Joskus kun kävelen, pystyn kuvittelemaan mun taakse askeleet, tiedän tarkasti niiden tahdin ja tunnistan ne muiden joukosta.

Mä muistan miltä tuntui ratsastaa. Mä muistan miten sen käynti keinutti mua, millainen sen ravin tahti oli ja miten sen laukka rullasi eteenpäin. Mä muistan miten voimakkaalta ja turvalliselta se tuntui. Mä muistan myös sen arvaamattomuuden, sitä en ole unohtanut.

Mä muistan miltä se tuoksui, miltä se tuoksui kesällä lenkin jälkeen tai talvella lenkin jälkeen, muistan miltä se tuoksui pesun jälkeen. Mä muistan miltä se tuoksui kun oli maistellut kuusen oksia tai omenaa.

Mä muistan mitä se tuntui, muistan miltä sen karva tuntui sormien alla, muistan miltä lihakset tuntuivat, mistä ne olivat yleensä kipeät. Muistan miltä jouhet tuntuivat tai turpakarvat. Muistan jaloista jokaisen arven ja kolhun. Muistan kavioiden kolhut ja kohoumat. Muistan, miltä kavion pinta tuntui sormien alla.

Mä en tiedä pystynkö koskaan tuntemaan ketään niin hyvin,