Mä harkitsen Tellan lopettamista. Kahden viikon päästä tulee eläinlääkäri kuvaamaan. Tellallahan on luultavasti vuosia ollut hiekkaa mahassa, mutta oireilu paheni viime vuonna vuodenvaihteessa niin, että kiikutin sen helmikuun alussa klinikalle. Viikon aikana hiekkaa saatiin vähentymään 59%. Kotona jatkettiin pakollisten taukojen jälkeen hiekan poistoa. Tarhausaikaa pidettiin lyhyenä, tarhaan laitettiin virikkeitä, havuja, heinäverkkoja ja Tella sai kaverin. Heinää ei syötetty maasta vaan heinälaatikosta. Kävelytettiin, kävelytettiin ja kävelytettiin ja toivottiin parasta. Vajaan kahden kuukauden kontrollissa tilanne oli kuitenkin vain pahentunut. Hiekka oli lisääntynyt 9% siitä, mitä se oli klinikalta lähdettäessä.
Sama jatkui, tauko, ja psylliumin syöttö. Kokeiltiin kaikki, psylliumjauhe, siemen ja rouhe, turvotettuna, kuivana, veden kanssa. Chian siemen, pellava, ja kaikki mahdollinen. Tella söi aina yhtä huonosti, ja tavaraa meni lantalaan enemmän kuin hevosen mahaan. Huhtikuun lopussa kontroloitiin uudelleen, tällä kertaa hiekka oli lisääntynyt 29% edelliseen kontrollikuvaan verrattuna.
Tämän jälkeen rakentui haketarha, mutta se ei toiminut. Tella kaivoi hakkeesta ja suodatinkankaasta maan esille. Laitumella ollessa maan syönti tiettävästi rauhoittui, paitsi kun Tella loukkasi jalkansa, huomasin laitumella kaivettuja kuoppia, mistä se nuoli maata. Tilanne rauhoittui samaa tahtia kun jalka parani.
Syksyllä laitumelta tarhaan siirryttäessä maan syönti hiljalleen alkoi ja siitä se on kiihtynyt kiihtymistään. Nyt Tella on kiukkuinen ja kipeä kokoajan, ja sen kanssa ollaan vain maastoiltu.
Onkohan tässä mitään järkeä?
Loppuun piristyskuva Maltista, jolla myöskin on hiekkaa mahassa, eikä mitään tietoa määrästä..
Blogin hallinnoija on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaOlen pahoillani teidän tilanteesta. Olen vähän samoilla linjoilla kanssasi. Aina ajattelen että katsitaan vielä tämä vuosi tai varsa..en tiedä kauan tätä jaksaa. Tuli mieleen että jos kipu laukaisi maan syönnin, voisiko ratkaisu olla kivun lääkitsemisessä? Jos kipu tuleekin ensin, hiekka sitten ja kipua lisää.
VastaaPoistaMitä lopettamiseen tulee, se on aina varmasti armollinen vaihtoehto. Tsemppiä!
olet varmaan oikeassa kivun suhteen, kunpa saisin siitä heti kiinni kun se alkaa! Aika salapoliisiksi sitä on kyllä kehyttynyt, kun yrittää aina jokaista ilmettä ja elettä tulkita. Tsemppiä teille myös :)
PoistaKiitos tsempeistä! Mietin tuota kipua koko eilisen illan =/ Vipsullahan on kaikenlaista krenkkaa ollut matkan varrella ja mietin, josko se(kin) lievittää kivun tuomaa epämukavuutta syömällä maata..vaan eipä sitä kaiketi särkylääkettä voi koko ajan olla antamassa -_-
PoistaMeidän Antti lopetettiin ihan hiljattain. Yksi syy oli hiekansyöminen. Lopetus on aina hevoselle hyvä ratkaisu, niin kirjoitin blogiinkin. Tsemppiä ja voimia päätöksentekoon <3
VastaaPoista:( Surullista! Kiitos tsempeistä :)
PoistaSamassa veneessä ollaan täälläkin... mun päätös on katsoa nyt vuosi, päätös tehdään aikaisemmin jos siltä näyttää. Meillä on haketarha toiminut, mahdollisuus on vielä muokata sitä niin, että kankaan päälle laitetaan iso murske ja siihen sitten hake, mutta se maksaa niin paljon, että pitäisi rikkoa jonkun muunkin säästöpossu :( Niinkuin Hanna sanoi, lopetus on hevoselle parempi vaihtoehto, sen kärsimykset loppuu siihen... ihmisten kärsimys jatkuu tietysti, mutta se kuulemma kuuluu tähän hommaan. Ihan hirveästi voimia <3
VastaaPoistaSe murske voisi toimiakin! Jos tää helpottaa ja hiekka ihmeenkaupalla vähenee, olen suunnitellut että tehdään tallissa remonttia niin, että hepat muuttaisi isoon kimppakarsinaan ja aitaisin niille meidän tallikatoksen myös. Silloin ei tuntuisi niin kamalalta ajatukselta seisottaa pahimpia muta-aikoja hevosia sisällä, kun niillä olisi paljon tilaa liikkua tallissa ja katoksessa, muttei maahan pääsisi käsiksi. Tsemppiä teille myös!
PoistaViime vuoden lopulla meidän tallin omistajan suokkitamma lopetettiin juurikin hiekasta johtuvista syistä. Kesällä laitumella hevonen oli kuin enkeli, ja syksyn tullen siitä tuli kuin perseeseen ammuttu karhu. Psylliumia veti niin paljon kuin pysty antamaan, mutta hiekkaa meni sisään enemmän kuin tuli ulos. Lopulta se lopetti jopa muun ruoan syömisen ja keskittyi vain hiekkaan ja remonttihommiin, että sai naapurikarsinasta pari pelletin murua. Omat kuivikkeethan siltä vaihdettiin heti, kun huomattiin, että myös olkipelletti menee mahaan. Viime syksy oli sen hevosen tiimoilta ihan kauhea, joten järkevin vaihtoehto oli päästää se reppana kärsimyksistään.
VastaaPoistaToivottavasti teille löytyisi vielä joku muu ratkaisu, mutta ei se hevonen siitä kärsi, että se lopetetaan.
Voimia!!