Musta tuntuu että mä oon pettänyt Tellan. Talliin meno ja siellä olo on ahdistavaa. Ahdistaa hoitaa Tellaa, ruokkia ja liikuttaa, kun näen sen olevan kipeä. En haluaisi luovuttaa, vaan tehdä töitä sen eteen, että Tella tulisi kuntoon. En vaan tiedä riittääkö mun voimat.
Olen niin pahoillani tilanteestanne! Voin kuitenkin epätoivoisen epäonnistuneena hevosenomistajana lohduttaa, että myös hyviä päiviä tulee. Toisinaan niiden eteen joutuu tekemään paljon, toisinaan liikaa.
VastaaPoistaOn vaikea myöntää oma rajallisuutensa. Se on kuitenkin rohkeaa. Ja rohkeus on aina askel oikeaan suuntaan. Joskus on myös ihan ok ottaa aikalisä, askel taakse päin ja katsoa kokonaisuutta kauempaa. Joskus ratkaisut näkyvät silloin selvemmin. Sekin on ihan ok, että yhtenä päivänä toteaa, ettei enempään pysty.
Olet tehnyt Tellan eteen paljon. Enemmän kuin moni olisi koskaan valmis tekemään. Voit olla hyvällä omalla tunnolla armollinen myös itsellesi! Ja eritoten itsellesi.
Tsemppiä!
Kiitos lohduttavista sanoistasi!
VastaaPoistaKirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTsemppiä Teija, oot tunnollisin hevosenomistaja mitä ajatella saattaa ja varmasti tehnyt kaikkesi ja vielä enemmänkin Tellan eteen. Toivottavasti kaikki kääntyy vielä hyväksi.
VastaaPoistaKiitos Anna :)
VastaaPoista