Kahden hevosen dilemma

Maanantaina Mette vietiin uuteen kotiin. Pojat Esko ja Maltti jäivät kahdestaan. Kahdestaan on ikävä pitää hevosia, koska toinen (tässä tapauksessa Esko) jää aina yksin kun Maltin kanssa kuljetaan. Esko on kyllä varsin rauhallinen tapaus, eikä ahdistu yksinolosta. Silti musta on ikävää pitää sitä yksin, ainakin pitkiä aikoja. Siispä - kaksi hevosta ei toimi. Tarvitaan kolmas.

Vuokrapaikalle ei ole ollut tulijoita. Toisaalta, kenttä on kesken ja tallikin kaipaa vähän remppaamista. Olisi kiva saada paikat kuntoon, ennen kuin tulee vieraita hevosia. Loimihuone on ehdoton, se pitäisi saada tehtyä nyt keväällä. Samoin se kenttä. Pintahiekkojen lisäksi rahanreikiä tuntuu olevan, aidat, valot esteet ym.

Kerran jo laantunut hevoskuume vain kiihtyy. Tarvinhan mä Maltille ja Eskolle kaverin. Tyttöseuraa! Ajattelin etsiä itselleni opetusmestarin, en vaan sellaista löytänyt, tervettä, vanhempaa, kilttiä, osaavaa ja edullista tammaa ei löytynyt. Kumma juttu. Lisäksi monet hevoset oli mun mielestä vähän huonosti ratsastettuja. Sellaista en halunnut myöskään. Kun sopivaa aikuista hevosta ei alkanut kuulua, aloin laajentaa markkinoiden selaamista varsoihin. Ennen hullulta tuntunut ajatus varsanostosta alkoi tuntua järkevältä. Mullahan on Maltti 4v, jonka kanssa päästään treenaamaan jo suhteellisen hyvin, miksen siis ostaisi varsaa kasvamaan sille kaveriksi? Lisäksi mulla on ollut kohtuullisen raskas lukuvuosi töissä, ja jos tahti jatkuu, en tiedä mistä keksisin aikaa kahden hevosen liikuttamiseen. Varsinkin kentättömällä tallilla. Näillä perusteilla suuntasin aikani ja energiani varsan etsimiseen..

Maaliskuun kuulumisia

Tallilla tapahtuu. Osa muutoksista on toki tervetulleita ja osa vähemmän tervetulleita. Hetken aikaa tallimme oli täysi, mutta viime viikolla myynnissä ollut ruuna matkusti uuteen kotiinsa. Mukavaa, että omat ihmiset löytyivät, mutta mielelläni olisin tätä kaveria hoitanut jatkossakin. Mukava ja mutkaton tapaus kun oli. 

Mette, lainahevoseni löysi myös uuden kodin. Se lähtee ensi viikolla uudelle omistajalleen ja jään hetkeksi ilman hevosta. Saa nähdä, miten nopeasti tyhjä karsina paikataan!

Eskokeskonen kävi pari viikkoa sitten ruunauksessa. Samalla sen puikkoluun murtuma kontrolloitiin. Se oli parantunut hyvin, joten hetken toivuttuaan ruunauksesta Esko sai mennä Maltin kaveriksi tarhaan. On ihana nähdä, miten pojat leikkivät keskenään! Vaikka on mutaista ja paikoin liukasta, ei tarvitse pelätä katkenneita puikkoluita, sillä pojat temuavat pääasiassa paikallaan, toisiaan kaulailemalla ja rapsuttamalla. 

Maltin kanssa ei olla edistytty treeneissä toivotusti. Kenttä on käyttökelvoton, kunnes siihen saadaan ajettua pintahiekat joskus keväällä, kun kaikki lumet ja routa on sulanut ja pelto niin kuiva, että se kestää kuorma-auton. Ollaan käyty maastossa, mutta nuori poniherra kaipaisi kyllä vähän enemmän vauhtia, kun mitä käyntilenkit sille tarjoilevat. Senpä vuoksi kuljetin sen viime viikonloppuan Imatran Ratsastajien tallille irtohypytykseen. Matka meni hyvin, ja Maltti hyppäsi kivasti. Ensi kerralla esteitä voi jo vähän nostaa, toinen irtohypytys meni vielä vähän ihmetellessä!