Eilen oli mukava keväinen sää. Pääsin illasta Tellan ja naapurin suomenhevosorin kanssa lenkille. Käytiin rento reilu tunnin käyntilenkki. Tella kyllä joutui ravaamaan Vinkker-herraa kiinni aika ajoin, kun askelpituus loppulenkistä lyheni. Tella oli kyllä muuten pirteä ja liikkui mielellään.
Ihanaa, kun illat alkavat valostua. Kävin vielä Maltin kanssa muutaman sadan metrin kävelyn valjaat päällä kahdeksan maissa illalla. En ohjasajanut, mutta laitoin kuolaimet suuhun ja valjaat päälle, että saa tottua niihin, Tällä kertaa laitoin myös häntävyön, ja sekös kummastutti Malttipoikaa. Järkytyksestään se toipui kuitenkin nopeasti. Lenkillä se oli pirteä, pukitteli ja pomppi. Pysyi kuitenkin riimun mitan päässä musta, eikä kiskonut, kaahannut tai rynninyt. Se on kyllä kuuliainen. Heti kun pysähdyn, se pysähtyy kuin seinää, jopa kesken hyppimiskohtauksen. Kun lähden kävelemään, se seuraa käynnissä ja kun siirryn juoksuun, se alkaa ravata. Se lukee ihmisen eleitä ja liikkeitä äärettömän hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti