Minä hevosenomistaja

Jillan blogissa oli kirjoitettu humoristisesti meistä hevosihmisestä. Osui naulan kantaan. Tunnistin itseni tästä koomisesta kuvauksesta. Olenhan juuri sellainen hevosihminen, että ajattelen minun mielipiteeni olevan ainoa oikea! Kerron myös tietysti mielipiteeni kaikille niille, jotka sitä erehtyvät kysymään!

Talli vai pihatto:

Pihatto ehdottomasti, meillä ei vain sellaista ole. Voi kunpa olisikin, toimiva, hyvä, iso pihatto ja asialliset hoitotilat hevosille. Mielestäni tämä pesee aina talliolosuhteet. Mutta hyvän pihaton suunnittelu ei olekaan helppo juttu, tarvitaan tilaa ja vähän ehkä rahaakin.

Tarhaus:

Jos hevosparat joutuvat asumaan tallissa, tarhata pitäisi mielestäni mahdollisimman pitkään. Näillä syksyn sade-, muta- ja myrskykeleilläkin? Kyllä. Jos hevosilla on loimet tai säänsuoja, tai mielellään molemmat. Itse kyllä välillä erehdyn ottamaan hevoset jo kuudelta sisään, johtuen sitten myrskystä tai pikkujouluista.

Tarhata pitäisi ehdottomasti kaverin kanssa, tai kavereiden, jos on hyvä porukka. Niin kuin meillä <3 Tässä poikkeuksena tietysti ainaisella dietillä olevat, niinkuin meidän ponit. Pakko on pitää ne erossa hevosten heinäkasoista.

Loimitus:

Ei turhia kaapuja. Paitsi Tellalle. (Miksi? No siksi. Kun Tella on Tella.) Se jumiutuu, kipeyttää selän, kasvattaa talvikarvan, ja tuhat muuta turhaa syytä. Muut menkööt nakuina. Ainakin ponit. Tompalle sateella loimi. Jos on kova sade, ponit loimitan ulos, tai sitten vaihtoehtoisesti yöksi kuivatusloimella sisään.

Ruokinta:

Heinää ja kivennäistä. Niitäkin rajoitetusti, mutta tarpeeksi usein. Vitamiineja välillä ja vettä kokoajan.

Liikutus:

Liike on lääke. Se on mun motto. Ainakin kävely. Kävelyä, kävelyä, kävelyä. Välillä treeniä ja sitten lepoa lihaksille ja mielelle.