Illat menee Tellan kanssa ajaen tai ratsastaen, kovaa tai kävellen. Voi, miten olen kaivannutkaan tammaa kotiin! Se on juuri sitä mitä muistin. On mukava, kun tuntee ratsunsa läpikotaisin. Osaa ennakoida (melkein) kaikki sen seuraavat liikkeet. Tietää, että voi antaa mennä niin kovaa kuin uskaltaa, ja se pysähtyy ajatuksesta.
Olin unohtanut millaisa tapoja sillä on. Aamuisin talliin mennessäni se venyttelee kuin kissa ja iltaisin kauroja syödessään ensin ahmaiseen suuhun kauraa, ja sen jälkeen jää tuijottamaan jonnekin kuunnellen ympärilleen. Pienen hetken jälkeen syöminen jatkuu, mutta näitä tuijotustaukoja tulee vielä muutamia ruokailun aikana :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti