ja sit taas noustaan jos kaadutaan
Tellan kanssa on ollut vähän vuoristorataa. Yhtenä päivänä se on tosi hyvä ja toisena taas pukittelee. Se kuitenkin liikkuu mielellään eteen eikä jumittele eikä ole tahmea. Kisoihin meillä ei kyllä ole asiaa, sen verran epätasaista meidän meno on vielä.
Kävin tosi hyvässä valmennuksessa eilen. Sain paljon neuvoja omaan istuntaan ja apujen käyttöön. Mun suurin ongelma tällä hetkellä on pohkeet ja kantapäät, ne nousee liian ylös ja kaivan niillä helposti Tellaa kyljistä. Mun pitäisi opetella käyttämään yläpohjetta nopeasti. Jos mulla on pohkeelle (ja kaikelle muullekin..) hidas hevonen, mun täytyy olla nopea. Yksinkertaista.
Mun tekisi mieli vaan treenata ja treenata, mutta Tella tarvitsee myös helppoja päiviä. Sellaisia, milloin sen ei tarvitse kun tehdä yksi hyvä nosto kentällä. Täytyy itse pitää nyt jäitä hatussa.
Vähän tummia pilviä kasaantuu meidän ympärille hiekkamahasta, ylipainosta, nivelvaivoista ym. mutta muuten olen aika positiivisin mielin ja iloitsen Tellan kehityksestä. Kova on myös oma haluni oppia ratsastamaan paremmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti