toiset vaan peittää sen paremmin
Ja luuseri mä todellakin olen ollut. Mokannut niin, että tuo ylläoleva kuva taitaa olla musta ja Tellasta viimeinen yhteinen ratsastuskuva. Mulle tutulla teemalla mennään, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Muutaman virhearvioinnin seurauksena Tella ontuu molempia takajalkojaan. Eläinlääkäriä odotetaan yhdeksän päivää vielä, sen jälkeen tiedetään, miten pahat vauriot ovat. Luulen, että vika on jänteissä.
Mä olen ihan turta jo. Tää fiilis on koettu niin sata kertaa, etten enää jaksa. Haluan vaan luovuttaa. Oon niin vihainen itselleni siitä, että olen satuttanut Tellaa. Miten voin siltä vaatia luottamusta, kun en ole sen arvoinen?
Onneksi mulla on Maltti, Maltti mun ilona ja Tella mun suruna. Ja niitä molempia mä tarvitsen.
Se on ihan järkyttäcä tunne, kun maailmanloppua seuraa vaan seuraava maailmanloppu ja aina, kun luulee, ettei voi enää mitään tulla niin jo taas mennään..Tsemppiä! Ja armollisuutta! Toivotaan, ettei kuitenkaan olisi mistään vakavasta kyse!
VastaaPoistaJuuri maailmanlopulta se tuntuukin. Onneksi huomenna saadaan jotain selvyyttä, kun eläinlääkäri tulee katsomaan tammaa.
VastaaPoista