Kaikki loputon kauneus, 

kaikki järjettömyys

Kaikki ruoskivat toiveet, 

kaikki päättämättömyys 

Hiekansyöjä haettu kotiin. Hiekkakertymä puolittunut ja psyllium jatkuu kotona. 

Klinikkakuulumisia

Tella voi olosuhteisiin nähden hyvin. Päivä päivältä olen toiveikkaampi ja uskallan suunnitella tulevaa. En enää mieti, jos saan Tellan kotiin... vaan ajattelen, sitten kun Tella tulee takaisin.. Vähän vaarallista ajattelua, mutten halua murehtia etukäteen turhaan. Ja tiedän, että Tella on vahva ja että se kestää letkutuksen. 

Hyvinkäällä on todella hyvää asiakaspalvelua. Eläinlääkäri soittaa päivittäin kuulumiset, ja joka päivä on tullut hyviä uutisia. Letkutuksessa ei ole tarvinnut pitää välipäiviä, Tella ei ole ähkyillyt eikä sille ole noussut kuume. 

Se kuvataan torstaina ja silloin haen sen kotiin. Eläinlääkärin kanssa sovittiin, että soittavat torstai aamuna, jos vointi on jostain syystä niin huono, ettei voi kuljettaa kotiin. En usko, että saan sellaista soittoa. Ja sydämeni pohjasta toivon myös. 

Olen tosi pettynyt itseeni. Suututtaa, miten välinpitämätön hevosenomistaja olen ollut. Olen tiennyt ja nähnyt, että Tella syö hiekkaa. Ja olen vain toivonut, että psylliumin kotisyöttö poistaisi ongelman. Jos voisin palata ajassa taakse päin, tekisin monta asiaa toisin. En kuitenkaan voi, joten yritän oppia virheistäni. Ja toivon, ettei tämä virhe maksa minulle sitä kaikista kovinta hintaa. 

Päivä. jota en olisi halunnut kokea

Koitti klinikkapäivän aamu. Mua jännitti tosi paljon lähtö, eniten Tellan kuljettaminen, löydänkö perille, onko hyvä ajokeli yms. asiat. Tellalle oli varattu mahan röntgen ja lisäksi tähystys. Sitä täytyi paastottaa 16tuntia. Se mua jännitti myös. Mua harmitti pitää nälässä hevosta, kun näin että sitä kiukuttaa ja se ihmetteli, miksi ei pääse aamulla ulos eikä saa ruokaa?

Matka klinikalle sujui tosi hyvin. Tella meni hyvin koppiin ja matkusti ilman yhtään heilahdusta tai kolahdusta. Klinikan pihassa se hirnahti kerran ja jäi odottamaan koppiin nätisti, että kävin sisällä ilmoittautumassa. Kohta sain ottaa sen trailerista ulos ja pääsimme odottamaan eläinlääkäriä. Tella oli pirteä, puuhasteli ja tutki. Yritti syödä lakaisuharjaa. 

Eläinlääkäri tuli jututtamaan mua Tellan voinnista ja kerroin tärkeimmät. Sykettä ja suolistoääniä kuunneltiin. Sitten Tellalle piti antaa annos rauhoittavaa röntgeniä varten, se ei käynyt helposti, Tella kiemurteli sen verran, etten saanut pidettyä sitä paikallaan. Käveltiin pakkopilttuun kautta, jossa rauhoittavan sai laitettua hyvin. 

Röntgenissä paljastui se mitä eniten pelkäsin. Mahassa oli todella massiivinen hiekkakertymä, mikä oli luultavasti kertynyt sinne pitkän ajan kuluessa. Eläinlääkäri ei vaikuttanut kovin toiveikkailta, että saadaanko sellaista määrää poistumaan. Jos saadaan, se on hengenvaarallista. Vaarana on paksusuolen repeäminen. Kotona hiekan poistamista hän ei suositellut, koska massa ei ollut lähtenyt liikkeelle kotisyötöllä. Päätin jättää Tellan klinikalle, vaikka kaikenlaiset ajatukset kävi mielessä. Onko järkevää hoidattaa hevosta monella tuhannella eurolla kun toipumisesta ei ole takeita? Onko järkevää laittaa pois muuten tervettä hevosta? Mitä jos hiekka ei ikinä lähde pois? Mitä jos mulla ei yksinkertaisesti riitä rahat Tellan hoitamiseen? Eivätkä ne riitä, mitenkään. Onneksi voin toiminimellä tehdä ylimääräsiä töitä, jotta saan klinikkarahoja kerättyä kasaan. Pelkästään hiekan poistaminen on todella kallista. Siihen päälle mahahaavan (jota ei tähystetty, mutta joka varmasti Tellalla on) hoito, niin hintalapuksi tulee aikamoinen summa. 

Rahahuolista pääsen siihen murheeseen, ettei mun ole järkevää ajaa katsomaan Tellaa klinikalle. Meiltä on sinne yli kolmen tunnin ajomatka, eikä ajaminen ole halpaa. Tella onneksi pärjää, se on luonteeltaan luottavainen ja varmasti luottaa ihmisiin, joiden hevosenkäsittelyyn itsekin luotan. 

Ja sitten itsesyytöksiin, miksi en ole hoitanut sitä aiemmin kuntoon? Mun jos kenen olisi pitänyt ymmärtää viedä Tella hoidettavaksi vuosia sitten. Miksi en käynyt edes hyvästelemässä sitä? Mitä jos nähtiin eilen viimeistä kertaa? 

Uusi asukas

Tyhjän karsinan ongelma on ratkaistu ihanalla viime kesäisellä Esko-varsalla <3 

Esko tuli meille hoitohepaksi kasvamaan ja muuttaa takaisin omistajalleen myöhemmin ruuna-poikana :)