Vuoristorataa

Tellan eläinlääkärireissun jälkeen vaivuin totaalisesti itsesyyttelyyn ja -sääliin. Nyt olen alkanut ymmärtää, että ei ole kovin järkevää vatvoa mahdollisen nivelrikon syitä, vaan katsoa eteenpäin. Toki tietyssä määrin peiliin katsominen on hyväksi, ja sitä olen toden totta tehnyt.

Meille kävi pieni "onnettomuus" yksi päivä, ja se masensi mieltäni entisestään ja romutti uskoni omiin hevosmiestaitoihini täysin. Olin kävelyllä Tellan kanssa ja naapurista kuului kova ääni. Luulin sitä moottorisahaksi tai muuksi, joten jatkettiin eteenpäin. Tella vaikutti epäilevältä, mutta kulki eteenpäin. Naapurin pihassa oli rekka, ilmeisesti täyttämässä jotain säiliötä, ja siitä lähti kauhea meteli. Tella alkoi madella, mutta sain sitä rohkaistua eteenpäin. Oltiin jo päästy melkei rekan kohdalle, kun se äkkiä hyppäsi ympäri ja lähti laukalla kotiin. Sain sen pysäytettyä, mutta Tella jatkoi paikallaan steppailua ja peruuttelua, jälleen kerran ojaa kohti. Sain sen sekunniksi rauhalliseksi, jotta pääsin selästä. Ei ollut toivoakaan yrittää kääntää sitä takaisin rekan luo, enkä halunnut lähteä kotiinpäin sen kanssa niin, ettäs se oli päässyt säikähtämään. Tulin siis alas, ja Tella rauhottui. Talutin rekan ohi, ja luulin Tellan seuraavan ongelmitta. Se yleensä tulee mun perässä, vaikka sitä vähän jännittääkin. Ein kuitenkaan päästy kuin rekan kohdalle, ja se teki uudelleen hypyn kotiinpäin. Multa petti tasapaino, ja kaaduin ojaan. Pidin hetken vielä ohjsta, kunnes oli pakko päästää irti. Ja Tella laukkasi kotiin. Pelkäsin koko matkan, että mutkasta tulee auto ja se törmää, mutta se selvisi ehjin nahoin kotiin.

Kotona kylmäsin jalat hyvin, mutten uskaltanut lähteä uudelle reissulle. Seuraavana päivänä lenkille lähdettäessä Tella kyseli postilaatikolla, onko pakko lähteä ja hyppäsi taas ympäri. Sain sen jatkamaan aika nopeasti matkaa, ja päästiin lenkille.

Olen kävellyt Tellan kanssa joka päivä. Eilen käveltiin 1,5tuntia. Käytiin hakemassa naapurista Tellalle kaveri mukaan. Tellalla oli vaikeuksia pysyä pirteän suokkiruunan matkassa, vaikka ikää tälle herralle oli kertynyt jo 28 vuotta :) Kaiken kaikkiaan Tellan kävelyvauhti on kyllä nopeutunut piikityksen jälkeen. En tiedä johtuuko piikityksestä vai siitä, että nyt ei olla tehty muuta kuin kävelty. Takaosa on edelleen jäykkä ja takajalkojen askel "tönkköä". Kävellään vielä pari viikkoa, ja katsotaan tilannetta sitten.

Tässä surun ja murheen keskellä on tapahtunut myös mukavia asioita. Mun aamuherätykset on hevosten osalta ohi! Ne nukkuivat viime yön ulkona ja toivottavasti kelit suosii, ja saavat jatkossakin olla yötä päivää ulkona.