Lauantain ratsastelut

Ollaan vaan humputeltu maastossa (ja vähän treenattukin). Tänään pitkästä aikaa kentällä, ratsastettiin Ellan kanssa vajaa tunti puoliksi. Tellukka oli mainio! Yllä pikku pätkä Ellan ratsastuksesta :) vaikke mitään kovin kummoista tehty, oon ihan fiiliksissä siitä miten kivasti se liikkui tällaisen tauon jälkeen!

Maalaispoika mätsärissä

Tänään käytiin mätsärissä Maltin kanssa, harjoittelemassa elokuun poninäyttelyä varten. Matka sujui hyvin, kuljettamista Maltti jännittää, mutta käyttäytyy hyvin onneksi. Paikan päällä vähän huuteli kavereille, mutta seisoi katoksissa aivan nätisti kuitenkin kun hoidin sitä näyttelykuntoon. 

Esiintyminenkin onnistui yli odotusten. Maltti seisoi kuin patsas paikallaan, mutta liikkeet esitin hieman varovasti. Niistä tulikin mainintaa arvosteluu. 

Hyvä rotutyyppi, ilmeikäs pää, hyvänmuotoinen kaula, hyvä syvyys, pitkä lanne, luisu lautanen, riittävä luusto, käynti saisi olla matkaa voittavampi, ravi saisi olla edestä irtonaisempi ja työntää takaa paremmin. 

maltti kentällä

Maltti on ilmoitettu Vermon poninäyttelyy. Sitä varten ilmoitin myös Lappeen ravinuorten mätsäriin sunnuntaiksi. Ajattelin, että matkustusta ja vieraissa paikoissa oloa on hyvä harjoitella etukäteen. Malttihan on joutunut matkustamaan vain muutaman kerran, ensin Lopelta meille ja sitten meiltä klinikalle ja takaisin.

Mätsäriä varten puolestaan päätin harjoitella viemällä Maltin naapuriin, jonne on parin kilometrin verran matkaa. Mentiin tämä matka kopilla, että saadaan matkustuksesta mukavia ja lyhyitä kokemuksia. Päivän olisin voinut valita tarkemmin, oli kuuma ja paarmoja piisasi.

Maltti kuitenkin meni koppiin nätisti ja matkusti nätisti. Perillä se hirnui muutaman kerran, mutta käyttäytyi kokoajan aivan siivosti (toisin kuin klinikalla käydessämme..) Juoksutin sitä hetken kentällä, tai oikeastaan talutin pitkällä liinalla ja pyysin muutamat ravisiirtymiset.

Tämän jälkeen satuloitiin Maltti ja menin kymmenisen minuuttia selästä käsin. Ella talutti, sillä ohjattavuus on vielä aika huonoa. Maltti kuunteli ympäristön vieraita ääniä ja hätisteli paarmoja kimpustaan. Se oli hieman tahmea liikkumaan, mielestäni se vaikutti epävarmalta. Saatiin muutama ravisiirtyminen myös selästä käsin. Oikeaan kierrokseen Maltilla on vaikeampi liikkua taluttajan kanssa, mutta siihenkin saatiin ravit nostettua.

Kotimatka sujui yhtä lepposasti kuin menomatkakin. Kotitallilla pestiin poika, ja se taisi nauttia siitä :)

Ihana juhannus

Juhannusta vietin parhaassa seurassa. Maltti on saanut lomailla, sillä se siirtyi orivarsojen kanssa laitumelle painimaan. Tellan kanssa puolestaan ollaan maastoiltu, se on tuntunut tosi hyvältä. Hieman vinolta, mutta muuten rennolta ja reippaalta. En ole uskaltanut vielä kentälle, mutta kotipellolla ratsastelin ilman satulaa juhannusaattona ja -päivänä. Tehtiin laukannostoja käynnistä ja kokeiltiin pysähdyksestäkin. Tella teki kaiken mitä pyysin ja paransi nosto nostolta! En ratsastanut kumpanakaan päivänä pitkään, sillä tamma oli niin hyvä.

Peltoratsastusta

Pikkupojat tutustuvat toisiinsa

Sunnuntai-illan kävelyllä murusten kanssa 

Hyviä uutisia

Helpotus on turhan lievä sana kuvaamaan fiiliksiäni maanantaina. Maanantaina, jolloin eläinlääkäri tuli tutkimaan Tellan. Luulin sen olevan helppo juttu, ultralla todettaisiin syvän koukistajan tai hankositeen vaurioituminen. Olin itse töissä, mutta sain onnekseni ystävän auttamaan tallille Tellan kanssa. Jännitin töissä puhelimen soittoa, mitä uutisia saisin kotoa. 

