisi halunnut mennä kovaa, kokoajan ja mielellään kaverista ohi :) Se ilmeisesti aavistaa, kuka on oikea ravihevonen ja lähtee tosissaan sellaisen kanssa kisaamaan. Ei menty kuin muutama ravi ja laukkapätkä, tiet ovat paikoitellen aika kovia sateista huolimatta. 

Tänään kävin kentällä. Odotukset eivät olleet suuret viime kertaisen, mielestäni täysin pieleen menneen ratsastuksen jälkeen. Tella yllätti. Positiivisesti. Se kulki reippaasti eteen, kun sitä muistutti, että liikkua pitää. Ravi oli niin pomputtavaa ja ilmavaa, että en osannut istua kyydissä. Eli yhteenvetona, hevonen on hyvä ja toimiva, ratsastaja ei. Vielä. 

Viikonloppun viettoon pääsen siis hyvillä mielin, pakkasia, lunta ja maan jäätymistä odotellen. 

Hyvää viikonloppua! 

Loppuvuoden väsymys

Nyt alkaa hevostelu väsyttämään. Kokoajan mulla on jotain huolta hevosista, tai oikeastaan Tellasta. Jatkuvasti on joku ongelma tai kriisi ja siitä kun selviydytään, tulee toinen, kolmas ja niin edelleen. Tässäpä yhteenvetona meidän tämän vuoden kriisit.

1. Haluan Tellan kotiin!
Sain Tellan kotiin
2. En pysty valmentamaan/ajamaan/kilpailuttamaan Tellaan, ei ole aikaa/osaamista/uskallusta tai mitään muutakaan ja haluan vain ratsastaa
Tellasta tuli ratsu
3. Tellalla on maha kipeä, kolit alhaalla, mahahaavaepäily
Tellan maha hoidettiin kuntoon
4. Tella on jäykkä, sen selkä on kipeä
Tellalla diagnosoitiin kinnerpattimuutoksia ja se piikitettiin. 
5. En jaksa kävelyttää, kävelyttää, kävelyttää, haluan ratsastaa ja treenata!
Sain välillä ratsastaa ja treenata, kunnes...
6. Tella oireilee oej, ontuu, könkkää, on ep välillä
Tellaa kuntoutettiin, kävelytettiin, kylmättiin
7. Tella tiputtelee kenkiä
Tella ei ole nyt tiputtanut kenkiä :)
8. Tella lihoaa vapaalla heinällä
Yritän liikuttaa, liikuttaa, liikuttaa
9. Tella syö hiekkaa, maata, savea, mutaa vaikka heinäbaari on jatkuvasti auki. 
Tella saa psylliumia
10. En uskalla pimeällä mennä kentälle
Yritän ratsastaa päivisin ja kerään rohkeutta pimeällä ratsastamiseen. 
11. Meillä ei ole satulaa, eikä me löydetä sopivaa satulaa ja Tella seisoo, jäykistyy, lihoaa
Me löydettiin sopiva satula
12. Tella on tahmea, haluton, ei liiku, se syö ahmimalla maata, sillä on hiekkaa mahassa
Syötän psylliumin.

Ja sitten kierros lähtee alusta uudelleen.

Tästä listauksesta jätin pois kaikki "pikkumurheet" kuten sen, että Tella temppuilee maastossa, säikkyy, pomppii, hyppii pystyyn ja kieltäytyy menemästä eteenpäin välillä, enkä mahda sille mitään. Puuttuu myös se, että kokoajan sataa ja sataa tai on kivikovat pohjat, ja jos hevonen olisi kunnossa, sääolosuhteet estävät treenaamisen.

Joku tässä yhtälössä ei täsmäää, jotain teen väärin.

Jos mulla olisi yksi toive, haluaisin tietää, miksi se syö maata?

Minä hevosenomistaja

Jillan blogissa oli kirjoitettu humoristisesti meistä hevosihmisestä. Osui naulan kantaan. Tunnistin itseni tästä koomisesta kuvauksesta. Olenhan juuri sellainen hevosihminen, että ajattelen minun mielipiteeni olevan ainoa oikea! Kerron myös tietysti mielipiteeni kaikille niille, jotka sitä erehtyvät kysymään!

Talli vai pihatto:

Pihatto ehdottomasti, meillä ei vain sellaista ole. Voi kunpa olisikin, toimiva, hyvä, iso pihatto ja asialliset hoitotilat hevosille. Mielestäni tämä pesee aina talliolosuhteet. Mutta hyvän pihaton suunnittelu ei olekaan helppo juttu, tarvitaan tilaa ja vähän ehkä rahaakin.

Tarhaus:

Jos hevosparat joutuvat asumaan tallissa, tarhata pitäisi mielestäni mahdollisimman pitkään. Näillä syksyn sade-, muta- ja myrskykeleilläkin? Kyllä. Jos hevosilla on loimet tai säänsuoja, tai mielellään molemmat. Itse kyllä välillä erehdyn ottamaan hevoset jo kuudelta sisään, johtuen sitten myrskystä tai pikkujouluista.

Tarhata pitäisi ehdottomasti kaverin kanssa, tai kavereiden, jos on hyvä porukka. Niin kuin meillä <3 Tässä poikkeuksena tietysti ainaisella dietillä olevat, niinkuin meidän ponit. Pakko on pitää ne erossa hevosten heinäkasoista.

Loimitus:

Ei turhia kaapuja. Paitsi Tellalle. (Miksi? No siksi. Kun Tella on Tella.) Se jumiutuu, kipeyttää selän, kasvattaa talvikarvan, ja tuhat muuta turhaa syytä. Muut menkööt nakuina. Ainakin ponit. Tompalle sateella loimi. Jos on kova sade, ponit loimitan ulos, tai sitten vaihtoehtoisesti yöksi kuivatusloimella sisään.

Ruokinta:

Heinää ja kivennäistä. Niitäkin rajoitetusti, mutta tarpeeksi usein. Vitamiineja välillä ja vettä kokoajan.

Liikutus:

Liike on lääke. Se on mun motto. Ainakin kävely. Kävelyä, kävelyä, kävelyä. Välillä treeniä ja sitten lepoa lihaksille ja mielelle.

Vihdoin

Nopeasti silmäiltynä: SOPII. Huomista odottaen. Vihdoin. 

Vielä satulaa

Eihän se wintec sitten sopinutkaan. Ei kertakaikkiaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Mutta vihdoin löysin sen oikean. Ja saan sen ehkäpä jo viikonlopuksi!! 

Tella on ollut vähän vauhdikas. Sunnuntaina se pääsi kärryajelulle, tykkäsi kovasti. Maanantaina täällä oli kauhean tuulinen keli, me tehtiin vaan jotain pieniä maastakäsin jumppa juttuja sen kanssa pellolla. Eikä sitä olisi kiinnostanut yhtään.

Tiistaina se pääsi oikeassa miesseurassa lenkille. Naapurin ori ja ruuna lähti seuraamme maastoon. Tellalla oli ollut tosi kova ikävä ruunaa, jonka kanssa se oli kesällä laitumella. Tänään ne pääsivätkin nuuskuttelemaan toisiaan kentälle.

Juoksutin Tellan ennen ratsastusta. Virtaa on niin mahdottomasti, enkä ilman satulaa pysty menemään kuin "mummoravia". Tella juoksi liinassa ihan mahdottomasti, laukkasi ja pukitteli. Lopuksi sain molempiin suuntiin sen ravaamaan rennosti eteen. Sitten ratsastin käynnissä väistöjä ja avoja hetken. Muutamat siirtymiset raviin ja lopuksi käynnistä laukannostot. Heppa tuntui hyvältä ja odotan, että päästään takaisin kunnon treeniin.

Matkalla kentälle Tella pelkäsi tosi paljon sellaista viljaputkea. Mikäköhän sen nimi on? Naapurin navetan kohdalla tien yli kulkee metalliputki, jossa välillä kulkee vilja. Tella pelkäsi sitä, ja ravasi koko matkan kentälle mun vierellä. Onneksi ei ollut liukasta, koska hevonen vierellä tuntui tosi räjähdysherkältä. Kotiin päin mennessä ääni pelotti, muttei siitä jaksettu enää kiihkoilla kuten aiemmin.