Kahden hevosen dilemma

Maanantaina Mette vietiin uuteen kotiin. Pojat Esko ja Maltti jäivät kahdestaan. Kahdestaan on ikävä pitää hevosia, koska toinen (tässä tapauksessa Esko) jää aina yksin kun Maltin kanssa kuljetaan. Esko on kyllä varsin rauhallinen tapaus, eikä ahdistu yksinolosta. Silti musta on ikävää pitää sitä yksin, ainakin pitkiä aikoja. Siispä - kaksi hevosta ei toimi. Tarvitaan kolmas.

Vuokrapaikalle ei ole ollut tulijoita. Toisaalta, kenttä on kesken ja tallikin kaipaa vähän remppaamista. Olisi kiva saada paikat kuntoon, ennen kuin tulee vieraita hevosia. Loimihuone on ehdoton, se pitäisi saada tehtyä nyt keväällä. Samoin se kenttä. Pintahiekkojen lisäksi rahanreikiä tuntuu olevan, aidat, valot esteet ym.

Kerran jo laantunut hevoskuume vain kiihtyy. Tarvinhan mä Maltille ja Eskolle kaverin. Tyttöseuraa! Ajattelin etsiä itselleni opetusmestarin, en vaan sellaista löytänyt, tervettä, vanhempaa, kilttiä, osaavaa ja edullista tammaa ei löytynyt. Kumma juttu. Lisäksi monet hevoset oli mun mielestä vähän huonosti ratsastettuja. Sellaista en halunnut myöskään. Kun sopivaa aikuista hevosta ei alkanut kuulua, aloin laajentaa markkinoiden selaamista varsoihin. Ennen hullulta tuntunut ajatus varsanostosta alkoi tuntua järkevältä. Mullahan on Maltti 4v, jonka kanssa päästään treenaamaan jo suhteellisen hyvin, miksen siis ostaisi varsaa kasvamaan sille kaveriksi? Lisäksi mulla on ollut kohtuullisen raskas lukuvuosi töissä, ja jos tahti jatkuu, en tiedä mistä keksisin aikaa kahden hevosen liikuttamiseen. Varsinkin kentättömällä tallilla. Näillä perusteilla suuntasin aikani ja energiani varsan etsimiseen..

Maaliskuun kuulumisia

Tallilla tapahtuu. Osa muutoksista on toki tervetulleita ja osa vähemmän tervetulleita. Hetken aikaa tallimme oli täysi, mutta viime viikolla myynnissä ollut ruuna matkusti uuteen kotiinsa. Mukavaa, että omat ihmiset löytyivät, mutta mielelläni olisin tätä kaveria hoitanut jatkossakin. Mukava ja mutkaton tapaus kun oli. 

Mette, lainahevoseni löysi myös uuden kodin. Se lähtee ensi viikolla uudelle omistajalleen ja jään hetkeksi ilman hevosta. Saa nähdä, miten nopeasti tyhjä karsina paikataan!

Eskokeskonen kävi pari viikkoa sitten ruunauksessa. Samalla sen puikkoluun murtuma kontrolloitiin. Se oli parantunut hyvin, joten hetken toivuttuaan ruunauksesta Esko sai mennä Maltin kaveriksi tarhaan. On ihana nähdä, miten pojat leikkivät keskenään! Vaikka on mutaista ja paikoin liukasta, ei tarvitse pelätä katkenneita puikkoluita, sillä pojat temuavat pääasiassa paikallaan, toisiaan kaulailemalla ja rapsuttamalla. 

Maltin kanssa ei olla edistytty treeneissä toivotusti. Kenttä on käyttökelvoton, kunnes siihen saadaan ajettua pintahiekat joskus keväällä, kun kaikki lumet ja routa on sulanut ja pelto niin kuiva, että se kestää kuorma-auton. Ollaan käyty maastossa, mutta nuori poniherra kaipaisi kyllä vähän enemmän vauhtia, kun mitä käyntilenkit sille tarjoilevat. Senpä vuoksi kuljetin sen viime viikonloppuan Imatran Ratsastajien tallille irtohypytykseen. Matka meni hyvin, ja Maltti hyppäsi kivasti. Ensi kerralla esteitä voi jo vähän nostaa, toinen irtohypytys meni vielä vähän ihmetellessä! 

Uusi hevosystäväni

Mun hevosenostohaaveet kaatui yhden pieleen menneen ostotarkastuksen jälkeen. En jotenkin jaksanut enää etsiä sopivaa hevosta. Vaatimuksia oli paljon ja ehdottomin niistä, että hevonen olisi terve. Vaikeaa oli olemattomalla budjetilla löytää sopivaa.

Sain ylläpitoon naapuritallilta ihanan tamman. Tamma on tuttu muutaman vuoden takaa, ollaan käyty yhdessä valmennuksissa, mutten ole ratsastanut sillä. Kerran kävin kokeilemassa ja mukavalta tuntui. Niinpä päädyin sillä valmennukseen kuluneella viikolla ja sitten se saapuikin meidän talliin.

Tämä Mette-tamman ylläpito tuntuu oikealta ratkaisulta. Vähän haikealta tuntui täyttää Tellan vanhaa karsinaa puruilla, nyt Tellan poismeno tuntuu jotenkin konkreettiselta, kun tyhjässä karsinassa onkin uusi asukas. 

Tykkään Metestä valtavasti. Se on kiltti ja ystävällinen. Ratsastuksen saralla mulla on vielä paljon opeteltavaa, mutta luulen että harjoittelemalla meistä tulee ihan mukava tiimi. 

Joskus kun kävelen, pystyn kuvittelemaan mun taakse askeleet, tiedän tarkasti niiden tahdin ja tunnistan ne muiden joukosta.

Mä muistan miltä tuntui ratsastaa. Mä muistan miten sen käynti keinutti mua, millainen sen ravin tahti oli ja miten sen laukka rullasi eteenpäin. Mä muistan miten voimakkaalta ja turvalliselta se tuntui. Mä muistan myös sen arvaamattomuuden, sitä en ole unohtanut.

Mä muistan miltä se tuoksui, miltä se tuoksui kesällä lenkin jälkeen tai talvella lenkin jälkeen, muistan miltä se tuoksui pesun jälkeen. Mä muistan miltä se tuoksui kun oli maistellut kuusen oksia tai omenaa.

Mä muistan mitä se tuntui, muistan miltä sen karva tuntui sormien alla, muistan miltä lihakset tuntuivat, mistä ne olivat yleensä kipeät. Muistan miltä jouhet tuntuivat tai turpakarvat. Muistan jaloista jokaisen arven ja kolhun. Muistan kavioiden kolhut ja kohoumat. Muistan, miltä kavion pinta tuntui sormien alla.

Mä en tiedä pystynkö koskaan tuntemaan ketään niin hyvin,

Aurinkoa ja inspiraatiota

Olen pitkään halunnut tehdä esteitä, en ole saanut aikaiseksi. Olikohan se eilinen aurinkoinen sää kun päätin alkaa askartelun. Maalasin kahdeksaan tolppaan tarvikkeet ja yhteen kavallettiin palikat. Homma jäi tietenkin kesken, kun mulla hajosi sirkkeli, ei ollut sopivan kokoisia nauloja tai ruuveja ja sellaista muuta asiaan kuuluvaa säätöä. No nyt nuo odottavat seuraavaa inspiraatiota ja varmaan ehtivät kuivua ennen sellaisen löytymistä. Maalia löytyi onneksi omasta takaa, ihan ikivanhaa, mutta kai se on tyhjää parempi. Jos oikein kovasti innostun, inventoin vintin puutilanteen ja katson, saisinko omasta takaa kentälle tolpat! Se olisi huippujuttu, saisin maalattua ja terättyä ne nyt talven aikaan ja kesällä sen kun naputtelisi maahan :)

Maltti pääsi eilen aurinkoisessa säässä treenaamaan. Meidän treenit käsitti vaan yhdet laukannostot molempiin suuntiin. Maltti oli niin superhyvä, etten halunnut enempää hiillostaa vaan pienen ravin jälkeen käveltiin peltolenkki ja sitten talliin päiväheinille. Maltti on vähän herkkä ja haluan tässä vaiheessa koulutusta mennä vielä sen jaksamisen mukaan. Haluan, että sillä on kivaa ja se lähtee mielellään töihin. Tammikuussa se on liikkunut neljästi viikossa, ja kerrat ovat olleet todella lyhyitä, olen taluttanut, juoksuttanut tai ratsastanut. Yhtenä päivänä Maltti ei tullut mua vastaan tarhassa, silloin ajattelin että nyt pidetään muutama päivä huilia. 

Ajatuksia

Seitsemän vuotta sitten näin ensimmäisen kerran, sen päivän jälkeen koettiin paljon yhdessä.

Mä olen käynyt ratsastamassa muilla hevosilla. Kauhukseni huomaan, etten osaa ratsastaa. En osaa ratsastaa kenelläkään muulla kuin Tellalla. Muistan vain ne hyvät asiat. Haluan ratsastaa vain Tellalla, se on turvallista ja sen osaan. Mua kiukuttaa, tekisi mieli lopettaa kokonaan. En jaksa opetella!

Mutta mä olen viittä vaille solmimassa kauppoja yhdestä tammasta. Ja mua pelottaa. Pelottaa ja on ikävä Tellaa. Mitä jos siitä ei ikinä tule yhtä hyvä ja rakas?

Vuosi 2017

Tämä vuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Mulla on ääretön ikävä Tellaa, mutta olen päässyt harrastamaan ja ratsastamaan, ja nautin siitä suunnattomasti. Vaikka vanha hevosystäväni on poissa. Maltti on saanut lomailla, vasta tällä viikolla se palasi työn touhuun, kun saatiin kentälle pieni lumikerros. Olen ratsastanut liinassa kolmesti, käynnissä pääasiassa kun pohja ollut luvattoman kova. Eilen kokeiltiin laukannostoja ja muutaman yrityksen jälkeen nekin sujuivat. Vielä joudun menemään liinassa, koska meillä ei ole kentällä aitoja. Kentän reunalta on pahimmillaan yli metrin pudotus pellolle, ja sinne en halua Maltin kanssa joutua. Heti kun ohjattavuus paranee, jätetään avustaja pois. Nyt en näe sitä vielä järkevänä.

Olen saanut uuden hevosystävän. Käyn läheisellä tallilla vuokraamassa erästä tammaa. Se on ihana, aivan erilainen kuin mitä Tella. Peilikuva kaikessa. Silti mä tykkään siitä omalla tavallani. Vaikkei meillä yhteistyö vielä suju kovin hyvin, musta on ollut mukava päästä ratsastamaan "kunnolla". Maltin kanssa ratsastus on vielä sellaista puuhastelua.

Mulla on hevoskuume. Mä haluaisin uuden hevosen. Yritän hokea itselleni, että Maltti ja vuokrahevonen riittää, mutta silti huomaan selailevani ilmoituksia ja sopivan koeratsastuksia. Jos täydellinen ehdokas löytyy, ehkäpä meille tulee toinen hevonen.