Jouduin odottamaan ja odottamaan. Välillä soitti eläinlääkäri ja välillä ystävä ja kyseli jaloista, onko aiemmin ollut mitään ja miten on kuvattu. Ontumatutkimuksessa Tella ontui kahta jalkaa, oikeaa takajalkaa mutta myös vasenta etujalkaa. Etujalkaa pahemmin. En ollut tätä itse huomannut, en ollut tosin liikuttanut sitä kuin taluttamalla ja kerran ollut selässä. Silloin se oli tosi jäykkä etuosasta, hyvä että pystyi kääntymään. 

Etujalkaa tutkittiin, taivutettiin, puudutettiin eikä löydetty muuta syytä kuin lihasjumit. Myöhemmin totesin itse saman, lavan alueella lihaksisto oli todella kipeä. Siellä saattoi olla joku lihasvaurio tai repeämä.

Takajalkaa tutkittiin myös, mutta jänteet olivat ehjät! Diagnoosiksi saatiin jännetupen tulehdus, mikä sekin oli hyvin paranemaan päin. Lieneekö syynä 2,5viikon kylmäyskuuri jalkaan. Eläinlääkäri hoiti jalkaa kuitenkin vielä kortisonilla, ja saatiin ohjeeksi jatkaa kävelyä. 

Nyt kävelyä, hierontaa ja pikkuhiljaa treeniin!

Niinpä olen kävellyt tammani kanssa. Niin helpottunut ja onnellinen olin yksi päivä lenkillä, että kyyneeleet nousi silmiin. 

Jokainen on joskus luuseri

toiset vaan peittää sen paremmin

Ja luuseri mä todellakin olen ollut. Mokannut niin, että tuo ylläoleva kuva taitaa olla musta ja Tellasta viimeinen yhteinen ratsastuskuva. Mulle tutulla teemalla mennään, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Muutaman virhearvioinnin seurauksena Tella ontuu molempia takajalkojaan. Eläinlääkäriä odotetaan yhdeksän päivää vielä, sen jälkeen tiedetään, miten pahat vauriot ovat. Luulen, että vika on jänteissä. 

Mä olen ihan turta jo. Tää fiilis on koettu niin sata kertaa, etten enää jaksa. Haluan vaan luovuttaa. Oon niin vihainen itselleni siitä, että olen satuttanut Tellaa. Miten voin siltä vaatia luottamusta, kun en ole sen arvoinen? 

Onneksi mulla on Maltti, Maltti mun ilona ja Tella mun suruna. Ja niitä molempia mä tarvitsen. 

Toukokuulumisia

Laitumelle pääsyn (tai oikeastaan puutarhaan pääsyn) ansiosta Tellan mahavaivat on helpottaneet. Hiekkaa mahassa on silti vielä paljon, jatketaan poistokuureja ja toivomista, että joskus viimeinenkin murunen lähtee suolistosta. 

Pojat aloittivat viikko sitten yötä päivää laiduntamisen, Malttia lukuunottamatta 

Malttiherra kävi ostotarkastuksessa ja ikäviäkin uutisia löytyi. Sillä oli myös hiekkaa mahassa ja irtopala kintereessä. Saatiin nopeasti klinikka-aika ja harjoiteltiin sitä ennen koppiin menoa. Joka sujui hienosti. Koppiin meno ja klinikkamatka sujui mallikkaasti ja maltillisesti, joskin klinikan pihassa piti kovaan ääneen ilmoittaa saapumisesta. 

Leikkaus sujui myöskin hyvin ja kymmenen koppipäivää sai ruunaparan hieman virkeäksi, mutta hyvin se sen loppujen lopuksi otti. Tella oli sen seurana yöt karsinassa. Tänään tulee tasan kaksi viikkoa leikkauksesta, ja nyt ollaan alettu laiduntamaan pienessä tarhassa ja kävelty pieniä lenkkejä. Tikit on poistettu ja arpea ei edes enää huomaa. 

Ennen tarhaan laittoa syöttelin narusta useamman kerran päivässä vihreää 

Pikkutarhassa ei pitänyt pystyä juoksemaan :) Onneksi jäi muutamaan kertaan laukkaspurtit 

Tällä hetkellä aika seesteistä siis :) Tella on saanut kengät jalkaan ja lenkkeily jatkuu. Ollaan päästy myös kentälle ja siellä meno on sujunut hyvin! 

Pieniä varsasuunnitelmiakin on luvassa, mutta niistä lisää myöhemmin <3