Vuosi 2017

Tämä vuosi on pyörähtänyt mukavasti käyntiin. Mulla on ääretön ikävä Tellaa, mutta olen päässyt harrastamaan ja ratsastamaan, ja nautin siitä suunnattomasti. Vaikka vanha hevosystäväni on poissa. Maltti on saanut lomailla, vasta tällä viikolla se palasi työn touhuun, kun saatiin kentälle pieni lumikerros. Olen ratsastanut liinassa kolmesti, käynnissä pääasiassa kun pohja ollut luvattoman kova. Eilen kokeiltiin laukannostoja ja muutaman yrityksen jälkeen nekin sujuivat. Vielä joudun menemään liinassa, koska meillä ei ole kentällä aitoja. Kentän reunalta on pahimmillaan yli metrin pudotus pellolle, ja sinne en halua Maltin kanssa joutua. Heti kun ohjattavuus paranee, jätetään avustaja pois. Nyt en näe sitä vielä järkevänä.

Olen saanut uuden hevosystävän. Käyn läheisellä tallilla vuokraamassa erästä tammaa. Se on ihana, aivan erilainen kuin mitä Tella. Peilikuva kaikessa. Silti mä tykkään siitä omalla tavallani. Vaikkei meillä yhteistyö vielä suju kovin hyvin, musta on ollut mukava päästä ratsastamaan "kunnolla". Maltin kanssa ratsastus on vielä sellaista puuhastelua.

Mulla on hevoskuume. Mä haluaisin uuden hevosen. Yritän hokea itselleni, että Maltti ja vuokrahevonen riittää, mutta silti huomaan selailevani ilmoituksia ja sopivan koeratsastuksia. Jos täydellinen ehdokas löytyy, ehkäpä meille tulee toinen hevonen.

Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

Rentouttavaa ja kiireetöntä joulun aikaa kaikille! 

Iloa, onnistumisia ja onnen hetkiä hevostenne parissa ensi vuodelle. 

Suursiivousta

Olen tehnyt tallilla suursiivousta. Pessyt lähes kaikki Tellan tavarat ja laittanut ne myyntiin. En halua säilyttää mitään sen tavaroista. Käytännön syistä kuitenkin mm. koulusatulaa en laita myyntiin, sillä suurella todennäköisyydellä se on Maltille sopiva. 

Nyt minulta löytyisi edullisesti seuraavia tavaroita käytettynä. Hinnat sisältää postikulut. Kuvia saa kysymällä, kaikkia en jaksanut lisätä tänne. 

Loimia: 

Paksu, ehkä n. 300-350g sinivihreäruudullinen tallitoppaloimi, vähän käytetty,155cm 35e

Ohut, n. 100g kirkkaan sininen tallitoppaloimi, vähän käytetty, 125cm 35e

Ohut, n. 100-150g violetti fullneck tallitoppaloimi, 150cm (mutta lyhennetty pituudesta siististi 5cm) 30e

Puuvillainen loimi, fleecevuorella, 145cm 25e

Finntackin sininen paksu villaloimi, 165cm, 40e 

Eurohunterin harmaa kuivatusloimi (ns. thermatextin kopio) 35e sis pk

Kuolaimia: 

Happy mouth ajokuolain 12,5cm, 10e

Kuvassa alimpana (muut myyty) sprengerin 15cm kolmipala, 45e 

Mountain horsen jalustimet 50e (mukaan saa jalustinhihnat)

 Harjakassi, mukaan muutama harja, kampa, kaviokoukku, 15e

Satulavöitä 

120cm ja 140cm horzen neopreeniset satulavyöt, 15e kpl

AMS takapolvien kylmäys "systeemi", kerran käytetty, 70e 

Mustat full nahkasuojat, hivutusjälkiä, 30e

Jos hinnat ei miellytä, tarjoa, kommentoimalla tai laittamalla vaikka yksityisviestiä facebookissa! 

Elämä jatkuu

Multa kysytään, miten voin?  Miten jakselen?  Vastaan että ihan hyvin.  Käyn töissä, nukun yöt ja pystyn puhumaan Tellasta ihan normaalisti. Mun poika saa mut iloiseksi ja nauramaan,  se ei ymmärrä mitä on tapahtunut. Ei ymmärrä, että äitin heppa on kuollut, että äitin Tellaa ei enää ole.

Mä en ole itkenyt kyyneltäkään. Mä en pysty. Mua itkettää,  mutta kyyneleet ei tuu mun silmiin.  Mua ahdistaa,  mun kurkussa on tunne että ihan kun joku kuristaisi mua kokoajan. Mua ahdistaa ja oksettaa ja tuntuu vaikealta hengittää. Mä haluaisin olla yksin, mutta yksinäisyys ahdistaa myös.  Mun pitää tehdä kokoajan jotain, ja päivän päätteeksi kaadun väsyneenä sänkyyn. En ehdi ajatella.

Tunnen olevani epäonnistunut, olen kiukkuinen, pettynyt, vihainen itselleni. Miksi en huomannut aiemmin hiekan syöntiä? Miksi en vienyt sitä heti hiekkakuviin? Miksi emme rakentaneet heti haketarhaa? Tuntuu kurjalta, että mun virheiden takia hevonen joutui kärsimään.

Musta tuntuu niin kauhealle, olen katkera kaikille niille, joiden hevoset syö hiekkaa ja joiden omistajat ovat saaneet ne lopettamaan hiekansyönnin. Tai hiekan poistumaan. Miksi mä en osannut??

Mua ei huvita ratsastaa, mua ei huvita käydä tallissa. Mua ei huvita siivota karsinoita tai hoitaa hevosia. Mä en haluais hoitaa edes Malttia, kun pelkään, että sekin syö hiekkaa yhtä paljon, että senkään hiekkakertymää en osaa hoitaa. Mä pelkään, että mä joudun lopettamaan senkin. Mä en uskalla panostaa siihen.

Iltaisin mä istun sen karsinassa enkä mieti mitään. Mä vaan istun ja rapsutan sitä.

Alussa jo, tän lopun mä tiesin mut suruista viis, sut omaksi vaadin Näinhän mä sen, sä et voisi jäädä nyt aika on mennä, käymässä vain on tuollaiset täällä

Suruni on sanatonta ja tuska tuntuu mahdottomalta kantaa.

Kiitos kaikesta paras ystäväni.

Tehotyttö 14.5.2008-18.11.2016

Unettomia öitä

Valvon tällä hetkellä unettomia öitä hevosystäväni takia. En tiedä mitä tekisin tämän hiekka-asian suhteen. Mulla on kaksi ongelmaa, hiekan poistaminen sekä hiekan syönnin syyn löytyminen. Tarkastellaan ensin sitä poistoa. Klinikalla todistetusti hiekka on vähentynyt, muttei poistunut kokonaan. Näitä seuraavia keinoja olen kokeillut hiekan poistamiseksi, toistaiseksi tuloksetta:
1. Psylliumjauhe, -rouhe ja -siemen kuivana, turvotettuna, veden seassa eri annoksilla pienistä määristä isoihin 600gramman kerta-annoksiin
2. Chiarouhe ja -siemen kuivana, turvotettuna, veden seassa suurimmillaan 3desin kerta-annoksena kerran päivässä
3. Chia+psyllium eri variaatioina
4. Chia+pellava+psyllium eri variaatioina
5. Sisällä pitäminen ja tarhausajan lyhentäminen muutamaan tuntiin
6. Haketarha
7. Vapaa heinäruokinta
8- Heinäkaukalo
9. Runsas veden juotto
10. Tarhaan havuja, oksia, leluja, tekemistä
11. Tarhakaveri
12. Säännöllinen liikutus

Sitten syiden etsintään. Mahan kiputiloja ollaan yritetty hoitaa erilaisilla rehumuutoksilla ja ravintolisillä, niitä en edes kaikkia muista. Tässä listaa siitä, mitä kaikkea ollaan kokeiltu
1. Metsätarha, haketarha, savitarha, hiekkatarha
2. Kokopäivätarhaus, puolipäivätarhaus
3. Tarhaus kaverin kanssa, ilman kaveria
4. Kuivaheinä pikkupaalissa, muovitettu kuivaheinä säilöntäaineella
5. Jatkuva veden saanti, lämpimän veden tarjoilu
6. Vapaa heinä, heinät min. 4x päivässä, yöheinien väli max 9h
7. Slow feeding heinäverkot yöksi, tarhaan
8. Antepsin
9. Yrttipuhdistuskuuri
10. Yrttisekoitukset mahalle
11. Väkirehut pois
12. Heinäanalyysiin perustuva kivennäisruokinta
13. Ei liikutusta "tyhjällä mahalla"
14. Kuljetukseen aina heinää
15. Kaikki muutokset rutiineissa tai rehuissa on tehty varovasti
16. Liikutus ollut säännöllistä kokoajan
17. Madotukset maltilla ja matonäytteet säännöllisesti


Kaikki muu alkaa olla kokeiltu, paitsi mahahaavalääkitys..

Yhteenvetoa

Tellan maha on taas niin kipeä, että me ollaan pistetty treenit totaalisesti jäihin, vaan kävellään ja maastoillaan, tarhataan 4tuntia päivässä ja syödään kaikkea mahdollista, mikä voisi auttaa hiekan poistumiseen ja mahakipuun.

Mä harkitsen Tellan lopettamista. Kahden viikon päästä tulee eläinlääkäri kuvaamaan. Tellallahan on luultavasti vuosia ollut hiekkaa mahassa, mutta oireilu paheni viime vuonna vuodenvaihteessa niin, että kiikutin sen helmikuun alussa klinikalle. Viikon aikana hiekkaa saatiin vähentymään 59%. Kotona jatkettiin pakollisten taukojen jälkeen hiekan poistoa. Tarhausaikaa pidettiin lyhyenä, tarhaan laitettiin virikkeitä, havuja, heinäverkkoja ja Tella sai kaverin. Heinää ei syötetty maasta vaan heinälaatikosta. Kävelytettiin, kävelytettiin ja kävelytettiin ja toivottiin parasta. Vajaan kahden kuukauden kontrollissa tilanne oli kuitenkin vain pahentunut. Hiekka oli lisääntynyt 9% siitä, mitä se oli klinikalta lähdettäessä.

Sama jatkui, tauko, ja psylliumin syöttö. Kokeiltiin kaikki, psylliumjauhe, siemen ja rouhe, turvotettuna, kuivana, veden kanssa. Chian siemen, pellava, ja kaikki mahdollinen. Tella söi aina yhtä huonosti, ja tavaraa meni lantalaan enemmän kuin hevosen mahaan. Huhtikuun lopussa kontroloitiin uudelleen, tällä kertaa hiekka oli lisääntynyt 29% edelliseen kontrollikuvaan verrattuna.

Tämän jälkeen rakentui haketarha, mutta se ei toiminut. Tella kaivoi hakkeesta ja suodatinkankaasta maan esille. Laitumella ollessa maan syönti tiettävästi rauhoittui, paitsi kun Tella loukkasi jalkansa, huomasin laitumella kaivettuja kuoppia, mistä se nuoli maata. Tilanne rauhoittui samaa tahtia kun jalka parani.

Syksyllä laitumelta tarhaan siirryttäessä maan syönti hiljalleen alkoi ja siitä se on kiihtynyt kiihtymistään. Nyt Tella on kiukkuinen ja kipeä kokoajan, ja sen kanssa ollaan vain maastoiltu.

Onkohan tässä mitään järkeä? 

Loppuun piristyskuva Maltista, jolla myöskin on hiekkaa mahassa, eikä mitään tietoa määrästä..