Tällaisen huiman ristikon yli hypättiin Tellan kanssa tällä viikolla, kyseessä oli tamman kolmas hyppykerta. Syksyllä 2013 pääsimme aloittamaan estetreenit aika hyvin, hyppäsin kaksi kertaa valvovan silmän alla ja Tella oli hyvä. Estekorkeudet ei silloinkaan päätä huimanneet. Sitten tulin raskaaksi ja Tellan este- ja muukin ratsutreeni siirtyi ravitreeniksi kokonaan ja se muutti valmennukseen muualle.
Menin ilmoittautumaan estevalmennukseen. En ollut oikein varma, onko ratkaisu hyvä, huono vai erittäin huono :) Mieli teki hypätä ensin kotona yksikseen, ennen ihmisten ilmoille lähtemistä. Olen kuitenkin erittäin kokematon ja hyppääjä, hevosesta puhumattakaan, joten yksinään harjoittelu ei sekään kuulosta kovin viisaalta. Olen myös arka hyppäämään, ja erittäin epävarma. Tarvisin paljon onnistuneita toistoja, jotta saisin itsevarmuutta, eikä epävarmuuteni tarttuisi hevoseen. Hyppäämättömyyttämme olen selitellyt itselleni milloin mitenkin :) Kevään säät ovat vaihdelleet niin paljon, että kentän pohja ei ole läheskään aina sopinut hyppäämiseen. Maneesille taas tarvisin ainakin apukädet esteiden virittämistä varten. Ilmoittautuessani valmennuksiin kerroin lähtökohtamme ja toivon, että valmentaja osaisi auttaa meitä oikealla tavalla eteenpäin.
Sunnuntaina nähdään, kuinka meidän käy!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti