Maltti treenaa

Käytiin tällä viikolla Maltin kanssa kokeilemassa vähän esteiden ylitystä. Maltti oli reipas ja innostui ihan mukavasti esteillä. Kunto on vielä huono, eikä kovin paljoa jaksa kerralla ravata, laukata saati hyppiä. Saatiin muutamia hyviä hyppyjä, ja kerrasta jäi sellainen ihan tyytyväinen fiilis. Olisi voinut jäädä parempikin, mutta myös huonompi. 

Ollaan myös maastoiltu. Tiet olleet aika kovia, joten ravia on menty sen mukaan mitä pohjat sallivat. Laukkaa en ole vielä uskaltanut ottaa maastossa, perä lentää sen verran ahkerasti vielä. Tänään pelto oli aika hyväpohjainen. Yöllä oli pakkasta, joten pohja oli jämäkkä ja aika joustava eikä liukas eikä upottava. Päästiin treenaamaan laukannostoja. Myötälaukat nousi mukavasti mutta mahtui joukkoon myös muutama vastalaukka. 

Tätä se onni on!

Uudessa kodissa

Mulla oli eilen aikamoinen päivä. Ja oli mun matkaseuralaisillakin, puhumattakaan uudesta perheenjäsenestä. Aamulla lähdettiin kuudelta ajamaan Pohjanmaalle hakemaan Lilja-varsaa kotiin. Lilja on 11kuukautta vanha, eikä koskaan aiemmin kulkenut kopissa. Sitähän mä stressasin etukäteen aikalailla, ja olin varautunut jos jonkinlaisilla apukeinoilla. Ne apukeinot eivät kuitenkaan olleet riittäviä, vaan Lilja pääsi hyppäämään kopissa pahasti puomin yli. Se tapahtui heti alkumatkasta. Kiitos kameran, nähtiin heti, milloin hyppy tapahtui ja päästiin ajamaan tien sivuun. Ennen kun ehdittiin avata ovea tai tiputtaa puomia ulkopuolelta, kuului kauheasti kolinaa ja ryminää. Ajattelin, ettei varsa voi selvitä tuolta ehjin nahoin. Avattiin varovasti ovi ja kiireesti irroitettiin puomi ja varsa naruista. Se oli kiinni kaulanpannan lisäksi kahdella riimunnarulla. Laitettiin ovi kiinni, ettei varsa ryntäisi etuovesta ulos. Tässä vaiheessa se siis makasi väliseinän ja ruokintapöydän välissä jumissa sivuttain. Taas kopista alkoi kuulua samanlainen ryminä kun aiemmin, ja olin aivan varma, että nyt hajoaa varsan lisäksi koppi. Se kuitenkin pääsi ylös nousemaan ja hetken mietittyämme tilannetta päästiin sitomaan varsa uudelleen kiinni ja matkanteko jatkui. 

Laitettiin varsa kahdelta puolelta riimunnauruilla ja kahdella riimulla kiinni, sillä oli lisäksi kaulapanta ja korvatulpat ja heinää edessä. Lähdettiin ajamaan, ja jouduttiin pysähtyä kolmesti kilometrin matkalla, kun Lilja työnsi päänsä puomin alle. Lopulta otettiin kaulapanta irti. Ajeltiin ehkä vajaa kaksi tuntia ja pysähdyttiin huoltoasemalle. Siellä Liljalta otettiin litimärkä loimi pois, annettiin juoda ja viritettiin heinäverkko niin, että se ylsi kunnolla syödä. Siitä eteenpäin matkanteko taittui mukavasti. Kotimatka kesti yli kuusi tuntia, ja pikkuneiti oli kuolemaväsynyt viimeiset kilometrit. Se huojui kopissa ja pelkäsin, että se kaatuu. 

Kotipihassa Lilja tuli varovasti kopissa ja epäluuloisena käveli talliin sisään. Kohta se alkoi kuitenkin syödä ja uskalsi nuuhkaista naapurikarsinan Malttia. 

Kirjausta

Kuinka monella on käytössä hevosilla päiväkirjat? Mä haluaisin osata käyttää sellaista, mutta en ikinä muista kirjoittaa siihen. Mulla on ollut käytössä monta vuotta erilaisia exel taulukoita. Ensin oli pelkkä kalenteri, johon kirjasin Tellan liikutuksia. Sitten tein taulukon, johon kirjasin liikutusten lisäksi kengitykset, raspaukset, ruokinnan muutokset, ell-käynnit ja muut. Nyt olen luopunut tästä taulukosta ja kehittänyt taas uuden vaihtoehdon.  Maltin liikutukset kirjoitan kalenteriin tähän tapaan

Tämän kalenterin tulostan kuukausittain, ja liimaan Maltin päiväkirjaan. Siihen myös kirjoitan ratsastuksista ym. olennaisia asioita silloin, kun kirjoitettavaa on. Tää on musta ollut liikutuksien seuraamisessa kätevää. Ei tule viikon taukoa päiväkirjaan, joka päivä jaksan koneelta klikata kalenterin auki ja täyttää siihen, jos on jotain tehty. 

Kaikki muut olennaiset tiedot on exel-taulukossa, johon olen tehnyt omat taulukot jokaiselle meillä asuvalle. Siinä näkyy madotukset, rokotukset, raspaukset, kengitykset, vuolut, lantanäytteiden tulokset, lämpöjen mittaukset ja lääkekirjanpito. Taidanpa lisätä siihen myös rehukirjanpidon. Taulukko on kätevä, sillä etusivulle päivitän aina viimeisimmät kengitykset, madotukset, rokotukset, raspaukset, joten siitä näen helposti tiedot. Saa nähdä, miten pitkään tämä kirjaustapa pysyy mulla käytössä..

together

Maltti on ollut mulla vuoden. Vaikka sen ostaminen tuntui hullulta, en ole päivääkään katunut sitä. Joka kerta, kun puuhastelen sen kanssa, se saa mut hyvälle tuulelle. Ja siihen hyvänolon tunteeseen mä olen totaalisesti koukussa. Tässä meidän parhaita paloja vuoden ajalta. 

Ensimmäisiä päiviä

Ensimmäisiä ratsastuksia

Ensimmäiset mätsärit

Ensimmäiset näyttelyt

Ensimmäisiä kertoja kentällä 

Ensimmäisiä kertoja omalla tulevalla kentällä 

Kahden hevosen dilemma

Maanantaina Mette vietiin uuteen kotiin. Pojat Esko ja Maltti jäivät kahdestaan. Kahdestaan on ikävä pitää hevosia, koska toinen (tässä tapauksessa Esko) jää aina yksin kun Maltin kanssa kuljetaan. Esko on kyllä varsin rauhallinen tapaus, eikä ahdistu yksinolosta. Silti musta on ikävää pitää sitä yksin, ainakin pitkiä aikoja. Siispä - kaksi hevosta ei toimi. Tarvitaan kolmas.

Vuokrapaikalle ei ole ollut tulijoita. Toisaalta, kenttä on kesken ja tallikin kaipaa vähän remppaamista. Olisi kiva saada paikat kuntoon, ennen kuin tulee vieraita hevosia. Loimihuone on ehdoton, se pitäisi saada tehtyä nyt keväällä. Samoin se kenttä. Pintahiekkojen lisäksi rahanreikiä tuntuu olevan, aidat, valot esteet ym.

Kerran jo laantunut hevoskuume vain kiihtyy. Tarvinhan mä Maltille ja Eskolle kaverin. Tyttöseuraa! Ajattelin etsiä itselleni opetusmestarin, en vaan sellaista löytänyt, tervettä, vanhempaa, kilttiä, osaavaa ja edullista tammaa ei löytynyt. Kumma juttu. Lisäksi monet hevoset oli mun mielestä vähän huonosti ratsastettuja. Sellaista en halunnut myöskään. Kun sopivaa aikuista hevosta ei alkanut kuulua, aloin laajentaa markkinoiden selaamista varsoihin. Ennen hullulta tuntunut ajatus varsanostosta alkoi tuntua järkevältä. Mullahan on Maltti 4v, jonka kanssa päästään treenaamaan jo suhteellisen hyvin, miksen siis ostaisi varsaa kasvamaan sille kaveriksi? Lisäksi mulla on ollut kohtuullisen raskas lukuvuosi töissä, ja jos tahti jatkuu, en tiedä mistä keksisin aikaa kahden hevosen liikuttamiseen. Varsinkin kentättömällä tallilla. Näillä perusteilla suuntasin aikani ja energiani varsan etsimiseen..

Maaliskuun kuulumisia

Tallilla tapahtuu. Osa muutoksista on toki tervetulleita ja osa vähemmän tervetulleita. Hetken aikaa tallimme oli täysi, mutta viime viikolla myynnissä ollut ruuna matkusti uuteen kotiinsa. Mukavaa, että omat ihmiset löytyivät, mutta mielelläni olisin tätä kaveria hoitanut jatkossakin. Mukava ja mutkaton tapaus kun oli. 

Mette, lainahevoseni löysi myös uuden kodin. Se lähtee ensi viikolla uudelle omistajalleen ja jään hetkeksi ilman hevosta. Saa nähdä, miten nopeasti tyhjä karsina paikataan!

Eskokeskonen kävi pari viikkoa sitten ruunauksessa. Samalla sen puikkoluun murtuma kontrolloitiin. Se oli parantunut hyvin, joten hetken toivuttuaan ruunauksesta Esko sai mennä Maltin kaveriksi tarhaan. On ihana nähdä, miten pojat leikkivät keskenään! Vaikka on mutaista ja paikoin liukasta, ei tarvitse pelätä katkenneita puikkoluita, sillä pojat temuavat pääasiassa paikallaan, toisiaan kaulailemalla ja rapsuttamalla. 

Maltin kanssa ei olla edistytty treeneissä toivotusti. Kenttä on käyttökelvoton, kunnes siihen saadaan ajettua pintahiekat joskus keväällä, kun kaikki lumet ja routa on sulanut ja pelto niin kuiva, että se kestää kuorma-auton. Ollaan käyty maastossa, mutta nuori poniherra kaipaisi kyllä vähän enemmän vauhtia, kun mitä käyntilenkit sille tarjoilevat. Senpä vuoksi kuljetin sen viime viikonloppuan Imatran Ratsastajien tallille irtohypytykseen. Matka meni hyvin, ja Maltti hyppäsi kivasti. Ensi kerralla esteitä voi jo vähän nostaa, toinen irtohypytys meni vielä vähän ihmetellessä! 

Uusi hevosystäväni

Mun hevosenostohaaveet kaatui yhden pieleen menneen ostotarkastuksen jälkeen. En jotenkin jaksanut enää etsiä sopivaa hevosta. Vaatimuksia oli paljon ja ehdottomin niistä, että hevonen olisi terve. Vaikeaa oli olemattomalla budjetilla löytää sopivaa.

Sain ylläpitoon naapuritallilta ihanan tamman. Tamma on tuttu muutaman vuoden takaa, ollaan käyty yhdessä valmennuksissa, mutten ole ratsastanut sillä. Kerran kävin kokeilemassa ja mukavalta tuntui. Niinpä päädyin sillä valmennukseen kuluneella viikolla ja sitten se saapuikin meidän talliin.

Tämä Mette-tamman ylläpito tuntuu oikealta ratkaisulta. Vähän haikealta tuntui täyttää Tellan vanhaa karsinaa puruilla, nyt Tellan poismeno tuntuu jotenkin konkreettiselta, kun tyhjässä karsinassa onkin uusi asukas. 

Tykkään Metestä valtavasti. Se on kiltti ja ystävällinen. Ratsastuksen saralla mulla on vielä paljon opeteltavaa, mutta luulen että harjoittelemalla meistä tulee ihan mukava tiimi.