Tella on minulle rakas ja tärkeä. Se on ollut minulla viisi ja puoli vuotta. Olen kouluttanut sitä itse alusta asti, tehnyt asioita oikein ja väärin. Opetellut kantapään kautta, miten tällaisen hevosen kanssa toimitaan. Mulla ei ollut aikaisempaa kokemusta suomenhevosista, vain lämpöisistä ja ratsuista. Eikä mulla ollut kokemusta myöskään varsoista.
Tellan kanssa oon oppinut valtavan paljon ja Tella on oppinut valtavan paljon. Se toimii ajossa ja ratsastuksessa mun mielestäni hyvin siihen nähden, että on mun kouluttama. Sillä on mukava ratsastaa, hyvät ja lennokkaat liikkeet ja kolme hyvää askellajia. Se on rento ja kuuliainen ja kiltti. Se yrittää parhaansa. Siinä on myös vikoja, se on välillä tahmea, se vaatii pitkän ajan ennen kun vertyy ja välillä sitä pitää usuttaa työntekoon. Tella rakastaa rauhaa, olemista ja syömistä, ja sen motivoiminen työntekoon on välillä vaikeaa. Sitten kun sen saa toimimaan itsensä kanssa yhteistyössä, se kulkee hyvin.
Näiden asioiden takia mua surettaa se, miten muut ihmiset siitä ajattelevat tai sanovat ääneen. Tiedän, että on turhaa pahoittaa muiden sanomisista mieltään, mutta silti se harmittaa. Koska Tella on mulle kaikista tärkein ja rakkain hevonen ja se on mun paras ystävä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti