Kahden hevosen dilemma

Maanantaina Mette vietiin uuteen kotiin. Pojat Esko ja Maltti jäivät kahdestaan. Kahdestaan on ikävä pitää hevosia, koska toinen (tässä tapauksessa Esko) jää aina yksin kun Maltin kanssa kuljetaan. Esko on kyllä varsin rauhallinen tapaus, eikä ahdistu yksinolosta. Silti musta on ikävää pitää sitä yksin, ainakin pitkiä aikoja. Siispä - kaksi hevosta ei toimi. Tarvitaan kolmas.

Vuokrapaikalle ei ole ollut tulijoita. Toisaalta, kenttä on kesken ja tallikin kaipaa vähän remppaamista. Olisi kiva saada paikat kuntoon, ennen kuin tulee vieraita hevosia. Loimihuone on ehdoton, se pitäisi saada tehtyä nyt keväällä. Samoin se kenttä. Pintahiekkojen lisäksi rahanreikiä tuntuu olevan, aidat, valot esteet ym.

Kerran jo laantunut hevoskuume vain kiihtyy. Tarvinhan mä Maltille ja Eskolle kaverin. Tyttöseuraa! Ajattelin etsiä itselleni opetusmestarin, en vaan sellaista löytänyt, tervettä, vanhempaa, kilttiä, osaavaa ja edullista tammaa ei löytynyt. Kumma juttu. Lisäksi monet hevoset oli mun mielestä vähän huonosti ratsastettuja. Sellaista en halunnut myöskään. Kun sopivaa aikuista hevosta ei alkanut kuulua, aloin laajentaa markkinoiden selaamista varsoihin. Ennen hullulta tuntunut ajatus varsanostosta alkoi tuntua järkevältä. Mullahan on Maltti 4v, jonka kanssa päästään treenaamaan jo suhteellisen hyvin, miksen siis ostaisi varsaa kasvamaan sille kaveriksi? Lisäksi mulla on ollut kohtuullisen raskas lukuvuosi töissä, ja jos tahti jatkuu, en tiedä mistä keksisin aikaa kahden hevosen liikuttamiseen. Varsinkin kentättömällä tallilla. Näillä perusteilla suuntasin aikani ja energiani varsan etsimiseen..