sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Aurinkoa ja inspiraatiota

Olen pitkään halunnut tehdä esteitä, en ole saanut aikaiseksi. Olikohan se eilinen aurinkoinen sää kun päätin alkaa askartelun. Maalasin kahdeksaan tolppaan tarvikkeet ja yhteen kavallettiin palikat. Homma jäi tietenkin kesken, kun mulla hajosi sirkkeli, ei ollut sopivan kokoisia nauloja tai ruuveja ja sellaista muuta asiaan kuuluvaa säätöä. No nyt nuo odottavat seuraavaa inspiraatiota ja varmaan ehtivät kuivua ennen sellaisen löytymistä. Maalia löytyi onneksi omasta takaa, ihan ikivanhaa, mutta kai se on tyhjää parempi. Jos oikein kovasti innostun, inventoin vintin puutilanteen ja katson, saisinko omasta takaa kentälle tolpat! Se olisi huippujuttu, saisin maalattua ja terättyä ne nyt talven aikaan ja kesällä sen kun naputtelisi maahan :)


Maltti pääsi eilen aurinkoisessa säässä treenaamaan. Meidän treenit käsitti vaan yhdet laukannostot molempiin suuntiin. Maltti oli niin superhyvä, etten halunnut enempää hiillostaa vaan pienen ravin jälkeen käveltiin peltolenkki ja sitten talliin päiväheinille. Maltti on vähän herkkä ja haluan tässä vaiheessa koulutusta mennä vielä sen jaksamisen mukaan. Haluan, että sillä on kivaa ja se lähtee mielellään töihin. Tammikuussa se on liikkunut neljästi viikossa, ja kerrat ovat olleet todella lyhyitä, olen taluttanut, juoksuttanut tai ratsastanut. Yhtenä päivänä Maltti ei tullut mua vastaan tarhassa, silloin ajattelin että nyt pidetään muutama päivä huilia. 



tiistai 17. tammikuuta 2017

Ajatuksia


Seitsemän vuotta sitten näin ensimmäisen kerran, sen päivän jälkeen koettiin paljon yhdessä.

Mä olen käynyt ratsastamassa muilla hevosilla. Kauhukseni huomaan, etten osaa ratsastaa. En osaa ratsastaa kenelläkään muulla kuin Tellalla. Muistan vain ne hyvät asiat. Haluan ratsastaa vain Tellalla, se on turvallista ja sen osaan. Mua kiukuttaa, tekisi mieli lopettaa kokonaan. En jaksa opetella!

Mutta mä olen viittä vaille solmimassa kauppoja yhdestä tammasta. Ja mua pelottaa. Pelottaa ja on ikävä Tellaa. Mitä jos siitä ei ikinä tule yhtä hyvä ja rakas?

lauantai 14. tammikuuta 2017

Vuosi 2017



Tämä vuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Mulla on ääretön ikävä Tellaa, mutta olen päässyt harrastamaan ja ratsastamaan, ja nautin siitä suunnattomasti. Vaikka vanha hevosystäväni on poissa. Maltti on saanut lomailla, vasta tällä viikolla se palasi työn touhuun, kun saatiin kentälle pieni lumikerros. Olen ratsastanut liinassa kolmesti, käynnissä pääasiassa kun pohja ollut luvattoman kova. Eilen kokeiltiin laukannostoja ja muutaman yrityksen jälkeen nekin sujuivat. Vielä joudun menemään liinassa, koska meillä ei ole kentällä aitoja. Kentän reunalta on pahimmillaan yli metrin pudotus pellolle, ja sinne en halua Maltin kanssa joutua. Heti kun ohjattavuus paranee, jätetään avustaja pois. Nyt en näe sitä vielä järkevänä.

Olen saanut uuden hevosystävän. Käyn läheisellä tallilla vuokraamassa erästä tammaa. Se on ihana, aivan erilainen kuin mitä Tella. Peilikuva kaikessa. Silti mä tykkään siitä omalla tavallani. Vaikkei meillä yhteistyö vielä suju kovin hyvin, musta on ollut mukava päästä ratsastamaan "kunnolla". Maltin kanssa ratsastus on vielä sellaista puuhastelua.

Mulla on hevoskuume. Mä haluaisin uuden hevosen. Yritän hokea itselleni, että Maltti ja vuokrahevonen riittää, mutta silti huomaan selailevani ilmoituksia ja sopivan koeratsastuksia. Jos täydellinen ehdokas löytyy, ehkäpä meille tulee toinen hevonen.


lauantai 24. joulukuuta 2016

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!


Rentouttavaa ja kiireetöntä joulun aikaa kaikille! 
Iloa, onnistumisia ja onnen hetkiä hevostenne parissa ensi vuodelle. 



sunnuntai 4. joulukuuta 2016

Suursiivousta

Olen tehnyt tallilla suursiivousta. Pessyt lähes kaikki Tellan tavarat ja laittanut ne myyntiin. En halua säilyttää mitään sen tavaroista. Käytännön syistä kuitenkin mm. koulusatulaa en laita myyntiin, sillä suurella todennäköisyydellä se on Maltille sopiva. 

Nyt minulta löytyisi edullisesti seuraavia tavaroita käytettynä. Hinnat sisältää postikulut. Kuvia saa kysymällä, kaikkia en jaksanut lisätä tänne. 

Loimia: 
Paksu, ehkä n. 300-350g sinivihreäruudullinen tallitoppaloimi, vähän käytetty,155cm 35e
Ohut, n. 100g kirkkaan sininen tallitoppaloimi, vähän käytetty, 125cm 35e
Ohut, n. 100-150g violetti fullneck tallitoppaloimi, 150cm (mutta lyhennetty pituudesta siististi 5cm) 30e
Puuvillainen loimi, fleecevuorella, 145cm 25e


Finntackin sininen paksu villaloimi, 165cm, 40e 
Eurohunterin harmaa kuivatusloimi (ns. thermatextin kopio) 35e sis pk


Kuolaimia: 
Happy mouth ajokuolain 12,5cm, 10e
Kuvassa alimpana (muut myyty) sprengerin 15cm kolmipala, 45e 



Mountain horsen jalustimet 50e (mukaan saa jalustinhihnat)


 Harjakassi, mukaan muutama harja, kampa, kaviokoukku, 15e



Satulavöitä 
120cm ja 140cm horzen neopreeniset satulavyöt, 15e kpl

AMS takapolvien kylmäys "systeemi", kerran käytetty, 70e 

Mustat full nahkasuojat, hivutusjälkiä, 30e

Jos hinnat ei miellytä, tarjoa, kommentoimalla tai laittamalla vaikka yksityisviestiä facebookissa! 

tiistai 22. marraskuuta 2016

Elämä jatkuu

Multa kysytään, miten voin?  Miten jakselen?  Vastaan että ihan hyvin.  Käyn töissä, nukun yöt ja pystyn puhumaan Tellasta ihan normaalisti. Mun poika saa mut iloiseksi ja nauramaan,  se ei ymmärrä mitä on tapahtunut. Ei ymmärrä, että äitin heppa on kuollut, että äitin Tellaa ei enää ole.

Mä en ole itkenyt kyyneltäkään. Mä en pysty. Mua itkettää,  mutta kyyneleet ei tuu mun silmiin.  Mua ahdistaa,  mun kurkussa on tunne että ihan kun joku kuristaisi mua kokoajan. Mua ahdistaa ja oksettaa ja tuntuu vaikealta hengittää. Mä haluaisin olla yksin, mutta yksinäisyys ahdistaa myös.  Mun pitää tehdä kokoajan jotain, ja päivän päätteeksi kaadun väsyneenä sänkyyn. En ehdi ajatella.

Tunnen olevani epäonnistunut, olen kiukkuinen, pettynyt, vihainen itselleni. Miksi en huomannut aiemmin hiekan syöntiä? Miksi en vienyt sitä heti hiekkakuviin? Miksi emme rakentaneet heti haketarhaa? Tuntuu kurjalta, että mun virheiden takia hevonen joutui kärsimään.

Musta tuntuu niin kauhealle, olen katkera kaikille niille, joiden hevoset syö hiekkaa ja joiden omistajat ovat saaneet ne lopettamaan hiekansyönnin. Tai hiekan poistumaan. Miksi mä en osannut??

Mua ei huvita ratsastaa, mua ei huvita käydä tallissa. Mua ei huvita siivota karsinoita tai hoitaa hevosia. Mä en haluais hoitaa edes Malttia, kun pelkään, että sekin syö hiekkaa yhtä paljon, että senkään hiekkakertymää en osaa hoitaa. Mä pelkään, että mä joudun lopettamaan senkin. Mä en uskalla panostaa siihen.

Iltaisin mä istun sen karsinassa enkä mieti mitään. Mä vaan istun ja rapsutan sitä.




perjantai 18. marraskuuta 2016


Alussa jo, tän lopun mä tiesin mut suruista viis, sut omaksi vaadin Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä nyt aika on mennä, käymässä vain on tuollaiset täällä

Suruni on sanatonta ja tuska tuntuu mahdottomalta kantaa.
Kiitos kaikesta paras ystäväni.
Tehotyttö 14.5.2008-18.11.2016