Eihän se wintec sitten sopinutkaan. Ei kertakaikkiaan, kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa.
Mutta vihdoin löysin sen oikean. Ja saan sen ehkäpä jo viikonlopuksi!!
Tella on ollut vähän vauhdikas. Sunnuntaina se pääsi kärryajelulle, tykkäsi kovasti. Maanantaina täällä oli kauhean tuulinen keli, me tehtiin vaan jotain pieniä maastakäsin jumppa juttuja sen kanssa pellolla. Eikä sitä olisi kiinnostanut yhtään.
Tiistaina se pääsi oikeassa miesseurassa lenkille. Naapurin ori ja ruuna lähti seuraamme maastoon. Tellalla oli ollut tosi kova ikävä ruunaa, jonka kanssa se oli kesällä laitumella. Tänään ne pääsivätkin nuuskuttelemaan toisiaan kentälle.
Juoksutin Tellan ennen ratsastusta. Virtaa on niin mahdottomasti, enkä ilman satulaa pysty menemään kuin "mummoravia". Tella juoksi liinassa ihan mahdottomasti, laukkasi ja pukitteli. Lopuksi sain molempiin suuntiin sen ravaamaan rennosti eteen. Sitten ratsastin käynnissä väistöjä ja avoja hetken. Muutamat siirtymiset raviin ja lopuksi käynnistä laukannostot. Heppa tuntui hyvältä ja odotan, että päästään takaisin kunnon treeniin.
Matkalla kentälle Tella pelkäsi tosi paljon sellaista viljaputkea. Mikäköhän sen nimi on? Naapurin navetan kohdalla tien yli kulkee metalliputki, jossa välillä kulkee vilja. Tella pelkäsi sitä, ja ravasi koko matkan kentälle mun vierellä. Onneksi ei ollut liukasta, koska hevonen vierellä tuntui tosi räjähdysherkältä. Kotiin päin mennessä ääni pelotti, muttei siitä jaksettu enää kiihkoilla kuten aiemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti