Nämä on mun suurimmat ongelmat ratsastuksessa tällä hetkellä. Eteenpäin on menty syksyn ahkeran valmentautumisen ansiosta ja vihdoin löytyi valmentaja, joka kiinnittää huomiota istuntaan. Ei sano kerran tunnin alussa asiasta, vaan muistuttaa joka kerta kun palaan toistamaan samaa virhettä. Ja huomaa kaiken!! Esimerkiksi sen, jos mun jalka ei ole rento. En itse edes huomaa sitä, että jalka on jännittynyt. Kun kuulen ohjeen "rentouta jalka", huomaan vasta silloin olevani jännittynyt. Tarvitsen toistoja ja toistoja, muuten en saa korjattuja vanhoja "huonoja tapojani".
On antoisaa huomata, että mitä paremmin istun, sitä paremmin ratsastan ja sitä paremmin Tella kulkee! Joka tunnin jälkeen mulla on alla hyvin liikkuva ja rento ratsu.
Katse. Katson kokoajan alas, käsiini, Tellan niskaan, säkään, lapoihin. Laukannostoissa katseella on ihmeellinen voima, kun katselen alas, Tella saattaa jäädä paikalleen laukkaamaan, pukittelemaan tai jumittamaan etupainoisena. Kun ymmärrän nostaa katseeni ja katsoa eteenpäin, hevonenkin ymmärtää liikkua eteen.
Kädet. Mulla on pääsääntöisesti ihan vakaa käsi eivätkä kädet heilu. Roikkuvat ohjat ovat suuri ongelma, etenkin ulko-ohja joka saattaa roikkua aika reilustikin.. Välillä jään kiinni sisäohjaan aavistuksen. Kädet ovat kuitenkin "parantuneet", nyt ne pysyvät paikallaan, seuraavaksi opettelen pitämään ohjat kädessä!
Kantapäät. Ne nousee, puristaa ja tökkii Tellaa kylkiin, kun Tella tahmailee ja jumittaa. Kauhea tapa, mutta yritän, ihan tosissaan koko ajan päästä siitä eroon. Olen yrittänyt opetella sen, että kun Tella hidastaa, tai haluan sen liikkuvan reippaammin, annan nopean, tosi nopean pohjeavun yläpohkeella, suoraan hevosta vastaan, en siis siirrä jalkaa eteen enkä taaksepäin, ja yritän pitää jalan samalla rentona, eli en purista kantapäillä hevosta. Myötään avun heti, vaikkei Tella reagoi, ja jos ei reagoi, napautan nopeasti raipalla. Näin saan sen reagoimaan nopeasti pohkeeseen. Käytän raippaa tosi helposti, ettei mun tarvisi alkaa paukuttamaan pohjetta liikaa. Haluan, että Tella reagoisi pieneenkin pohjeapuun.
Vuosi alkaa olla lopuillaan, ja suurin tavoitteeni on vielä tämän vuoden puolella istuntani korjaaminen paremmaksi! Haaveena olisi, että ensi vuonna kehdattaisiin näyttäytyä muualla valmennuksissa ja kisoissa :)
Tällaisia pohdintoja sunnuntaipäivän aamuun, tänään Tella pääsee yhden vanhemman herrasmiehen kanssa reippaalle maastolenkille! Aluksi vähän arvelutti maastoilu Tellan kanssa oriseurassa, mutta tämä naapuritallin ori ei onneksi ole pistänyt Tellan päätä vielä kovin sekaisin, ja maastoretket sujuu hyvin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti