Olin tosi onnellinen Tellan kantakirjauksen johdosta. Mikään suuri saavutus se ei ollut, mutta yksi tavoite, mikä saatiin täytettyä. Olin iloinen, että vihdoin saavutettiin jotakin. Onnea ja iloa ei kestänyt pitkään, sillä seuraavana päivänä oli eläinlääkärin käynti. Tella piti rokottaa (taas...) ja raspata. Halusin myös, että eläinlääkäri "vilkaisee", löytyykö tammasta mitään outoa takaosasta.
Ja löytyihän sieltä. Eläinlääkäri kuvasi lämpökameralla, ja kuva näytti lämpöä kintereissä. Myös muualla, lavoissa, ristiselässä ja takareisissä. Nämä olivatkin niitä paikkoja, jotka tiesin, ja joita olin hoitanut. Kintereet tulivat yllätyksenä. Tella taivutettiin, ja taivutuksessa se reagoi toisella jalalla 1,5/3 ja toisella 1/3. Päätettiin piikittää kintereet.
Koska kotitallilla ei pystytty röntgenkuvaamaan, varasin Tellalle klinikka-ajan kuviin. Haluan tietää, mikä jaloissa on vikana. Kahden viikon päästä käydään näytillä, siihen saakka kävellään. Ja Tellahan kävelee, muutama päivä piikityksen jälkeen se rikkoi varmasti suomenhevosten kävelyennätyksen. Meidän Tella! Se, joka on yleensä maailman hitain kävelijä, mutkittelija, jota saa odottaa.
Mua niin harmittaa, että en ole aiemmin huomannut, että jaloissa on vikaa. Tai olenhan mä huomannut, mutta luulin sitä lihasperäiseksi. Ja oli kintereiden niveltulehduksen (tai mikä diagnoosi nyt saadaankin..) syy mikä tahansa, ei auta katsoa kuin peiliin. Johtuuko se vääränlaisesta valmennuksesta, kengityksestä, liian aikaisesta kokoamisesta vai mistä, sitä en tiedä. Arvailla voin, mutta se ei muuta sitä tosiasiaa, että virhe on jo tapahtunut.
Asiaa mietittyäni olen ajatellut, että yksi syy voi olla Tellan takajalkoijen hieman kiertävä liike. Hokkikeleillä tämä kiertoliike on nivelille huonoksi, kun hokki ei anna periksi juurikaan maahan painuessaan. Toinen syyllinen taitaa olla tuo kokoaminen, liikaa ja liian aikaisin.
Vähän aikaa menee tätä uutista sulatellessa, mieli tekisi lyödä hanskat tiskiin ja lopettaa koko hevostelu. Tuntuu, että mihin tahansa koskee, se hajoaa. Ensin Artturi ja nyt Tella. Luovuttaminen tuntuisi helpolta. Mutta heti kun vilkaisen ulos ikkunasta tai menen talliin ja näen hevosystäväni, eteenpäin jatkaminen yhdessä on ainoa vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti