Mietin tänään kun käveltiin Tellan kanssa kentältä kotiin, että onnellisempi hevosenomistaja en voisi ollakaan (tai voisin, jos ei tarvisi huolehtia jatkuvasti irronneista kengistä tai epäillä kokoajan jotakin terveysongelmaa..). On ollut niin ikävä yhteisiä ratsastuksia! Ratsastus sujui hienosti, keventelin kentällä voltteja. Yritin istua alas harjoitusraviin myös, mutta ravi oli niin isoa, etten pystynyt istumaan siellä häiritsemättä hevosta, joten jatkoin keventelyä. Otin myös laukkoja niin, että tehtiin päihin aina pääty-ympyrät laukassa. Nostot oli hyviä! Tella oli koko ratsastuksen tosi hyvä! Se hikosikin ratsastuksesta, vaikka ei menty kauaa, kentällä ehkä reilu puoli tuntia.
En ollut katsonut kenkiä ennen ratsastusta (tai katsoin mielestäni kaikki, ehkä siis vaan kolme tai yhden etusen kahteen kertaan..) ja kun olin venyttelemässä etujalkoja huomasin, että kenkä oli irronnut! Mua harmitti tosi paljon, täytyi ajaa yli 50kilometrin lenkki kenkäkaupoille, kun en löytänyt irronnutta kenkää mistään. Kengityksen aika olisikin ollut ihan pian. Irroittelin loputkin kengät ja toivoin, että Tella kestäisi pystyssä tarhassa loppuillan. Tarkoitus olisi huomenna laittaa uudet monot.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti