Viime viikolla maastoilut ei menneet kovin putkeen. Tiet oli jäisiä, ja Tellalla menohaluja, se oli mahdoton ja yritti kääntyä kokoajan kotiinpäin, hypätä ojaan ja tehdä kaikkea sellaista, mitä yleensä ei todellakaan tee. Päästiin kuitenkin turvallisesti kentälle purkamaan neidin energiaa, mutta jälkeenpäin ajatus maastoilusta hirvitti mua.
Eilen lähdin maastoon ja olin kokonaan unohtanut viime viikkoisen reissun. Tellalla oli taas virtaa, mutta se käyttäytyi tosi nätisti. Pohjatkin olivat enemmän pehmeitä kun kovia, päästiin ravaamaan joitakin pätkiä. Yritin saada säädeltyä Tellan ravia maastossa, ja onnistuinkin siinä aika hyvin, se malttoi ravata hiljaa ja silti tarmokkaasti, välillä annoin sen lähteä reippaampaa ja pidentää askelta.
Ennen laukkapätkiä käveltiin yksi isompi alamäki alas. Siinä kävellessä ihmettelin, mitä Tella katselee viereiselle pellolle. Siellä oli muutama peura katselemassa meitä. Annoin Tellan pysähtyä ja katsella vähän aikaa otuksia. Se oli tosi kiinnostunut niistä, ei puhkunut eikäö pörissyt, vaan oli levollisen utelias. Tämän jälkeen otettiin laukkavedot, ja kyllä tammasta lähti vauhtia! Ehdin viimeisessä kurvissa ajatella, että nytkö tapahtuu se, etten saakaan enää vauhtia pois, mutta tuttuun tapaan Tella hidasti heti kun pyysin.
Ostin käytettynä Tellalle uudet jalustinhihnat koulusatulaan. Vanhat hankasivat satulaa, venyivät ja olivat liian paksut. Mun pitäisi vielä löytää romaani satulan alle, se on hieman liian leveä Tellalle tällä hetkellä. Estesatulan saan sovitukseen lähiaikoina, jos se sopii, siihen pitäisi ostaa vyö. Sitten olisikin vähäksi aikaa hankinnat hankittu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti