Vuosi 2015

Tähän vuoteen on kuulunut paljon kaikkea. Hyvää ja huonoa. Huolta ja hymyä. Huvia ja hulluutta. 

Kaikista parhain asia tapahtui tammikuussa, kun sain parhaan hevosystäväni takaisin kotiin. 

Mitäpä sitä hevostyttö muuta toivoisi <3 

Joulun aikaa

Jouluaatto oli hevosille yksi päivä muiden joukossa, ehkä yksi ylimääräinen vapaapäivä. Se vähän harmitti, sillä oli tosi nätti sää ja paloin halusta lähteä kentälle ratsastamaan Tellalla. En kuitenkaan ehtinyt ja luulen, ettei Tella välittänyt siitä suuremmin. Meidän aatto meni tällaisissa merkeissä. 

Tilasin itselleni lahjaksi tämän kauan haaveilemani kypärän. Se piti tilata tehtaalta, joten saapumisessa luultavimmin kestää pari kuukauttakin. 

Joulupäivän sää oli masentava, mutta kävi Tellan kanssa mukavalla maastolenkillä laukkaamassa. Harjoiteltiin etenkin laukan säätelyä. Tella pystyy mukavasti lyhentämään laukkaa maastossa ilman, että rikkoo raville. Lenkin kruunasi yksi aika vaativa pätkä, kun laukkasimme oikein hidasta laukkaa pitkän, loivan ja kaarevan ylämäen ylös. Mäellä oli pituutta puoli kilometriä. Tellaa ei useinkaan nähdä puuskuttavan lenkin jälkeen, mutta nyt loppukäyntejä käveli hyvin puuskuttava ja hikinen hevonen :) 

Suureksi ihmetykseksi Tellan kengät ovat kestäneet jo melkein kuusi viikkoa jalassa! Kengitystä odottaessa, se koittaa maanantaina. Toivottavasti ei tipu sitä ennen. 

Tänään on luvattu myrskytuulta, jonka vuoksi meidän tapaninpäivän maasto peruuntui. Yritän käydä Tellan kanssa pellolla tai maastossa tekemässä pienen palauttavan treenin. 

Hyvää joulua!

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Tompan terveiset

Aamu-uninen Tomppa heräilee uniltaan. Näky on yleensä tämä 5:05 kun avaan tallin oven. 

Tässä odotetaan Tellaa kulman takaa 

Halutaan maistaa takin karvareunusta.. 

Katsotaan onko taskuissa herkkuja.. 

Ja lopuksi Tellan auringonotto kuva

Aurinkokin on tässä joulukuussa paistanut todistetusti! 

Hyvillä mielin viikonloppuun

Kiitos edelliseen kirjoituksen kommenteista.

Tella oli tosiaan yksi päivä vähän haluton liikkumaan kentällä ja arvelin syyksi hiekkaa. Sen lanta on ollut vähän normaalia poikkeavaa ja maha ollut kipeän oloinen. Nämä pienet muutokset ovat tosi pieniä, mutta sellaisia kuitenkin, että huomioin ne. Päätin syöttää Tellalle psyllium-kuurin jälleen, sillä vielä meillä ei ole maa jäässä ja maa maistuu. 

Ruokintaakin olen vähän muuttanut uudenlaiseksi, tai muutan, kunhan saadaan psyllium-kuuri alas. Ei ole alkanut sen syöminen nimittäin kovin hyvällä menestyksellä...

Eilen me käytiin pitkä, rento ja ihana maastolenkki naapurin orin seurassa. Tella oli oikein kiva, mutta loppulenkistä vähän kiukkuuntui, kun olisi halunnut mennä kovaa, kokoajan ja mielellään kaverista ohi :) Se ilmeisesti aavistaa, kuka on oikea ravihevonen ja lähtee tosissaan sellaisen kanssa kisaamaan. Ei menty kuin muutama ravi ja laukkapätkä, tiet ovat paikoitellen aika kovia sateista huolimatta. 

Tänään kävin kentällä. Odotukset eivät olleet suuret viime kertaisen, mielestäni täysin pieleen menneen ratsastuksen jälkeen. Tella yllätti. Positiivisesti. Se kulki reippaasti eteen, kun sitä muistutti, että liikkua pitää. Ravi oli niin pomputtavaa ja ilmavaa, että en osannut istua kyydissä. Eli yhteenvetona, hevonen on hyvä ja toimiva, ratsastaja ei. Vielä. 

Viikonloppun viettoon pääsen siis hyvillä mielin, pakkasia, lunta ja maan jäätymistä odotellen. 

Hyvää viikonloppua! 

Loppuvuoden väsymys

Nyt alkaa hevostelu väsyttämään. Kokoajan mulla on jotain huolta hevosista, tai oikeastaan Tellasta. Jatkuvasti on joku ongelma tai kriisi ja siitä kun selviydytään, tulee toinen, kolmas ja niin edelleen. Tässäpä yhteenvetona meidän tämän vuoden kriisit.

1. Haluan Tellan kotiin!
Sain Tellan kotiin
2. En pysty valmentamaan/ajamaan/kilpailuttamaan Tellaan, ei ole aikaa/osaamista/uskallusta tai mitään muutakaan ja haluan vain ratsastaa
Tellasta tuli ratsu
3. Tellalla on maha kipeä, kolit alhaalla, mahahaavaepäily
Tellan maha hoidettiin kuntoon
4. Tella on jäykkä, sen selkä on kipeä
Tellalla diagnosoitiin kinnerpattimuutoksia ja se piikitettiin. 
5. En jaksa kävelyttää, kävelyttää, kävelyttää, haluan ratsastaa ja treenata!
Sain välillä ratsastaa ja treenata, kunnes...
6. Tella oireilee oej, ontuu, könkkää, on ep välillä
Tellaa kuntoutettiin, kävelytettiin, kylmättiin
7. Tella tiputtelee kenkiä
Tella ei ole nyt tiputtanut kenkiä :)
8. Tella lihoaa vapaalla heinällä
Yritän liikuttaa, liikuttaa, liikuttaa
9. Tella syö hiekkaa, maata, savea, mutaa vaikka heinäbaari on jatkuvasti auki. 
Tella saa psylliumia
10. En uskalla pimeällä mennä kentälle
Yritän ratsastaa päivisin ja kerään rohkeutta pimeällä ratsastamiseen. 
11. Meillä ei ole satulaa, eikä me löydetä sopivaa satulaa ja Tella seisoo, jäykistyy, lihoaa
Me löydettiin sopiva satula
12. Tella on tahmea, haluton, ei liiku, se syö ahmimalla maata, sillä on hiekkaa mahassa
Syötän psylliumin.

Ja sitten kierros lähtee alusta uudelleen.

Tästä listauksesta jätin pois kaikki "pikkumurheet" kuten sen, että Tella temppuilee maastossa, säikkyy, pomppii, hyppii pystyyn ja kieltäytyy menemästä eteenpäin välillä, enkä mahda sille mitään. Puuttuu myös se, että kokoajan sataa ja sataa tai on kivikovat pohjat, ja jos hevonen olisi kunnossa, sääolosuhteet estävät treenaamisen.

Joku tässä yhtälössä ei täsmäää, jotain teen väärin.

Jos mulla olisi yksi toive, haluaisin tietää, miksi se syö maata?

Minä hevosenomistaja

Jillan blogissa oli kirjoitettu humoristisesti meistä hevosihmisestä. Osui naulan kantaan. Tunnistin itseni tästä koomisesta kuvauksesta. Olenhan juuri sellainen hevosihminen, että ajattelen minun mielipiteeni olevan ainoa oikea! Kerron myös tietysti mielipiteeni kaikille niille, jotka sitä erehtyvät kysymään!

Talli vai pihatto:

Pihatto ehdottomasti, meillä ei vain sellaista ole. Voi kunpa olisikin, toimiva, hyvä, iso pihatto ja asialliset hoitotilat hevosille. Mielestäni tämä pesee aina talliolosuhteet. Mutta hyvän pihaton suunnittelu ei olekaan helppo juttu, tarvitaan tilaa ja vähän ehkä rahaakin.

Tarhaus:

Jos hevosparat joutuvat asumaan tallissa, tarhata pitäisi mielestäni mahdollisimman pitkään. Näillä syksyn sade-, muta- ja myrskykeleilläkin? Kyllä. Jos hevosilla on loimet tai säänsuoja, tai mielellään molemmat. Itse kyllä välillä erehdyn ottamaan hevoset jo kuudelta sisään, johtuen sitten myrskystä tai pikkujouluista.

Tarhata pitäisi ehdottomasti kaverin kanssa, tai kavereiden, jos on hyvä porukka. Niin kuin meillä <3 Tässä poikkeuksena tietysti ainaisella dietillä olevat, niinkuin meidän ponit. Pakko on pitää ne erossa hevosten heinäkasoista.

Loimitus:

Ei turhia kaapuja. Paitsi Tellalle. (Miksi? No siksi. Kun Tella on Tella.) Se jumiutuu, kipeyttää selän, kasvattaa talvikarvan, ja tuhat muuta turhaa syytä. Muut menkööt nakuina. Ainakin ponit. Tompalle sateella loimi. Jos on kova sade, ponit loimitan ulos, tai sitten vaihtoehtoisesti yöksi kuivatusloimella sisään.

Ruokinta:

Heinää ja kivennäistä. Niitäkin rajoitetusti, mutta tarpeeksi usein. Vitamiineja välillä ja vettä kokoajan.

Liikutus:

Liike on lääke. Se on mun motto. Ainakin kävely. Kävelyä, kävelyä, kävelyä. Välillä treeniä ja sitten lepoa lihaksille ja mielelle.

Vihdoin

Nopeasti silmäiltynä: SOPII. Huomista odottaen. Vihdoin. 

Vielä satulaa

Eihän se wintec sitten sopinutkaan. Ei kertakaikkiaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa. 

Mutta vihdoin löysin sen oikean. Ja saan sen ehkäpä jo viikonlopuksi!! 

Tella on ollut vähän vauhdikas. Sunnuntaina se pääsi kärryajelulle, tykkäsi kovasti. Maanantaina täällä oli kauhean tuulinen keli, me tehtiin vaan jotain pieniä maastakäsin jumppa juttuja sen kanssa pellolla. Eikä sitä olisi kiinnostanut yhtään.

Tiistaina se pääsi oikeassa miesseurassa lenkille. Naapurin ori ja ruuna lähti seuraamme maastoon. Tellalla oli ollut tosi kova ikävä ruunaa, jonka kanssa se oli kesällä laitumella. Tänään ne pääsivätkin nuuskuttelemaan toisiaan kentälle.

Juoksutin Tellan ennen ratsastusta. Virtaa on niin mahdottomasti, enkä ilman satulaa pysty menemään kuin "mummoravia". Tella juoksi liinassa ihan mahdottomasti, laukkasi ja pukitteli. Lopuksi sain molempiin suuntiin sen ravaamaan rennosti eteen. Sitten ratsastin käynnissä väistöjä ja avoja hetken. Muutamat siirtymiset raviin ja lopuksi käynnistä laukannostot. Heppa tuntui hyvältä ja odotan, että päästään takaisin kunnon treeniin.

Matkalla kentälle Tella pelkäsi tosi paljon sellaista viljaputkea. Mikäköhän sen nimi on? Naapurin navetan kohdalla tien yli kulkee metalliputki, jossa välillä kulkee vilja. Tella pelkäsi sitä, ja ravasi koko matkan kentälle mun vierellä. Onneksi ei ollut liukasta, koska hevonen vierellä tuntui tosi räjähdysherkältä. Kotiin päin mennessä ääni pelotti, muttei siitä jaksettu enää kiihkoilla kuten aiemmin.

Satulattomia kuulumisia

Ei ole vieläkään satulaa. Bates -satulasta tehtiin toinen testikierros, ei sopinut, tankki mikä tankki. Kokeillaan vielä kaikkein leveimmällä kaarella, joskus. Sitä ennen jatkan satulanmetsästystä muiden merkkien parista. Ajattelin kokeilla flexible tai trekker -joustorunkoista. Hieman ärtymystä aiheuttavaa, sillä kaksi vuotta sitten vaihdoin meidän trekker master -satulan pois liian leveänä. Nythän se luultavasti sopisi hyvin. Onneksi naapurissa on sellainen samanlainen, ajattelin ensi viikolla mennä testaamaan sitä. Jos se istuu täydellisen hyvin (mitä epäilen), tilaan vaikka uutena sen. Muita vaihtoehtoja on sydneyn dressage ja mustang -koulusatulat, leveimpänä mallina. Niitä olisi kiva päästä kokeilemaan.

Tella on liikkunut tällä viikolla vain kahdesti!! En muista toista samanlaista viikkoa. Kumpanakin kertana puolisen tuntia pellolla. Ja virtaa riittää. Tämän lomailun kunniaksi hieroin sen. Löydökset olivat ennalta arvattavissa. Lavat edelleen jäykät ja trapezius lihas hieman arka, etenkin vasemmalta. Nämä johtunee liian kapeasta satulasta. Selkä oli hyvässä kunnossa muuten, etenkin lannerangan alueelta, missä aina aiemmin ollut jotain pientä arkuutta, jäykkyyttä ym. reagointia. Nyt ei mitään. Lomailu ja ilman satulaa meno varmasti "syyllisiä" tähän. Takareidet -ihan kireät. Johtunee seisomisesta ja hokeista. Tellan pitäisi päästä kävelemään, kävelemään ja kävelemään juuri noiden takajalkojen takia, koska kintereiden jäykkyys heijastuu sillä välittömästi takareisien lihaksiin. Huomenna Tella saa huilia pienen hieronnan jälkeen ja sunnuntaina se pääsee kevyelle kärryajelulle. Siitä se varmasti tykkää.

Siitä tulikin mieleen, näin huvittavaa unta. Laitoin facebookiin kyselyn hevoskavereilleni siitä, että kummasta he luulevat hevosen nauttivan enemmän, ajo- vai ratsastusmaastoista :) Vastauksia tuli pelkästään ajon puolesta. Mistähän tällainen uni kertoo?

Kello on viisi lauantai aamuna, lähden laittamaan hevoset ulos ja sitten autolla kohti Tuusulaa ja hierontaopintoja. Hyvää viikonloppua :)

Satulahankinta nro 1

Tämä oli se mun heräteostos. Wintecin cair estesatula. Vielä en ole testannut satulaa, sillä tilasin siihen leveämmän kaaren. Tähän satulaan saa myös toppauspaloja, mutta niitä en vielä ostanut. Luulen, että Tella tarvitsee niitä, jotta satulaa saa topattua sille sopivaksi. Ajattelin odottaa ensin Bates -koulusatulan hankintaa. Mikäli ostan Bates -satulan, ostan toppauspalasetin, sillä samat palat käyvät Winteciin myös. Jos tämä satula osoittautuu aivan kelvottomaksi Tellalle, kokeilen Tompalle. Jos ei sovi kummallekaan, laitan myyntiin.

Epätoivo

Satula-asiat vievät mut epätoivon partaalle. Mikään satula ei istu Tellalle. Satula pitäisi saada, koska en voi liikuttaa Tellaa ilman satulaa tarpeeksi. Nyt ollaan menty kentällä ja pellolla ilman satulaa, maastoon ei ole puhettakaan. Toistaiseksi olen kestänyt kyydissä, muttta mikäli pienet pakkaskelit jatkuvat ja tamma pysyy yhtä virkeänä, ei se kovin pitkään ole taattua.

Tella on liikkunut kivasti silloin, milloin olen päässyt sitä ratsastamaan. Olen ottanut sovitukseen erilaisia satuloita, mutta mitään ei ole päässyt edes selästä käsin testaamaan, kun ne ovat näyttäneet heti selässä niin epäsopivilta.

Tässä muutamia kuvia

Tella on tosi lihavassa kunnossa, joten satulanmetsästys tuntuu sen vuoksi myös epätoivoiselta. Ja ylipainon takia satula pitäisi löytää nopeasti, että päästäisiin rasvanpolttolenkeille.

Lähimpänä sopivaa satulaa Tellalla on ollut muokattava Bates -koulusatula. Sitä sovitettiin viikonloppuna. Wide -mallin kapein kaari tai tavallisen satulan valkoinen kaari tuntuisi Tellalle parhaimmalta. Nyt kokeilussa oli widesta toiseksi kapein, ja sekään ei mielestäni ollut huono. Paloilla satulaa sai säädettyä Tellalle sopivaksi. Tätä satulaa taidan kokeilla vielä, ja luulen että ostopäätös on aikalailla siitä jo tehty.

Koska en kuitenkaan tiedä, milloin saan mahdollisesti tulevan Bates -satulani, tein yhden heräteostoksen facebookin kirppiksellä..

Projekti: kuivaushuone

Vettä, vettä, vettä. Sateista johtuen meidän aiempi projekti Kenttä ei ole päässyt edes alkuun. Harmittaa. Jatkuvasta vesisateesta ärsyyntyneenä inspiroituneena aloin tuumasta toimeen kuivaushuoneen suhteen. Meillä on tällä hetkellä tallissa vain pieni varustehuone, joka on lämmin tila. Siellä on hevosten ruoat ja satulat, suitset, kypärät ym. jutut. Loimia sinne ei mahdu, joten niitä säilytetään autotallissa ja aitassa. Autotallissa kuivataan ja aitassa säilytetään kuivat loimet. Sadekeleillä on ärsyttävää raahata loimia pihan poikki. Yhdelle hevoselle loimia vielä kuljettelee, mutta sitten kun märkiä loimia on useampi per hevonen, kuljettaminen on ärsyttävää ja aikaavievää. Varsinkin, kun arkiaamuisin jokainen minuutti on kullanarvoinen. 

Olen jo jonkun aikaa suunnitellut, että rakennetaan meidän navettaan loimille säilytys- ja kuivaustila. Navettaan pääsee tallista suoraan, joten loimet saisi lähelle. Navetta on meillä ollut lähinnä rakennustavaran ja muun säilytyspaikkana, ja sellaiseksi se suurelta osin jääkin. Siitä vaan lohkaistaan "pieni" alue hevosia varten :) 

Eipä tullut otettua ennen-kuvaa projektista. Tässä kuva siis alueesta, johon loimihuone rakennetaan. Vasemmalla näkyy ovi, joka johtaa talliin. Kuvassa näkyvä rakennelma on ollut täynnä lauta- ja muuta puutavaraa. Myös vasemmalla puolella on ollut ja on edelleen puuta. 

Tilasta oli aiemmin siivottu kaikki ylimääräinen tuosta telineeltä, eilen se purettiin kokonaan. 

Tänään puutavarahyllyä purettiin oven toiselta puolelta. Tuohon, mihin hylly loppuu, tulee seinä.

Aloitimme myös katon purkamisen tänään. Ensi viikolla saadaan kone, millä saadaan lattiaa piikattua tasaiseksi. Sitä ennen vuorossa on siivousta.

Kirje joulupukille

Muutamaa ratsastus- ja hevostarviketta olen halunnut pitkään. Olen onnistunut perustelemaan itselleni, miksi tulen varmasti tarvitsemaan juuri näitä tavaroita. Esim. eihän mulla ole yhtään kunnollista kypärää! Vaarallisiakin vielä, kaikki olen saanut joltain kaverilta käytettynä..

Tämän hankinta on ollut pitkään listalla, musta tämä on ehdottomasti nätein kypärä mitä olen nähnyt! Valitettavasti hankinta taitaa siirtyä satulan oston vuoksi tulevaisuuteen.. 

Kuva: Konitori

Yritän kovasti säästää, sillä haluaisin ostaa Bates-satulan uutena. Se on muokattava. Olisin halunnut jonkun muun, laadukkaan vanhan "luottomerkin", mutta Bates-satulan muokattavuus on niin suuri plussa, että se tuntuu järkevimmältä vaihtoehdolta. Mikäli se sopii Tellalle.. 

Kuva: www.benequus.fi/

Uuteen satulaan tietysti tarvitsee ostaa vaikka ja mitä oheistuotetta. Eric Le Tixerant vyö on ollut ikuisella haaveilulistalla. Löytäisimpä sen käytettynä jostain..  

Kuva: www.satula.com

Mitä hevosen omistaminen on?

Kuvahaaste: 

→ Valitse neljä kuvaa, jotka kuvaavat parhaiten sanoja luottamus, onnistuminen, epäonnistuminen sekä todellisuus.

→ Neljän kuvan jälkeen valitse yksi vapaavalintainen kuva sekä valitse siihen kuvaa parhaiten kuvaava sana.

→ Haasta kuvahaasteeseen viisi blogia, joissa bloggaajalla on oma hevonen. Yksinkertaista ja helppoa!

Luottamus

Onnistuminen 

Epäonnistuminen 

Todellisuus

Omavalintainen kuva

Ystävyys

En oikein osaa haastaa ketään, tämä haaste ollut jo aika monessa blogissa.