Kovin montaa päivää ei yleensä kestä meillä se "kaikki hyvin" -tilanne. Aina tuntuu tapahtuvan ja tulevan jotain yllättävää tai sellaista, mitä on osannut jo odottaa saapuvaksi. Niin kuin nyt vaikka irtokenkä..
Viikko sitten kirjoitin kengityksestä ja toivoin huolettomia kilometrejä. No niitähän piisasi vajaan viikon verran ja eilen lenkille lähtiessä oli Tellalta toinen etukenkä puoliksi vääntynyt irti. Oli myös vienyt palan kaviota mukanaan. Kiva, sillä tänään oli valmennus. Vielä kivempaa, kun mulla ei ollut varakenkää, ei kunnon alaisinta saatika taitoa moukaroida kenkää takaisin malliinsa. Oman lisähaasteensa irtokengän lyömiseen teki se, että vanha kenkä oli vienyt palan kaviostaan mukanaan.
Eipä siinä auttanut ottaa kun kenkä, vasara ja nauloja kauniisiin käsiin ja alkaa takomaan kenkää kiinni. Lopputulos oli kohtalainen, mutta kenkä kesti kiinni eilisen kävelylenkin ja tämän päivän valmennuksen. Se oli tavoite. Tietysti olisi kiva, että se kestäisi vielä torstain tunninkin, tai jos irtoaisi, ei veisi mukanaan yhtään enempää kaviota. Torstai-iltana tulee onneksi kengittäjä, se saa laittaa kengän paremmin kiinni (mikäli se kiinni vielä silloin on..)
Tulikin mieleen, että pitää täyttää taas kenkävarastoa. Yleensä Tella ei niin pääse yllättämään, kun olen ostanut varastoon kaikenkokoisia ja -laisia kenkiä. Tietysti silloin, kun niitä ei ole, kenkä yleensä irtoaa (ja häviää).
Tänään päästiin vastoinkäymisistä huolimatta valmennukseen. Tulin tietysti maanantai-iltana kipeäksi. Edellisen kerran olin kipeä viime valmennuksen aikaan, kolme viikkoa sitten :) Tarpeeksi kuumetta alentavaa lääkettä ja ihmerohtoja teki tehtävänsä ja pystyin hyppäämään hevosen selkään tuntia ennen valmennusta. Käytiin tuttuun tapaan kävelemässä metsässä ennen kentälle menoa.
Valmennus oli jälleen kerran hyvä. Saatiin Tellan kanssa (tai ainakin minä sain) ahaa-elämyksiä ja onnistumisen kokemuksia. Aluksi tehtiin keskiympyrällä käynnissä voltteja ympyrän sisään niin, että hevonen oli asetettuna ulos päin. Tämä sujui ainakin omasta mielestäni hyvin. Tehtävää vaikeutettiin hieman niin, että hevosen piti voltin lopussa jo nostaa ravi ja ravata muutama askel ympyrällä. Voltille lähdettiin taas käynnissä. Harjoituksen tavoitteena oli saada hevosen takajalkoja aktiivisemmaksi ja nopeammaksi.
Jatkoimme työskentelyä ravissa niin, että teimme ympyrältä ulos päädyissä voltit, aika pian vaikeutettiin tehtävää niin, että ympyrän puolikkaat laukkasimme ja ravasimme voltit ulospäin. Tämä sujui Tellalta yllättävän hyvin!
Vielä vaikeammaksi tehtävä muuttui, kun aloimme lisäämään ympyrälle (päätyvolttien lisäksi) pitkien sivujen puoliväliin sisään voltit. Tämä onnistui Tellalta aika hyvin, ja se pysyi yllättävän suorana koko harjoituksen. Valmentaja huomautti siitä, että mun pitää napakasti ratsastaa Tellaa eteen kun tulen voltilta takaisin ympyrälle. Tellan kanssa kannattaa ilmeisesti harjoitella tämän tyyppisiä tehtäviä, että pienen voltin tms. jälkeen vaaditaan nopeampaa liikettä.
Vaikein tunnin osuus oli ehdottomasti se, kun kokeilimme tehdä ylläolevaa harjoitusta (ratsastimme keskiympyrää, teimme lyhyiden sivujen puolivälin kohdalla voltit ulos ja pitkien sivujen puolivälien kohdalla voltit sisään) ravissa ja voltit ratsastimme laukassa. Eihän se hyvin sujunut, mutta sain tosi hyviä pätkiä Tellan kanssa aikaiseksi. Harjoituksen jälkeen Tella liikkui ravissa tosi hienosti!
Oltiin molemmat tosi väsyneitä tunnin jälkeen ja käveltiin mutkan kautta kotiin. Kotona Tella sai villaloimen selkäänsä ja kylmäyssuojat jalkoihin. Niin, ja tietysti lesevettä.
Harmikseni huomasin, että meidän satula on hangannut Tellan selkää! Luulen, että syyllinen on uusi estesatula. Kokeilen nyt mennä pelkästään koulusatulalla ja tarkistan satulan sopivuuden muutenkin. Juuri, kun olin huokaissut helpotuksesta, että satula-asiat olisivat kunnossa!
