maanantai 10. huhtikuuta 2017

Uudessa kodissa

Mulla oli eilen aikamoinen päivä. Ja oli mun matkaseuralaisillakin, puhumattakaan uudesta perheenjäsenestä. Aamulla lähdettiin kuudelta ajamaan Pohjanmaalle hakemaan Lilja-varsaa kotiin. Lilja on 11kuukautta vanha, eikä koskaan aiemmin kulkenut kopissa. Sitähän mä stressasin etukäteen aikalailla, ja olin varautunut jos jonkinlaisilla apukeinoilla. Ne apukeinot eivät kuitenkaan olleet riittäviä, vaan Lilja pääsi hyppäämään kopissa pahasti puomin yli. Se tapahtui heti alkumatkasta. Kiitos kameran, nähtiin heti, milloin hyppy tapahtui ja päästiin ajamaan tien sivuun. Ennen kun ehdittiin avata ovea tai tiputtaa puomia ulkopuolelta, kuului kauheasti kolinaa ja ryminää. Ajattelin, ettei varsa voi selvitä tuolta ehjin nahoin. Avattiin varovasti ovi ja kiireesti irroitettiin puomi ja varsa naruista. Se oli kiinni kaulanpannan lisäksi kahdella riimunnarulla. Laitettiin ovi kiinni, ettei varsa ryntäisi etuovesta ulos. Tässä vaiheessa se siis makasi väliseinän ja ruokintapöydän välissä jumissa sivuttain. Taas kopista alkoi kuulua samanlainen ryminä kun aiemmin, ja olin aivan varma, että nyt hajoaa varsan lisäksi koppi. Se kuitenkin pääsi ylös nousemaan ja hetken mietittyämme tilannetta päästiin sitomaan varsa uudelleen kiinni ja matkanteko jatkui. 

Laitettiin varsa kahdelta puolelta riimunnauruilla ja kahdella riimulla kiinni, sillä oli lisäksi kaulapanta ja korvatulpat ja heinää edessä. Lähdettiin ajamaan, ja jouduttiin pysähtyä kolmesti kilometrin matkalla, kun Lilja työnsi päänsä puomin alle. Lopulta otettiin kaulapanta irti. Ajeltiin ehkä vajaa kaksi tuntia ja pysähdyttiin huoltoasemalle. Siellä Liljalta otettiin litimärkä loimi pois, annettiin juoda ja viritettiin heinäverkko niin, että se ylsi kunnolla syödä. Siitä eteenpäin matkanteko taittui mukavasti. Kotimatka kesti yli kuusi tuntia, ja pikkuneiti oli kuolemaväsynyt viimeiset kilometrit. Se huojui kopissa ja pelkäsin, että se kaatuu. 

Kotipihassa Lilja tuli varovasti kopissa ja epäluuloisena käveli talliin sisään. Kohta se alkoi kuitenkin syödä ja uskalsi nuuhkaista naapurikarsinan Malttia. 

2 kommenttia:

  1. Kaunis varsa! Huh, onneksi ei traikkumatkalla käynyt ikävästi vaan saitte uuden tulokkaan turvallisesti kotiin.

    VastaaPoista