Ponipäivitys

Tänään Tuula kävi kylässä ja otti samalla meidän hepoista ja koirista ihania kuvia! Tässä poneista muutamia otoksia. 

Tuhkimon kesäkuntoon projekti ei ole edennyt ihan toivotulla tavalla :D Se liikkuu kolmisen kertaa viikossa, mutta aika kevyesti. Laitumella maha sen kun kasvaa vaan, mutta onneksi se liikuttaa myös itse itseään laitumella ollessaan ja innostuu välillä laukkailemaan kavereiden kanssa. 

Tompan kouluun tutustuminen

Nuori herra Tomppa kolme vuotta kävi tänään tutustumassa kouluratsastus kenttään. Aiemmin siellä ollaan vierailtu ohjasajon, juoksutuksen ja irtohypytyksen merkeissä. Tänään Tomppa ihmetteli, miksi ei olisi voinut mennä leikkimään varsojen kanssa, vaan joutui kävelemään ratsastaja selässä kenttää ympäri. Boooring..

Tästä eteenpäin

Yritän katsoa eteenpäin ja miettiä, miten jatkossa teen asioita Tellan kanssa, jotta kintereet vaivaisivat mahdollisimman vähän. Tässä muutamia juttuja.

KENGITYS: Kengitysväli ei saa venyä ja itse en saa alkaa kengittämään. Eläinlääkäri ohjeisti kengityksestä seuraavaa: Kengityksessä nivelakseleiden tulisi olla mahdollisimman suorat, jotta paino jakautuisi tasaisesti nivelpinnoille. Kavio tulee pitää lyhyenä, jotta se pääsee pyörähtämään eteenpäin ilman suurta vastusta hevosen liikkuessa. Pohjallisilla voi vaimentaa kintereeseen kohdistuvia tärähdyksiä.

LIIKUNTA: Tavoitteena on, että Tella liikkuu joka päivä. Mulla tulee kuitenkin olemaan työreissuja ym, jolloin se joutuu seisomaan parikin päivää. Laitumella olo ei korvaa liikuntaa, mutta mielestäni se on kuitenkin parempi kuin tallissa seisominen. Talvisin Tella tarhaa mahdollisimman pitkiä päiviä. Hokkikeleillä liikunta pitää miettiä tarkkaan, liian jäisiä ja liukkaita pohjia tulee välttää ja toisaalta liian pitkät hokit rasittavat niveltä.

Alkuverryttelyn tulee olla riittävää, kävelyä mahdollisimman pitkään ja vasta, kun käynti on hyvää, siirrytään raviin. Kokoamista vähän kerralla!

LÄMPÖÄ: Magneettisuojat tai vastaavat voisi olla hyvät yöksi. Ne on hankintalistalla. Sillä, joka lähentelee pituudeltaan kahta kilometriä..

HIERONTA: Kinnerkipu aiheuttaa lihasten kireytymistä ja jäykkyyttä, joten hierontaa ja lämpöä mahdollisimman paljon Tellalle.

Vuoristorataa

Tellan eläinlääkärireissun jälkeen vaivuin totaalisesti itsesyyttelyyn ja -sääliin. Nyt olen alkanut ymmärtää, että ei ole kovin järkevää vatvoa mahdollisen nivelrikon syitä, vaan katsoa eteenpäin. Toki tietyssä määrin peiliin katsominen on hyväksi, ja sitä olen toden totta tehnyt.

Meille kävi pieni "onnettomuus" yksi päivä, ja se masensi mieltäni entisestään ja romutti uskoni omiin hevosmiestaitoihini täysin. Olin kävelyllä Tellan kanssa ja naapurista kuului kova ääni. Luulin sitä moottorisahaksi tai muuksi, joten jatkettiin eteenpäin. Tella vaikutti epäilevältä, mutta kulki eteenpäin. Naapurin pihassa oli rekka, ilmeisesti täyttämässä jotain säiliötä, ja siitä lähti kauhea meteli. Tella alkoi madella, mutta sain sitä rohkaistua eteenpäin. Oltiin jo päästy melkei rekan kohdalle, kun se äkkiä hyppäsi ympäri ja lähti laukalla kotiin. Sain sen pysäytettyä, mutta Tella jatkoi paikallaan steppailua ja peruuttelua, jälleen kerran ojaa kohti. Sain sen sekunniksi rauhalliseksi, jotta pääsin selästä. Ei ollut toivoakaan yrittää kääntää sitä takaisin rekan luo, enkä halunnut lähteä kotiinpäin sen kanssa niin, ettäs se oli päässyt säikähtämään. Tulin siis alas, ja Tella rauhottui. Talutin rekan ohi, ja luulin Tellan seuraavan ongelmitta. Se yleensä tulee mun perässä, vaikka sitä vähän jännittääkin. Ein kuitenkaan päästy kuin rekan kohdalle, ja se teki uudelleen hypyn kotiinpäin. Multa petti tasapaino, ja kaaduin ojaan. Pidin hetken vielä ohjsta, kunnes oli pakko päästää irti. Ja Tella laukkasi kotiin. Pelkäsin koko matkan, että mutkasta tulee auto ja se törmää, mutta se selvisi ehjin nahoin kotiin.

Kotona kylmäsin jalat hyvin, mutten uskaltanut lähteä uudelle reissulle. Seuraavana päivänä lenkille lähdettäessä Tella kyseli postilaatikolla, onko pakko lähteä ja hyppäsi taas ympäri. Sain sen jatkamaan aika nopeasti matkaa, ja päästiin lenkille.

Olen kävellyt Tellan kanssa joka päivä. Eilen käveltiin 1,5tuntia. Käytiin hakemassa naapurista Tellalle kaveri mukaan. Tellalla oli vaikeuksia pysyä pirteän suokkiruunan matkassa, vaikka ikää tälle herralle oli kertynyt jo 28 vuotta :) Kaiken kaikkiaan Tellan kävelyvauhti on kyllä nopeutunut piikityksen jälkeen. En tiedä johtuuko piikityksestä vai siitä, että nyt ei olla tehty muuta kuin kävelty. Takaosa on edelleen jäykkä ja takajalkojen askel "tönkköä". Kävellään vielä pari viikkoa, ja katsotaan tilannetta sitten.

Tässä surun ja murheen keskellä on tapahtunut myös mukavia asioita. Mun aamuherätykset on hevosten osalta ohi! Ne nukkuivat viime yön ulkona ja toivottavasti kelit suosii, ja saavat jatkossakin olla yötä päivää ulkona.

Itsetutkiskelun paikka

Olin tosi onnellinen Tellan kantakirjauksen johdosta. Mikään suuri saavutus se ei ollut, mutta yksi tavoite, mikä saatiin täytettyä. Olin iloinen, että vihdoin saavutettiin jotakin. Onnea ja iloa ei kestänyt pitkään, sillä seuraavana päivänä oli eläinlääkärin käynti. Tella piti rokottaa (taas...) ja raspata. Halusin myös, että eläinlääkäri "vilkaisee",  löytyykö tammasta mitään outoa takaosasta.

Ja löytyihän sieltä. Eläinlääkäri kuvasi lämpökameralla, ja kuva näytti lämpöä kintereissä. Myös muualla, lavoissa, ristiselässä ja takareisissä. Nämä olivatkin niitä paikkoja, jotka tiesin, ja joita olin hoitanut. Kintereet tulivat yllätyksenä. Tella taivutettiin, ja taivutuksessa se reagoi toisella jalalla 1,5/3 ja toisella 1/3. Päätettiin piikittää kintereet.

Koska kotitallilla ei pystytty röntgenkuvaamaan, varasin Tellalle klinikka-ajan kuviin. Haluan tietää, mikä jaloissa on vikana. Kahden viikon päästä käydään näytillä, siihen saakka kävellään. Ja Tellahan kävelee, muutama päivä piikityksen jälkeen se rikkoi varmasti suomenhevosten kävelyennätyksen. Meidän Tella! Se, joka on yleensä maailman hitain kävelijä, mutkittelija, jota saa odottaa.

Mua niin harmittaa, että en ole aiemmin huomannut, että jaloissa on vikaa. Tai olenhan mä huomannut, mutta luulin sitä lihasperäiseksi. Ja oli kintereiden niveltulehduksen (tai mikä diagnoosi nyt saadaankin..) syy mikä tahansa, ei auta katsoa kuin peiliin. Johtuuko se vääränlaisesta valmennuksesta, kengityksestä, liian aikaisesta kokoamisesta vai mistä, sitä en tiedä. Arvailla voin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että virhe on jo tapahtunut.

Asiaa mietittyäni olen ajatellut, että yksi syy voi olla Tellan takajalkoijen hieman kiertävä liike. Hokkikeleillä tämä kiertoliike on nivelille huonoksi, kun hokki ei anna periksi juurikaan maahan painuessaan. Toinen syyllinen taitaa olla tuo kokoaminen, liikaa ja liian aikaisin.

Vähän aikaa menee tätä uutista sulatellessa, mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko hevostelu. Tuntuu, että mihin tahansa koskee, se hajoaa. Ensin Artturi ja nyt Tella. Luovuttaminen tuntuisi helpolta. Mutta heti kun vilkaisen ulos ikkunasta tai menen talliin ja näen hevosystäväni, eteenpäin jatkaminen yhdessä on ainoa vaihtoehto.

KTK III

Meidän näyttelyreissu meni hienosti. Tella matkusti hyvin kopissa ja perillä kävelin sen kanssa jonkun aikaa. Katoksessa ei malttanut seisoa, kuopi ja meno kiihtyi kun sai kärryt perään. Henna kävelytti jonkun aikaa varikolla ennen kuin menivät radalla. Radalla ohjissa oli painetta sopivasti ja Tella kesti ravilla :) Sen ravi oli hyvän näköistä ja Henna sanoi että aiemmin Tella on tuntunut jäykältä alkuun, nyt tuntui paremmalta. Sen ajoi kaksi eri ihmistä, ja kummankin kanssa meni ihan hyvin. Ensimmäiseltä kuskilta Tella vähän kyseli, onko pakko mennä ja yritti kääntyä ympäri, mutta se ei tainnut ktk lausuntoon vaikuttaa, sillä siitä sanottiin: "rauhallinen ja toimiva ajaa". Sitähän se on. Useimmiten. 

Mittauksessa Tellaa ärsytti. Se inhoaa kun sitä hiplataan erilaisilla asioilla, eikä voi sietää jos joku koskee sitä vain vähäsen. Mittauskeppi oli juuri tällainen esine ja sai sekä mun että hevosen sykkeen ylös. Tella halusi poistua paikalta, se ei pelännyt sitä, mutta oli ärsyyntynyt. Ja minä yritin roikkua narussa ja suitsissa kiinni, että tamma pysyisi paikallaan. Aikansa temuttuaan se malttoi seisoa kuitenkin ihan nätisti. Hampaita ei olisi halunnut näyttää, ja Henna sai onneksi vilautettua ne tuomaristolle. Kavioiden kopsuttelu oli siitä ihan siedettävää, sen ajan Tella malttoi pysyä paikallaan. 

Rakennearvostelu meni myös hyvin, Henna joutui muutaman kerran korjaamaan asentoa, kun jalat eivät meinanneet millään asettua oikein. Lisäksi keskittyminen hieman herpaantui kun toinen hevonen tuli liian lähelle. Lopuksi käytiin valokuvassa, hoidettiin Tella kuntoon ja lähdettiin kotiin. 

Kantakirjaus

Nyt mua jännittää. Tella on tallissa lähtövalmiina ja suuntana on Lappeenrannan tamma- ja varsanäyttely. Eniten mua jännittää Tellan ajokoe, toivottavasti se juoksisi fiksusti turhia hötkyilemättä. Viimeksi ollut kärryjen edessä helmikuussa. Tämän näköisen tytön kanssa lähdetään.

Äitienpäivän vietossa

Mulla oli kurssiviikonloppu taas, jossa opiskeltiin yrttilääkintää. Siitä ajattelin kirjoitella jotain, kunhan saan vähän yrttejä kerättyä. Meillähän kasvaa täällä melkein kaikkea mahdollista, havupuita vähän huonosti omalla, mutta muuten valikoima on varsin kattava. Ajelin koulusta hyvissä ajoin kotiin, ja kerkesin vielä äitienpäivän viettoon perheen kanssa! Lähdettiin ulkoilemaan yhdessä, vietiin hevosille pajuja järsittäviksi tarhoihin ja laskettiin tytöt laitumelle totuttelemaan vihreään. Puoli tuntia annoin syödä ja vaikeahan niitä oli takaisin kuivaan tarhaan pyydystää.

Vuoristorataa

Tämä hevosen omistaminen ja kouluttaminen on kuin olisi vuoristoradassa. Kovin pitkää ja tasaista vaihetta on turha odottaa, ainakaan meidän kohdalla. Ylämäet tuntuu jyrkiltä ja alamäet myös, välillä ne kestä ja kestää ennenkuin tasottuu.

Tella on ollut kauhea. Laukka on löytynyt ja kadonnut uudelleen. Selkä on sillä jäykkä ja samoin takajalat. Niinhän osteopaatti sanoi hoitaessaan sitä reilu kuukausi sitten. Mutta mun pää on kehitellyt Tellalle tässä kuluneena viikkona jos jonkinnäköistä diagnoosia, mahahaavaa, hiekkakertymää, nivelrikkoa, kinnerpattia, erilaisia kavio-ongelmia, kissing spinesiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.

Tänään oli kuitenkin hyvä päivä. Tella liikkui rennosti ja hyvin eteen eikä ollut tahmea. Tiedä mistä sitten johtui, tiistain läpiratsastuksesta, eilisestä maastoilusta lainakuskin kanssa, uudesta mattesin romaanista joka saa satulan paremmin asettumaan selkään vai magnesiumöljystä, minkä menin tilaamaan uusimpana vouhotuksena :) Pääasia, että liikkui hyvin ilman vinoutta tai matelua.

Hevonen tarvisi eläinlääkäriä raspauksen ja rokotuksen merkeissä ja omistaja malttia - hiljaa hyvää tulee.

Lempipuuhassa

Ratsastuksien jälkeen Tella yleensä pääsee lempipuuhaansa. Viimeksi talutin sen karsinaan ja tamma oli toista mieltä, käveli sieltä suoraan ulos avoimesta karsinanovesta ja syömään! Olisi pitänyt tietysti viedä se takaisin, mutta en millään halunnut pilata sen iloa, mitä muutama voikukka ja rikkaruoho sille tuotti :)

Paluu arkeen

Tänään koittaa mulla töihin paluu reilun vuoden tauon jälkeen. Tämä tuo väistämättä myös muutoksia Tellan liikutuksiin, vapaapäiviä tulee varmaan yhden sijasta kaksi viikkoon. Tää viikko on erityisen työntäyteinen, kun viikonloppuna on lisäksi lähiopetusta koululla!

Vappuna maastoiltiin ja lauantaina myös. Ensimmäisenä päivänä mentiin pitempi ja hitaampi lenkki, toisena Tompan perässä vähän reippaammin. Tella toimi hyvin, mutta maastossa kun vauhti kasvaa, se tuppaa työntymään tosi vinoksi. Sunnuntaina huomasin sen kentällä. Tella oli alkuun tosi vino, mutta sain sen ratsastettua suoraksi, rennoksi ja pyöreäksi. Laukat sujui vähän tahmeammin, vasen nousi tosi nihkeästi usean yrittämän jälkeen ja oikeakin pukin kautta.

Hepat on päässeet maistelemaan vähän virheää. Pitäisi tällä viikolla rakentaa pieni totutteluaitaus meidän takapihalle, jossa voikukat kasvaa kohisten. Poneja on ainakin näppärä pitää pihalla, niiden kaviot eivät riko pihanurmea yhtä helposti kuin hevosten.

Edit.
Olen päässyt jo tosi mukavasti kiinni hierontahommiin. Omien lisäksi olen hieronut aika paljon vieraitakin hevosia ja tällä viikolla mulla on taas useampi uusi asiakas!