Päivitystä

Satula-asiat on vielä mietinnässä. Oma satula tuntuu liian ahtaalta, sovituksessa on vanha albion, joka tuntuu itselle oudolta enkä ole varma sen sopivuudesta. Muita vaihtoehtoja aijon kokeilla myös, mutta olen vähän kahden vaiheilla, millaista haluan. Tai tiedän, millaisen haluan, mutta mulla ei ole rahaa neljää tuhatta euroa, enkä uskalla ostaa ilman ammattilaisen sovitusta mitään kallista satulaa. Mietitään..

Kengät ei ole taaskaan pysyneet, tasan kuukausi kengityksestä etukenkä irtosi kolmannen kerran käyntilenkillä. Tänään, päivää vajaa viisi viikkoa edellisestä kengityksestä, Tella kengitettin läpi hokkikenkään. Hyvä niin, sillä takakengät oli melkein kuluneet puhki. Ja viimeksi laitettiin uudet kengät..

Ontunut Tella ei ole onneksi yhtään! Ei askeltakaan sitten syyskuun. Silloin aloitin Cavalorin Arti Matrix kuurin, ja Tella on syönyt sitä nyt kaksi kuukautta. Nyt kuuri loppui, ja jatketaan Suppleaze Goldilla. Sattumaa vai ei, olen tyytyväinen että olen saanut ratsastaa kaksi kuukautta liikkeistään täysin puhtaalla hevosella!

Ratsastamaan en ole päässyt kunnolla, sillä olen ollut reissussa. Tänään kuitenkin pääsin valmennukseen. Kolmas valmennus tällä valmentajalla ja Tellassa on tapahtunut valtava muutos. Ihan perusasioita hiotaan, mutta saan hyvin välillä kiinni ideasta, miltä hevosen kuuluisi tuntua ja millaista ratsastamisen kuuluisi olla.

Satulapohdintaa

Kumpihan parempi. Meidän vanha passier vai tämä sovituksessa oleva vielä vanhempi albion..

Ja sitähän mä vielä jäin miettimään, että miten pärjään loppuviikon ilman Tellaa. Me lähdetään reissuun Ouluun, ja tullaan sunnuntaina takaisin. Tuomas jää hevosia, koiria, kissoja ja kanoja hoitamaan ja Tellan liikutuksen hoitaa muutama kaveri. 

Tallipäivä

Ajattelin kirjoittaa tällaisen tallipäivä-postauksen, joita olen silloin tällöin muiden blogeissa nähnyt. Tässä on kirjattuna yhden tallipäivän tapahtumat.

Klo 4.54

Menen talliin koirien kanssa. Loimitan Tellan ja otan lämpösuojat pois jaloista. Talutan Tellan ja Tompan niiden tarhaan. Haen ponit ja vien ne omaan tarhaan, jonne olen illalla vienyt valmiiksi iltaheinät.

Klo 5.01

Teen tallityöt. Pesen ruoka- ja juomakupit. Siivoan karsinat, vien vedet ulos ja sisälle, laitan yöheinät karsinoihin valmiiksi. Käyn heppojen tarhassa pyöröpaalista täyttämässä heinäkassin, jossa säilytän ponien päiväheiniä. Laitan iltaruoat valmiiksi satulahuoneeseen ja lasken muutaman ämpärin valmiiksi vettä odottamaan päivää.

Klo 5.32

Sammutan valot, tarkistan, että sähköt ovat päällä ja lähden sisälle.

Ja hetken päästä töihin..

Klo 11.23

Tulen töistä ja menen suoraan antamaan poneille heinät ja tarkistan hevosten vedet.

Klo 11.25

Menen jatkamaan töitä kotiin.

Klo 14.32

Menen tallille ja haen Tellan tarhasta. Ruuvaan kantahokit kenkiin, sillä aijon mennä pellolle ratsastamaan.

Klo 15.01

Hokit vihdoin jalassa, harjaan Tellan ja laitan sille suitset.

Klo 15.07

Lähdetään pellolle. Ratsastan ilman satulaa avotaivutuksia käynnissä, siirtymisiä raviin, pysähdyksiä, laukannostoja. Tella tuntuu tosi hyvältä, rennolta ja liikkuu mielellään eteen. Laukannostot sujuu tosi hyvin!

Klo 15.38

Takaisin Tallilla. Harjaan Tellan, loimitan ja vien takaisin tarhaan. Heitän poneille vettä.

Klo 15.54

Menen jatkamaan töitä kotiin.

Hepat otettiin sisälle vähän ennen yhdeksää. Tänään mun ei tarvinnut hoitaa iltatallia itse, joten pääsin ajoissa nukkumaan. Ensimmäinen kerta tälle syksylle!

Meidän pihalla muuten kukkii ruusu ja tekee uusia nuppuja vielä marraskuussa. Uskomatonta! 

Katse, kädet ja kantapäät

Nämä on mun suurimmat ongelmat ratsastuksessa tällä hetkellä. Eteenpäin on menty syksyn ahkeran valmentautumisen ansiosta ja vihdoin löytyi valmentaja, joka kiinnittää huomiota istuntaan. Ei sano kerran tunnin alussa asiasta, vaan muistuttaa joka kerta kun palaan toistamaan samaa virhettä. Ja huomaa kaiken!! Esimerkiksi sen, jos mun jalka ei ole rento. En itse edes huomaa sitä, että jalka on jännittynyt. Kun kuulen ohjeen "rentouta jalka", huomaan vasta silloin olevani jännittynyt. Tarvitsen toistoja ja toistoja, muuten en saa korjattuja vanhoja "huonoja tapojani".

On antoisaa huomata, että mitä paremmin istun, sitä paremmin ratsastan ja sitä paremmin Tella kulkee! Joka tunnin jälkeen mulla on alla hyvin liikkuva ja rento ratsu.

Katse. Katson kokoajan alas, käsiini, Tellan niskaan, säkään, lapoihin. Laukannostoissa katseella on ihmeellinen voima, kun katselen alas, Tella saattaa jäädä paikalleen laukkaamaan, pukittelemaan tai jumittamaan etupainoisena. Kun ymmärrän nostaa katseeni ja katsoa eteenpäin, hevonenkin ymmärtää liikkua eteen.

Kädet. Mulla on pääsääntöisesti ihan vakaa käsi eivätkä kädet heilu. Roikkuvat ohjat ovat suuri ongelma, etenkin ulko-ohja joka saattaa roikkua aika reilustikin.. Välillä jään kiinni sisäohjaan aavistuksen. Kädet ovat kuitenkin "parantuneet", nyt ne pysyvät paikallaan, seuraavaksi opettelen pitämään ohjat kädessä!

Kantapäät. Ne nousee, puristaa ja tökkii Tellaa kylkiin, kun Tella tahmailee ja jumittaa. Kauhea tapa, mutta yritän, ihan tosissaan koko ajan päästä siitä eroon. Olen yrittänyt opetella sen, että kun Tella hidastaa, tai haluan sen liikkuvan reippaammin, annan nopean, tosi nopean pohjeavun yläpohkeella, suoraan hevosta vastaan, en siis siirrä jalkaa eteen enkä taaksepäin, ja yritän pitää jalan samalla rentona, eli en purista kantapäillä hevosta. Myötään avun heti, vaikkei Tella reagoi, ja jos ei reagoi, napautan nopeasti raipalla. Näin saan sen reagoimaan nopeasti pohkeeseen. Käytän raippaa tosi helposti, ettei mun tarvisi alkaa paukuttamaan pohjetta liikaa. Haluan, että Tella reagoisi pieneenkin pohjeapuun.

Vuosi alkaa olla lopuillaan, ja suurin tavoitteeni on vielä tämän vuoden puolella istuntani korjaaminen paremmaksi! Haaveena olisi, että ensi vuonna kehdattaisiin näyttäytyä muualla valmennuksissa ja kisoissa :) 

Tällaisia pohdintoja sunnuntaipäivän aamuun, tänään Tella pääsee yhden vanhemman herrasmiehen kanssa reippaalle maastolenkille! Aluksi vähän arvelutti maastoilu Tellan kanssa oriseurassa, mutta tämä naapuritallin ori ei onneksi ole pistänyt Tellan päätä vielä kovin sekaisin, ja maastoretket sujuu hyvin. 

Muistoja marraskuulta

Viisi vuotta sitten mulle iski ponikuume. Tuumasta toimeen, ja haimme pienen poniparan talliin viisi vuotta ja kaksi päivää sitten. Ensimmäisten vuosien aikana hetkittäin mietitytti, olikohan viisas ratkaisu. En siis voi sanoa, ettei tätä päätöstä olisi kaduttu hetkeäkään. 

Tuhkimo-ponilla tulee aina olemaan paikka meidän tallissa. Olemme oppineet ymmärtämään toisiamme ja ennen kaikkea luottamaan toisiimme, Se ei tapahtunut hetkessä, vaan vaati muutaman harjoitteluvuoden. 

Tuhkimo talvella 2014

Vasemmalla Tuhkimo marraskuussa 2010 ja oikealla kesäkuussa 2014

Tellan kuulumisiin.. Vaihteeksi siltä irtosi kenkä alkuviikosta. Siitä ja mun työreissuista johtuen se sai kaksi vapaapäivää tälle viikolle. Onneksi ei peräkkäin, yhdenkin vapaapäivän jälkeen virtaa riittää neidissä. Maanatain vapaapäivän jälkeen mentiin kovaa maastossa. Keskiviikkona huilattiin ja torstaina käveltiin pellolla puoli tuntia, oli jo pilkkopimeä kun pääsin ratsastamaan. Perjantaina käytiin jälleen maastossa ja otettiin reippaita laukkapätkiä jälleen. 

Lenkin jälkeen Tella pääsi pesulle ja jäi villaloimen ja infrapunalämmittimen alle kuivattelemaan. Siinä kuluikin loppuilta, enkä viitsinyt laittaa sitä enää pihalle. Tänään meillä olisi vuorossa valmennus ja huomisen suunnitelmat avoinna.

Kokeillaan

ja sit taas noustaan jos kaadutaan

Tellan kanssa on ollut vähän vuoristorataa. Yhtenä päivänä se on tosi hyvä ja toisena taas pukittelee. Se kuitenkin liikkuu mielellään eteen eikä jumittele eikä ole tahmea. Kisoihin meillä ei kyllä ole asiaa, sen verran epätasaista meidän meno on vielä.

Kävin tosi hyvässä valmennuksessa eilen. Sain paljon neuvoja omaan istuntaan ja apujen käyttöön. Mun suurin ongelma tällä hetkellä on pohkeet ja kantapäät, ne nousee liian ylös ja kaivan niillä helposti Tellaa kyljistä. Mun pitäisi opetella käyttämään yläpohjetta nopeasti. Jos mulla on pohkeelle (ja kaikelle muullekin..) hidas hevonen, mun täytyy olla nopea. Yksinkertaista.

Mun tekisi mieli vaan treenata ja treenata, mutta Tella tarvitsee myös helppoja päiviä. Sellaisia, milloin sen ei tarvitse kun tehdä yksi hyvä nosto kentällä. Täytyy itse pitää nyt jäitä hatussa.

Vähän tummia pilviä kasaantuu meidän ympärille hiekkamahasta, ylipainosta, nivelvaivoista ym. mutta muuten olen aika positiivisin mielin ja iloitsen Tellan kehityksestä. Kova on myös oma haluni oppia ratsastamaan paremmin.

Puolivuosittainen psylliumsota

Mä olen vihdoin selvinnyt voittajana joka keväisestä ja syksyisestä psylliumsodasta!! Ainakin luulen selvinneeni, sillä eilen aloitin kuurin ja kahtena päivänä annos on hävinnyt Tellan karsinasta kuin ihmeen kaupalla. Toivon, että se on päätynyt hevoseni mahalaukkuun hiekkaa poistamaan, eikä karsinan pohjalle.

Tellalla on ollut havaittavissa hiekkaoireita pari viikkoa. Olen nähnyt sen hamuavan ja nuolevan ulkona maata aiemminkin, mutta oireiden puututtua en ole psylliumsotaan jaksanut lähteä. Se kun tuntuu Tellalle olevan niin vastenmielistä. Varsinkin kun Artimatrix kuuri on sillä kesken, ja se maistuu nyt hyvillä mielin, en halunnut sekoittaa pakkaa mitenkään. Tella saattaa lopettaa kaiken väkirehun syömisen, jos huomaa, että yritän huijata sitä syömään. Varsinaisia väkirehujahan Tella ei saa, iltaisin kivennäisen, kalkin ja Artimatrixin kanssa mashia.

Aiemmin Tella ei ole voinut syödä psylliumjauhetta, vain kokonaista siementä ja sitäkin tarkkaan harkitusti silloin, kun se sopii neidille. Nyt päätin yrittää jauheen syöttämistä siitä syystä, että annoskoko on niin paljon pienempi. Toivoin, että voisin syöttää Tellalle psylliumin aamulla tai aamupäivällä, jolloin ei tarvitsisi sotkea psylliumia iltaruokintoihin.

Tuumasta toimeen, eilen ratsastuksen jälkeen jätin Tellan karsinaan. Olin sotkenut vehnälesettä ja melassia lämpimään veteen ja se toimi! Ja me ollaa oikeasti kokeiltu kaikki mahdoton ja mahdollinen. Tuntuu uskomattomalta, että näin yksinkertaisella "reseptillä" psylliumin syöminen onnistui. En laittanut ihan täyttä annosta psylliumia, mutta jo tänään nostin annoksen lähelle täyttä. Yritän jatkaa kuuria kymmenen päivää.

Mistä tiedän Tellalla olevan hiekkaa? Se aristaa mahaansa, on kiukkuinen satuloidessa eikä tule mua portille vastaan. Nämä on ne pienet merkit, joista huomaan jonkin olevan pielessä. Lanta Tellalla yleensä pysyy normaalina, vaikka hiekkaa olisikin, mutta viime aikoina sekin on ollut huonompaa. Eräs kevät, kun Tella sai hiekkaähkyn, oireisiin kuului myös tahmeus, eikä Tella suostunut liikkumaan kunnolla. Nyt se on ollut varsin pirteä, mutta se johtunee kävelypainoitteisesta liikutuksesta tällä viikolla. On ollut niin jäistä, ettei kentälläkään ole aamuisin pystynyt juuri kuin kävelemään.