Tämä hevosen omistaminen ja kouluttaminen on kuin olisi vuoristoradassa. Kovin pitkää ja tasaista vaihetta on turha odottaa, ainakaan meidän kohdalla. Ylämäet tuntuu jyrkiltä ja alamäet myös, välillä ne kestä ja kestää ennenkuin tasottuu.
Tella on ollut kauhea. Laukka on löytynyt ja kadonnut uudelleen. Selkä on sillä jäykkä ja samoin takajalat. Niinhän osteopaatti sanoi hoitaessaan sitä reilu kuukausi sitten. Mutta mun pää on kehitellyt Tellalle tässä kuluneena viikkona jos jonkinnäköistä diagnoosia, mahahaavaa, hiekkakertymää, nivelrikkoa, kinnerpattia, erilaisia kavio-ongelmia, kissing spinesiä ja kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä.
Tänään oli kuitenkin hyvä päivä. Tella liikkui rennosti ja hyvin eteen eikä ollut tahmea. Tiedä mistä sitten johtui, tiistain läpiratsastuksesta, eilisestä maastoilusta lainakuskin kanssa, uudesta mattesin romaanista joka saa satulan paremmin asettumaan selkään vai magnesiumöljystä, minkä menin tilaamaan uusimpana vouhotuksena :) Pääasia, että liikkui hyvin ilman vinoutta tai matelua.
Hevonen tarvisi eläinlääkäriä raspauksen ja rokotuksen merkeissä ja omistaja malttia - hiljaa hyvää tulee.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti