Tallilla tapahtuu

Tella on ollut viikon "telakalla", mutta tallilla on touhuttu yhtä ja toista. Olen yrittänyt maalata tallia, mutta se on varsin hidasta puuhaa. Ehdin maalata yleensä illalla, kun Tomi on käynyt nukkumaan tai sitten viikonloppuisin päiväuniaikaan. Iltaisin alkaa tulla jo aika hämärä, joten jos pienellä herralla uni ei tule tarpeeksi ajoissa, maalausaikaa jää harmillisen vähän. Päivällä maalaamiessa taas on omana riesanaan aurinko, joka porottaa varsin lämpimästi etenkin tallin eteläiseen seinustaan.

Maalattavaa pinta-alaahan riittää. Otettiin eilen muutaman kuvan maalattavista pinnoista. Noiden seinien lisäksi on vielä pellon puoleiset seinät maalattava kokonaan. Milloinhan valmista tulee, sitä en osaa sanoa :)

Tässä päätyseinä ja pihatietä. Oikealla näkyy hevosten talvitarha ja vasemmalle jää meidän sisäpiha, parkkipaikka ja talo.

Sisäpihalta. Tuossa autokatos ja kulmassa tallin ovet. Siinä on meidän valjastuspaikka ja muutenkin hoidetaan hevosia usein tuossa katoksessa. Ikkuna, joka näkyy kuvassa on Tellan karsinan ikkuna. Tuossa hirsiseinän kohdalla on varsinainen "talli", jonne mennään katoksesta.

Urakka alussa. Aarne ja Antero vahtivat työn jälkeä, tai odottavat iltaruokiaan.

Vanhan navetan puoli saa myös uuden maalipinnan. Se ei varsinaisesti enää kuulu hevostalliin.

Maalausprojektin lisäksi syksyyn on varustauduttu talvitarhojen uusimisella. Ennen meillä oli kolme talvitarhaa, mutta purin niitä, koska ne alkoivat käydä hieman pieniksi pareissa tarhaaville hevosille. Alunperinhän aitauksia oli yksi, Artturille ja Tellalle, mutta hevosten vaihduttua aitauksia on täytynyt tehdä useampia, jos lauma ei pystykään olemaan samassa.

Nyt tein yhden ison aitauksen ja suunnitelmissa on tehdä  toinen vielä. Koska mulla on tapana varautua pahimpaan, ajattelin tehdä näiden lisäksi vielä yhden pienen aitauksen muovikepeistä, sairastarhaksi. Talvella lumihankeen tai jäätyneeseen maahan on inhottava askarrella kestävästi aitatolppia.

Hevosten ruokinta-asioitakin ollaan pähkäilty ja mietitty ja nyt päästy hieman ajatustyötä pidemmälle. Rakenteilla on suoja pyöröpaalille. Tällaiseen päädyttiin monen mutkan kautta. Meillä ei talvella tule välttämättä olemaan joka päivä päiväheinien antajaa, ja hevosten ruoka-ajat venyisivät kohtuuttomiksi, joten aloin miettiä vapaata heinää. Lisäksi meillä siirryttiin kuivasta pienpaalista isoon pyöröpaalii, jonka syöttäminen vapaana on mielestäni helpompaa. Hevoset tarhaavat suurimman osan vuorokaudesta, joten vapaa heinä ruokinta säästää myös aikaa. Näin ollen mun ei tarvitse jakaa karsinoihin kuin yöheinät. En halunnut kuitenkaan pyörittää paalia pelkästään tarhaan säiden armoille, vaan halusin jonkun suojan, jotta paali ei kastu, eivätkä hevoset talloisi heiniä mutaan.

Tässä kuva rakenteilla olevasta kehikosta.

Ostin slow feeding heinäverkon, jonka saa pujotettua pyöröpaalin päälle. Ajattelin ainakin kokeilla sitä toimiiko. Paalisuojassa on mielestäni hyviä puolia, mutta myös muutama miinus. Hevoset eivät saasyödä maasta, vaan joutuvat kurottamaan suojaan. En ole myöskään varma, miten heinäverkko toimii. Lähinnä mietin hevosten hampaiden kulumista. Tuhkimon, 16v hampaita on täytynyt tähän mennessä raspata ainoastaan kerran, mutta nyt kun ruokailuasento muuttuu (ja ponille alkaa kertyä ikää), hampaita täytyy hoitaa säännöllisemmin. 

Toivottavasti mulla olisi kohta julkaista vähän valmiimpia kuvia!