Edistysaskelia

Maltin kanssa sujuu kaikki! Kengitys voisi sujua vähän paremmin, mutta siinäkin on otettu edistysaskelia. Tänään käytiin valmennuksessa. Ollaan käyty valmennuksessa nyt kahdesti, ensimmäinen kerta oli kolme viikkoa sitten. Maltti oli silloin ihan hyvä. Ei oltu aiemmin ravattu niin paljoa kerralla, ja sen valmennuksen jälkeen olenkin lisännyt liikuntaa ja ravin sekä laukan määrää maastossa. 

Tuon valmennuksen jälkeen olen kerran käynyt pellolla, tai ehkä kaksi, muuten ollaan maastoiltu. Tänään aloitettiin valmennus niin, että näytin ympyrällä meidän ravia. Maltti liikkui alusta asti paremmin eteen, ei enää viskonut etupolviaan ja ravannut paikallaan jännittyneenä. Vielä meno oli pystypäistä kuitenkin. Aloitettiin tekemällä harjoitusta, jossa kevyessä ravissa tehtiin keskiympyrää. Keskiympyrältä tehtiin pitkien sivujen kohdalta voltit sisään ja lyhyiden sivujen kohdalla voltit ulos. Harjoituksessa oli tärkeää, että Maltti liikkui eteen, ulko-ohja pysyi tuntumalla ja sisäohja johti. Maltti liikkui pystypäisesti ja kiireisesti, mutta hetkittäin löysi tasapainon ja haki pyöreäksi.

Välikäyntien jälkeen jatkettiin kevyessä ravissa ympyrällä. Kun Maltti liikkui hyvin eteen, aloin hidastaa liikettä. Tässä Maltti rentoutui ja haki pyöreäksi. Se tuntui tosi hienolta, kun se keveni edestä, ei enää ollut kiireinen vaan kulki rennosti ja tasapainoisesti. Kumpaankin suuntaan sain saman fiiliksen! Välikäyntien jälkeen otettiin muutamat laukannostot. Nostot oli aika huonoja, mutta ei jäätyi työstämään niitä. Muutamien laukkasiirtymisien jälkeen kumpaankin suuntaan haettiin vielä ravin tempo hitaaksi. Maltti oli siinä superhyvä ja oivalsi oikein päin kulkemisen. Se lähti venyttämään kaulaansa eteen alas ja samalla kantoi itsensä. 

Valmennuksen jälkeen käveltiin kotiin ihanassa auringonpaisteessa väsyneinä mutta tyytyväisinä. Nyt poni saa hengähtää viikon verran, käydään ehkä kävelylenkeillä ja totutellaan vihteään. 

Kuvat on sunnuntain hyppytreeneistä. 

Ihana hevostäyteinen viikonloppu

Perjantaina kävin paikallisella ratsastuskoululla verestämässä esteratsastajan taitojani. Oli huippukivaa päästä hyppäämään osaavalla ja varmalla ponilla. Haluaisin saada itselleni rutiinia, nyt kun Maltin kanssa hyppyhommat alkaa kunnolla. Hyppäsin hurjan 90 senttisen okserin ponilla, se tuntui jo aika huimalta! Samankokoisia pitäisi Maltinkin kanssa alkaa tavoitella, mutta vasta myöhemmin.. 

Lauantaina Ella maastoili Maltilla ja itse tyydyin kävelyyn. Maltti on ollut lennokas maastoilija, mutta Ellan kanssa käyttäytyi nätisti. Vähän se intoili laukassa, mutta ei tehnyt tuhmuuksia. Lauantaina kuvattiin Liljaa pellolla. Otettiin myös lyhyt videon pätkä siitä, se löytyy instagramista tililtäni @teijakorvala. Postauksen lopussa on kuvia Liljasta, kaikki Ellan ottamia. 

Sunnuntaina päätin harjoitella Maltin kanssa ravilähestymisiä pellolla. Vähän mietitytti, sillä Maltti ollut välillä niin innokas pellolla, etten ole laukannut ollenkaan. Nyt tavoitteena oli ylittää muutamat kavalletit inokkaasti, mutta kontrolloidusti. Meidän treeneistä tässä videonpätkä. Huomaa, että kuskilla on esteet vähän hakusessa, siispä toistaiseksi tyydyn näihin pieniin, mukavuusalueellani oleviin esteisiin. Olen kuitenkin tyytyväinen, sillä Maltti säikkyi välillä meidän koirien, naapurin koirien ja metsäkoneen ääniä. 

 

Laidunkautta odottaen

Hevoset ovat totutelleet, tai lähinnä Lilja, tarhaamaan pitkälle iltaan saakka. Sillä on ollut tapana jäädä seitsemän aikaan odottelemaan sisälle pääsyä, nyt olen antanut vielä heinätupsun ulos seitsemän kahdeksan välillä, ja omasta jaksamisesta riippuen ottanut hevoset sisälle yhdeksän maissa. Viikonloppuisin, kun jaksan valvoa myöhempään, hevoset ovat pidempään, mutta arkena tulevat yhdeksän maissa sisälle. 

Hepat tarhaavat nyt pienessä haketarhassa. Aluksi ne olivat yhdessä isossa tarhassa, mutta keskittyivät siellä liiaksi maan tonkimiseen. Nyt haketarhassakin tonkimista esiintyy, muttei mielestäni niin paljon, että olisin siitä kovin huolissani. Maltille aloitin kuitenkin psyllium-kuurin, sillä marraskuun kuvauksessa hiekkaa oli vielä jäljellä. 

Lilja on kotiutunut hyvin ja alkanut syömään. Se saa melkein vapaasti heinää ja iltaisin lusernia ja hippolytin struktur-E:tä. Se on mun silmään vähän turhan laiha ja luulen, että mahassa saattaa olla jotain mahahaavan poikasia. Kuljetus ja muutto oli sille suuri stressin paikka, ja oletan myös, että näitä edeltänyt vieroitus myös. 

Kumpikaan hevonen ei oireile mahaansa mitenkään. Ostin kuitenkin anicolin tuotteita syötettäväksi nyt ennen laidunkautta. Maltinkin maha kaipaa mielestäni huomiota nyt, kun hiekkaa poistetaan. Päädyin kokeilemaan Anicol noulardii for animals hiivavalmistetta sekä Anicol 4legs maitohappobakteerivalmistetta. Hiivavalmisteessa oli 28 annospussia, eli siitä riittää kahden viikon kuuri kummallekin hevoselle. Maitohappobakteeria syötän laitumelle siirtymiseen saakka. En tiedä onko sattuamaa vai ei, mutta muutaman päivän syöttämisen jälkeen Liljan ruokakuppi on ollut aivan tyhjä aamuisin. Yleensä sinne on jäänyt lusernia. 

Treenit ovat sujuneet mukavasti. Maltti on vain maastoillut ja silloin tällöin pellolla vähän pyörinyt. Se on saanut vähän kuntoa lisää! Liljan kanssa ollaan tutustuttu ohjasajoon ja läheisiin mökkiteihin kävellen. Se on rauhallinen ja ihana varsa. Erilainen, mitä ylidramaattisuuteen taipuva Maltti. 

Maltti treenaa

Käytiin tällä viikolla Maltin kanssa kokeilemassa vähän esteiden ylitystä. Maltti oli reipas ja innostui ihan mukavasti esteillä. Kunto on vielä huono, eikä kovin paljoa jaksa kerralla ravata, laukata saati hyppiä. Saatiin muutamia hyviä hyppyjä, ja kerrasta jäi sellainen ihan tyytyväinen fiilis. Olisi voinut jäädä parempikin, mutta myös huonompi. 

Ollaan myös maastoiltu. Tiet olleet aika kovia, joten ravia on menty sen mukaan mitä pohjat sallivat. Laukkaa en ole vielä uskaltanut ottaa maastossa, perä lentää sen verran ahkerasti vielä. Tänään pelto oli aika hyväpohjainen. Yöllä oli pakkasta, joten pohja oli jämäkkä ja aika joustava eikä liukas eikä upottava. Päästiin treenaamaan laukannostoja. Myötälaukat nousi mukavasti mutta mahtui joukkoon myös muutama vastalaukka. 

Tätä se onni on!

Uudessa kodissa

Mulla oli eilen aikamoinen päivä. Ja oli mun matkaseuralaisillakin, puhumattakaan uudesta perheenjäsenestä. Aamulla lähdettiin kuudelta ajamaan Pohjanmaalle hakemaan Lilja-varsaa kotiin. Lilja on 11kuukautta vanha, eikä koskaan aiemmin kulkenut kopissa. Sitähän mä stressasin etukäteen aikalailla, ja olin varautunut jos jonkinlaisilla apukeinoilla. Ne apukeinot eivät kuitenkaan olleet riittäviä, vaan Lilja pääsi hyppäämään kopissa pahasti puomin yli. Se tapahtui heti alkumatkasta. Kiitos kameran, nähtiin heti, milloin hyppy tapahtui ja päästiin ajamaan tien sivuun. Ennen kun ehdittiin avata ovea tai tiputtaa puomia ulkopuolelta, kuului kauheasti kolinaa ja ryminää. Ajattelin, ettei varsa voi selvitä tuolta ehjin nahoin. Avattiin varovasti ovi ja kiireesti irroitettiin puomi ja varsa naruista. Se oli kiinni kaulanpannan lisäksi kahdella riimunnarulla. Laitettiin ovi kiinni, ettei varsa ryntäisi etuovesta ulos. Tässä vaiheessa se siis makasi väliseinän ja ruokintapöydän välissä jumissa sivuttain. Taas kopista alkoi kuulua samanlainen ryminä kun aiemmin, ja olin aivan varma, että nyt hajoaa varsan lisäksi koppi. Se kuitenkin pääsi ylös nousemaan ja hetken mietittyämme tilannetta päästiin sitomaan varsa uudelleen kiinni ja matkanteko jatkui. 

Laitettiin varsa kahdelta puolelta riimunnauruilla ja kahdella riimulla kiinni, sillä oli lisäksi kaulapanta ja korvatulpat ja heinää edessä. Lähdettiin ajamaan, ja jouduttiin pysähtyä kolmesti kilometrin matkalla, kun Lilja työnsi päänsä puomin alle. Lopulta otettiin kaulapanta irti. Ajeltiin ehkä vajaa kaksi tuntia ja pysähdyttiin huoltoasemalle. Siellä Liljalta otettiin litimärkä loimi pois, annettiin juoda ja viritettiin heinäverkko niin, että se ylsi kunnolla syödä. Siitä eteenpäin matkanteko taittui mukavasti. Kotimatka kesti yli kuusi tuntia, ja pikkuneiti oli kuolemaväsynyt viimeiset kilometrit. Se huojui kopissa ja pelkäsin, että se kaatuu. 

Kotipihassa Lilja tuli varovasti kopissa ja epäluuloisena käveli talliin sisään. Kohta se alkoi kuitenkin syödä ja uskalsi nuuhkaista naapurikarsinan Malttia. 

Kirjausta

Kuinka monella on käytössä hevosilla päiväkirjat? Mä haluaisin osata käyttää sellaista, mutta en ikinä muista kirjoittaa siihen. Mulla on ollut käytössä monta vuotta erilaisia exel taulukoita. Ensin oli pelkkä kalenteri, johon kirjasin Tellan liikutuksia. Sitten tein taulukon, johon kirjasin liikutusten lisäksi kengitykset, raspaukset, ruokinnan muutokset, ell-käynnit ja muut. Nyt olen luopunut tästä taulukosta ja kehittänyt taas uuden vaihtoehdon.  Maltin liikutukset kirjoitan kalenteriin tähän tapaan

Tämän kalenterin tulostan kuukausittain, ja liimaan Maltin päiväkirjaan. Siihen myös kirjoitan ratsastuksista ym. olennaisia asioita silloin, kun kirjoitettavaa on. Tää on musta ollut liikutuksien seuraamisessa kätevää. Ei tule viikon taukoa päiväkirjaan, joka päivä jaksan koneelta klikata kalenterin auki ja täyttää siihen, jos on jotain tehty. 

Kaikki muut olennaiset tiedot on exel-taulukossa, johon olen tehnyt omat taulukot jokaiselle meillä asuvalle. Siinä näkyy madotukset, rokotukset, raspaukset, kengitykset, vuolut, lantanäytteiden tulokset, lämpöjen mittaukset ja lääkekirjanpito. Taidanpa lisätä siihen myös rehukirjanpidon. Taulukko on kätevä, sillä etusivulle päivitän aina viimeisimmät kengitykset, madotukset, rokotukset, raspaukset, joten siitä näen helposti tiedot. Saa nähdä, miten pitkään tämä kirjaustapa pysyy mulla käytössä..

together

Maltti on ollut mulla vuoden. Vaikka sen ostaminen tuntui hullulta, en ole päivääkään katunut sitä. Joka kerta, kun puuhastelen sen kanssa, se saa mut hyvälle tuulelle. Ja siihen hyvänolon tunteeseen mä olen totaalisesti koukussa. Tässä meidän parhaita paloja vuoden ajalta. 

Ensimmäisiä päiviä

Ensimmäisiä ratsastuksia

Ensimmäiset mätsärit

Ensimmäiset näyttelyt

Ensimmäisiä kertoja kentällä 

Ensimmäisiä kertoja omalla tulevalla kentällä